Poikalasten äidit: hakkaako poikanne toisiaan?

No ei todellakaan, touhunne kuulostaa, ja on, sairasta!

Toki on vääntämistä ja "nipistelyä" ja pientä tökkimistä aika ajoin mutta ei tod satuta verissä päin tai ruhjeita aiheuttaen saati hampaita syljeskellen.

Mistä muksunne saaneet moista mallia?

Kaksi poikaa, eivät tee noin. Meillä ei ole tiukkaa kuria eikä meillä huudeta vaan lapset on kasvatettu ottamaan muut huomioon. Pojat jo yläasteiässä eikä kertaakaan olet tarvinnut karjua tai ryhtyä paikkaamaan pahoinpideltyä. Isänsä on kertonut olleensa samanlainen eli veljelleen kaveri eikä riitapukari.

Meilläkin on tiukka kuri ja yritetään koko ajan parhaamme, silti pojat on liki koko ajan toistensa niskassa. Hirveitä vammoja ei vielä ole syntynyt mutta kipua ja huutoa sitäkin enemmän. Olen myös ihan poikki ainaiseen huutamiseeni ja moittimiseeni, haluaisin vain elää lasten kanssa rauhassa. =/ Nim. pojat 10v ja 12v

Meillä pojilla on iso ikäero joten ei esiinny ihan tuollaista, pienempi on 6v ja isompi 12v. Nujuavat kyllä ja joskus vahingossa voi käydä pienelle joku kolhu tai isompi saa nenäänsä pienemmän potkun tms. Olisin mäkin kyllä huolissani jos tappelusta tulisi ihan vammoja. Millaisia rangaistuksia teillä annetaan? Miten pojat käyttäytyvät kavereitten kanssa ja koulussa, onko siellä väkivaltaa?

Miten ihmeessä ne on noin väkivaltaisia? Onko muuten normaaleja? Meillä kolme poikaa eikä ne koskaan ole tuolla tavalla tapelleet.

Mulla on kaksi pikkuveljeä itelläni ja isoveli, kyllä mä muistan lapsuudesta vanhempien huudot samalla kun me painittiin. Älä hätäile, menee ohi viimeistään kun toinen muuttaa pois kotoa ;)

Kinastelevat kyllä ja välillä vähän nujakoivat, mutta eivät todellakaan satuta toisiaan 'tosissaan'.

Muualla käyttäytyvät hyvin, saavat aina kiitosta kuinka fiksuja, rauhallisia ja muiden riitoja sovittelevia kavereita ovat. Mutta kotona on kuin piru irti... 

Kiva kuulla että edes jollakin muulla on samanlaista, tuntuu että tämä on vain meidän perheen ongelma. Ei meillä lyödä, ei hakata, ei taistella, siis aikuiset. Mallia ei kotoa ole saatu.

Joskus vain litran mitta ei riitä tälle touhulle ja pitää avautua täällä. Huh. :(

ap

Meillä myös lapsuudenkodissa kaikki lapset tappeli. Ei koskaan kuitenkaan varsinaisiin vammoihin asti paitsi vahingossa. Mutta ol. Siis hiuksista repimistä, puremista yms. 

Luonne-juttuja, ollaan aikamoisia tulisieluja edelleen kaikki, ikä vaan tuonut mukanaan aivot eikä kukaan enää nosta kättään muita ihmisiä vastaan. Huutoa sen sijaan riittää edelleen.

Exän kaks poikaa tappeli myös kovaa. Mustelmia ja verta riitti.

Ne rauhottui, kun lopetti välittämisen. Annettiin exän kanssa niiden siis tapella ja kun tultiin selittämään, että kuka teki ja mitä, ilmoitettiin, että molemmat osallistui, joten molemmat on syyllisiä.

Toki siis myös keskusteltiin tilanteista sitten molempien kanssa, erikseen. Ei otettu kantaa oikeaan ja väärään vaan autettiin miettimään, että mitä tekee, kun siihen veljeen palaa se hermo ja sitä tekee mieli lyödä.

Puoli vuotta ja tappelut oli poissa, jotain pientä nahistelua näkyi väsyneenä. Mutta siinä kaikki.

Oisko pojilla sitten paineita koulussa kertynyt jos käyttäytyvät siellä mallikkaasti, joita puretaan sitten kotona. Mutta eihän toi käy, että tapellaan verissä päin, se voi päättyä joskus kohtalokkaasti. Onko heillä jotain katkeraa kilpailua keskenään? Onko kohtelu varmasti tasapuolista? Ärsyttävätkö he teidän tietämättänne toisiaan niin että huomaatte vasta tilanteen kun se äityy tappeluksi? Onko kotona tarpeeksi tekemistä vai turhautuvatko pojat siellä liikaa? 

