Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi on pilannut harrastamisen ilon
27.11.2013 |
Eilisiltana koiranpissityslenkillä ihastelin yhden kodin jouluvaloja ja ikkunoista näkyviä runsaita viherkasveja. Sitten havahduin, että tuollaiset meilläkin oli joskus, mutta ei ole enää. Anoppi tappoi minusta kukkienhoitoinnon, koska aina meille tullessaan alkoi nyppiä ja tönkiä meidän kukkia ja antaa ohjeitaan ja kantaa meille omia rehujaan. Sama puutarhanhoidon kanssa, ja ruoanlaiton kanssa, ja sienestyksen kanssa... Anopin hössääminen ja päsmäröinti ärsyttää, ja minä reagoin siihen jättämällä vastaavan asian tekemättä. Sääli... muistan pitäneeni joskus kovasti huonekasveista. Onneksi anoppi ei sentään tee käsitöitä. Hän varmaan olisi sukankutimessakin sitä mieltä, että puolipatentti on parempi kuin patentti ja annas kun minä näytän.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlainen anoppi!
Nyt nainen lopeta tuo elämäsi köyhdyttäminen! Hommaa niitä kukkia. Jos mummeli tuo epäsopivan kasvin, heitä se pois. Jos se jakelee ohjeita, anna mennä toisesta korvasta ulos.Mä olen joutunut esim joka syksy 20 vuoden ajan kuuntelemaan opastusta ruispuolukkapuuron terveellisyydestä tavalliseen vispipuuroon verrattuna. Kertaakaan en ole vielä ruispuolukkapuuroa valmistanut :D
Anna mummelin olla rauhassa, ota etäisyyttä. Mesokoon siellä kotonaan ja pesköön hammasharjalla nurkkia.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:23"]
Sähän voisit vaikka sanoa siitä että ärsyttää, se puhdistaa enemmän ilmaa kuin tuollainen passiivis-aggressiivisuus. Voit myös heille mennessäsi nyppiä hänen kukkiaan mielesi mukaan, varmasti hän osaa sanoa jotain kommenttia siihen. Älä alistu.
[/quote]
Voi, arvaa vaan, miten miljoonan kertaa olen sanonut, että kiitos, en tarvitse apua, teen kyllä itse, ei sinun tarvitse, vaihdoin just mullat, ajattelin kyllä laittaa näitä sipuleita, en pidä traakkipuista, emme ajatelleet laittaa pinkkejä kukkia kuistille, meillä on eilen kyllä imuroitu... mutta ei siitä ole mitään apua ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:20"]
Ei pitäis antaa anopin vaikuttaa vaan tehdä sitä mistä pitää
[/quote]
Hieno ohje. Miten sen käytännössä voisi tehdä, kun 20+ vuotta se anoppi on vaikuttanut jo?
Minusta otsikko on väärin. Se voisi olla vaikka "annan anopin käytöksen pilata harrastamiseni ilon".
Minusta ap:lla on kuitenkin mahdollisuus itse päättää miten suhtautuu asioihin.
Itse annan anopille paljon tekemistä mikä auttaa minua ja saa hänet tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. Samalla jättää helpommin tekemättä ne jutut joissa auttaminen ärsytti aiemmin.
Eli pyydän esim. anoppia leipomaan meille. Se sopii minulle hyvin vaikka joskus mietityttääkin meidän erilaiset hygienia käsitykset, mutta olen ajatellut että ne leivonnaiset käy kuitenkin kuumassa uunissa jne.
Lisäksi voi tarjota kylään tulevalle anopille jotain tekemistä jos hän ei osaa olla tekemättä. Eli varaa jotain sellaista mitä anoppi voi tehdä ilman isompia tuhoja ja mielesi pahoittamista. Jos anoppi ei osaa vain istua paikallaan niin paras varautua siihen jo etukäteen.
Koeta siirtää osa kyläilyistä anopille jolloin tilanne ei niin ärsytä sinua ?
Ja ei kaikkea tartte "kuulla" mitä se anoppi juttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä se johonkin sellaiseen hommaan, missä oikeasti tarvitset apua ja joka on riittävän raskasta? Talon maalaus, maan kääntäminen, risusavotta.
Ihmisen on niin helppo päteä tuollaisissa pikkuasioissa, esim tarjoutua imuroimaan pari pölyhiukkasta ( voi voi kun teillä on niin pölyistä!).
