Lapsena uusperheessä, omia kokemuksia?

Minulla ei ole kuin puolikkaita sisaria. Niin isän kuin äidin puolelta. Kaikkien kanssa olen tullut aina toimeen, mutta äitipuolen kanssa en vain kerta kaikkiaan ole samalla taajuudella. Johtunee siitäkin, että jouduin hänen kanssa yksiin (asuin isäni kanssa, ja kun hän meni yhteen äitipuoleni kanssa, jouduimme saman katon alle) olin juuri tulossa teini-ikään...Joten ikäkin ratkaisee paljon, missä vaiheessa joutuu tekemisiin kenenkin kanssa.

Omat sisaruspuoleni ovat minulle yhtä tärkeitä ja rakkaita kuin "kokonaisetkin" sisarukset. Isäni uusi vaimo taas tuntui jotenkin liikaa olevan omien lastensa (edellisestä avioliitostaan) puolella, ei koskaan puuttunut, vaikka he isompina kiusasivat minua pienempää lapsena. Sen muistan inhottavana asiana. Ihan mukava nainen muuten kuitenkin... En koskaan kokenut mitään ikävää siinä, että isällä oli uusi vaimo, olin vain iki-onnellinen, kun sain pienempiä sisaruksia, edes sitten "puolikkaita".

Olin teini-iässä, kun sain isäpuolen ja teini-ikäisiä sisaruksia. Elämä oli myrskyisää, johtuen äkkipikaisesta luonteestani ja velipuolet saivat kyllä osansa, kuin isäpuolenikin.

Mutta, en siltikään vaihtaisi aikaa pois. Tulin toimeen velipuolieni kanssa, minä saatoin lyhentää heidän farkkunsa ja he taas kuskasivat minua jonnekin yms.

Edelleen olemme tekemisissä.

Koville se alku otti, mutta kaikki kestivät ja asiat ovat hyvin :) Itse sain rauhassa kiukutella kiukkuni.

Sisarpuolien kanssa hyvin, äitipuolen ja isäpuolen kanssa huonosti.