Meillä tyttö ja poika keskenään tappeli kovasti. Ei sentään ihan mustelmia ja verta, mutta joskus meni silmälasit rikki ja kun toinen lukittautui vessaan/kylppäriin, niin toinen "meni ovesta läpi", eli reikä kahdessa ovessa. Ja lavuaari haljennut. Miten lie, ei voi selittää. Ruumiillisia vammoja ei koskaan tullut ja kyllä mä huusin ääneni käheeksi. Yleensä kyllä ilmoitettiin, että jos aikoo tappaa toisensa, niin menee tekemään sen pihalle. Ei ne koskaan menny. Ikäero vähän alle 2 v.

Miksi kysyt vain poikien äideiltä....? Meillä nimittäin kolme tyttöä ja poika ja kyllä aivan yhtä paljon tappelevat.

Kiitä väkivaltaisia pelejä. Oletko se äiti jonka lapsi pelasi jo 3-vuotiaana gta:ta?

Paljon nahuavat keskenään, milloin sanallisesti, milloin tönimällä. Tosissaan eivät ole koskaan satuttaneet toisiaan, vaikka saattavat huutaa päät punaisena. Jos jotain jälkiä on tullut, niin siitä, että on tönäisty nurin tms. eli arvoitu voiman käyttö väärin ja lopputulema on enemmän vahinko kuin tarkoitus. Esikoinen on tulta ja tappuraa, kuopus rauhallisempi eikä kuumene yhtä nopeasti. Jos molemmat olisivat yhtä temperamenttisiä, niin voisi olla, että riidat olisivat fyysisempiä.

Kyllä vain! 

Sellainen leikinomainen painiminen sallitaan sääntöjen mukaisessa paikassa ja valvotusti. Siinä on aina kaikilla kivaa ja usein isi ja äitikin osallistuu painiin. Mutta siihen on olemassa vain yksi ja ainoa oikea paikka.

Oikeaa riitelyä meillä on kyllä myös melko paljon ja joskus siinä nyrkitkin heiluu. Mutta niin ne kuulemma heiluu tytöilläkin jotka keskenään tappelee. Nyt olemme ottaneet säännön, että aina jos toista satuttaa menettää yhden lelun viikoksi. Tämä on ollut aika hyvä systeemi ja lyöminen on vähentynyt.

Meillä poikia siis viisi :D

Tsemppiä!

hakkaavatko poikanne toisiaan tai eri merkityksessä hakkaako poikanne toisia. Kielenhuoltaja.

Meillä pojat hakkaa ja tytöt ei. Mutta tuo ei silti meilläkään välttämättä johdu vain sukupuolesta. Toinen poika vain on kovin tulistuva luonne. Pojilla on pieni ikäero ja siksi leikkivät melkein koko ajan yhdessä. Mutta tuo tuliluonne ei sitten pysty hillitsemään itseään, kun tulee leikissä erimielisyyttä. Lempparimielenilmaus on nipistää veljeään. Ja siitä parku alkaa.

Ei meillä kuienkaan veri lennä eikä hampaat irtoile, vaikka nuo nipistykset ja mottailut on kyllä ihan riittävän rasittavia nekin.

Joo kyllä niillä välillä on suhteellisen kovat painimatsit vaikka ikäeroa aika paljon. Mun mielestä ihan normaalia. Melkein joka päivä jotain pientä ainakin. Ei ne nyt varsinaisesti hakkaa toisiaan mutta rajut leikit ja riidatkin tuntuu olevan.

Sellaista ihmeellisen rasittavaa painimista, josta on aina seurauksena se että nuorempi alkaa rääkymään vaikka lähes aina on itse aloittanut ärsyttämällä isoveljeensä. Mutta huolimatta nuoremman parkumisesta, isompi on se jolle tulee fyysisiä vammoja. Tämä on rasittavinta mitä tiedän, ja usein kun huomaan tilanteen kehittyvät tappelun suuntaan, karjun ja huudan niin saatanan kovaa, että ainakin toinen pojista poistuu paikalta ja tappelua ei tule. Vain minun kurkku tulee kipeeksi.

Mutta naapurin kiltit ja kauniit tytöt kiskovat toisiaan tukasta, raapivat verille ja repivät vaatteet rikki. Joten ongelma ei välttämättä johdu sukupuolesta.

Ei kuulosta ihan normaalilta. Joku päävika?

Meidän pojilla saman verran ikäeroa, nahistelevat kyllä paljon ja joskus tönivät tai lyövätkin kun oikein hermo menee, mutta yhtään näkyvää jälkeä ei ole yhteenotoista jäänyt. Eikä meillä ole erikoisen kovaa kuria ja pojat ovat kyllä muuten aika temperamenttisia.