Miten paljon olet tekemisissä tämän ihmisen kanssa? Mulle riittää äitienpäiväkäynti ja ehkä jouluna käynti. Mummo käy pari kertaa vuodessa myös.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:23"]
Sähän voisit vaikka sanoa siitä että ärsyttää, se puhdistaa enemmän ilmaa kuin tuollainen passiivis-aggressiivisuus. Voit myös heille mennessäsi nyppiä hänen kukkiaan mielesi mukaan, varmasti hän osaa sanoa jotain kommenttia siihen. Älä alistu.
[/quote]
Voi, arvaa vaan, miten miljoonan kertaa olen sanonut, että kiitos, en tarvitse apua, teen kyllä itse, ei sinun tarvitse, vaihdoin just mullat, ajattelin kyllä laittaa näitä sipuleita, en pidä traakkipuista, emme ajatelleet laittaa pinkkejä kukkia kuistille, meillä on eilen kyllä imuroitu... mutta ei siitä ole mitään apua ollut.
[/quote]
Olet vastaillut ihan väärin! Sano: kiitos avusta, en ajatellutkaan että sen voi tehdä noinkin (ja jatkat omaan tyyliisi), pinkit kukat olisivatkin ihania terassilla (et koskaan istuta), viimeksi oli miehen imurointivuoro...
Minä opin tuon taktiikan anoppini kanssa ja hyvin on mennyt sen jälkeen. Välillä on joutunut vähän nikottelemaan. Esim. olivat muuttamassa kauemmas ja anoppi sanoi, että meillä täytyy sitten aina olla oma huone valmiina heitä varten kun tulevat kylään. Myöntelin, että tottakai laitamme heille huoneen jossa voivat aina yöpyä (hah, mistä me se huone tehdään!). Onneksi löysivät kämpän lähempää. Heidän uudessa talossa ei ole leivinuunia, kai hän voi käydä aina leipomassa leipää meidän uunissamme. Juu, tottakai voit! Eipä koskaan käynyt ja tiesin ettei ollut leiponut uunissa leipää ennenkään joten uskalsin luvata. ym ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et ainakaan ole tässä tänään eräässä keskustelussa mainittu vahva ihminen kun olet sysännyt vastuun omasta harrastamattomuudestasi anopillesi.
Pincit kukat kierrätykseen pincistä tykkäävälle kaverille :) Sit jos kyselee niin sanot että annoit maijalle kun hän tykkää siitä väristä. Todennäköisesti et saa enää niitä rehuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän! Tosi tyhmäähän se on antaa anopin puuttumisen vaikuttaa millään lailla.. minulla on anoppi, joka tietää äitiydestä, perhe-elämästä ja emännöinnistä kaiken. Hän kertoo, miten kuuluu synnyttää, miten lapset kuuluu hoitaa, miten juhlat järjestetään, mitkä asiat tekevät naisesta naisen (lapset, ettäs tiedätte).
Teki melkein mieli jättää lapset tekemättä ihan protestiksi. Ei toki jätetty, ja nyt on hankalaa, kun ihan periaatteesta en tahtoisi tehdä mitään niin kuin hän komentaa tekemään. Mutta toki yritän nousta tämän yläpuolelle ja tehdään päätökset juuri kuten itse halutaan, sattuivat ne sitten olemaan anopin mielen mukaiset tai ei.
Mies osaa naureskella anopin kaikkitietävyydelle, minä en ole vielä ihan niin pitkällä. Vaikka koomistahan se oikeasti on, että yksi kuvittelee että juuri hän tietää miten elämää eletään suunnilleen sillä tarkkuudella, että mitä koristeita pistetään jouluna esille. Ja ihan hyvää tarkoittaen haluaa tämän oikean elämän reseptin tarjota meillekin.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:23"]
Sähän voisit vaikka sanoa siitä että ärsyttää, se puhdistaa enemmän ilmaa kuin tuollainen passiivis-aggressiivisuus. Voit myös heille mennessäsi nyppiä hänen kukkiaan mielesi mukaan, varmasti hän osaa sanoa jotain kommenttia siihen. Älä alistu.
[/quote]
Voi, arvaa vaan, miten miljoonan kertaa olen sanonut, että kiitos, en tarvitse apua, teen kyllä itse, ei sinun tarvitse, vaihdoin just mullat, ajattelin kyllä laittaa näitä sipuleita, en pidä traakkipuista, emme ajatelleet laittaa pinkkejä kukkia kuistille, meillä on eilen kyllä imuroitu... mutta ei siitä ole mitään apua ollut.
[/quote]
Olet vastaillut ihan väärin! Sano: kiitos avusta, en ajatellutkaan että sen voi tehdä noinkin (ja jatkat omaan tyyliisi), pinkit kukat olisivatkin ihania terassilla (et koskaan istuta), viimeksi oli miehen imurointivuoro...
Minä opin tuon taktiikan anoppini kanssa ja hyvin on mennyt sen jälkeen. Välillä on joutunut vähän nikottelemaan. Esim. olivat muuttamassa kauemmas ja anoppi sanoi, että meillä täytyy sitten aina olla oma huone valmiina heitä varten kun tulevat kylään. Myöntelin, että tottakai laitamme heille huoneen jossa voivat aina yöpyä (hah, mistä me se huone tehdään!). Onneksi löysivät kämpän lähempää. Heidän uudessa talossa ei ole leivinuunia, kai hän voi käydä aina leipomassa leipää meidän uunissamme. Juu, tottakai voit! Eipä koskaan käynyt ja tiesin ettei ollut leiponut uunissa leipää ennenkään joten uskalsin luvata. ym ym
[/quote]
En oikein ymmärrä...
Miten tuollainen vastailu auttaisi jos ihminen tulee ja istuttaa ne pinkit kukat omin nokin tai oma-aloitteisesti ronkkii ne huonekasvit ja imuroi vaikka just on imuroitu ja nostelee roskat roskapussista toiseen ja järjestelee lusikka-haarukka-veitsilaatikon oman mallinsa mukaan ja kalustaa huoneet ja vaihtaa verhot ja tottavie kanssa tulee ne leipänsä paistamaan, jos sanot sille että tervetuloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 11:06"]
Ymmärrän! Tosi tyhmäähän se on antaa anopin puuttumisen vaikuttaa millään lailla.. minulla on anoppi, joka tietää äitiydestä, perhe-elämästä ja emännöinnistä kaiken. Hän kertoo, miten kuuluu synnyttää, miten lapset kuuluu hoitaa, miten juhlat järjestetään, mitkä asiat tekevät naisesta naisen (lapset, ettäs tiedätte).
Teki melkein mieli jättää lapset tekemättä ihan protestiksi. Ei toki jätetty, ja nyt on hankalaa, kun ihan periaatteesta en tahtoisi tehdä mitään niin kuin hän komentaa tekemään. Mutta toki yritän nousta tämän yläpuolelle ja tehdään päätökset juuri kuten itse halutaan, sattuivat ne sitten olemaan anopin mielen mukaiset tai ei.
Mies osaa naureskella anopin kaikkitietävyydelle, minä en ole vielä ihan niin pitkällä. Vaikka koomistahan se oikeasti on, että yksi kuvittelee että juuri hän tietää miten elämää eletään suunnilleen sillä tarkkuudella, että mitä koristeita pistetään jouluna esille. Ja ihan hyvää tarkoittaen haluaa tämän oikean elämän reseptin tarjota meillekin.
[/quote]
Ap tässä... ja tutulta kuulostaa...
Anoppi tietenkin tarkoittaa pelkkää hyvää, mutta hän ei vaan tule ajatelleeksi, että meillä on niin paljon muutakin tekemistä kuin vain kukkien kastelu ja huushollin nuohous, että kaikkea ei ehdi. Yhtenä sunnuntaiaamuna kun hän pojalleen vuodatti, että olettekos ajatelleet tehdä sitä ja tätä ja tuonne tarvittais se kaappi ja tässä pitäis olla hylly, niin yleensä aina niin kiltti mieheni puuskahti että joo, kyllä me on ajateltu ja tiedetään, mutta on pakko tehdä tärkeämmät asiat ensin.
Oli ihan tyydyttävää huomata, ettei anopin tytärkään vaali äitinsä omalta pihaltaan tuomia ja istuttamia kukkaisia pihallaan, vaan siellä ne kituivat odottaen rapsuttajaa.
Alue: Aihe vapaa
Sähän voisit vaikka sanoa siitä että ärsyttää, se puhdistaa enemmän ilmaa kuin tuollainen passiivis-aggressiivisuus. Voit myös heille mennessäsi nyppiä hänen kukkiaan mielesi mukaan, varmasti hän osaa sanoa jotain kommenttia siihen. Älä alistu.