Ettehän naiset opeta tyttäriä inhoamaan itseään
Liittyen tuohon painokeskusteluun, jossa on vain muutama itseensä tyytyväinen nainen.
Ettehän voivota tytärtenne kuullen (kuviteltuja) läskejänne, liian pieniä rintoja, vääränlaista nenää, lyhyitä jalkoja ja littupersettä. Minut on opetettu lapsena tuohon, että aina on ulkonäössä jotain vikaa. Olen laihduttanut viidenneltä luokalta lähtien, 48 kilosta. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta olen vain luullut että minussakin on jotain vikaa jos kerran äidissä ja isosiskoissakin on ja he kuitenkin näyttivät minun silmiini kauniilta.
On ollut pitkä tie hyväksyä itsensä pienien puutteiden kanssa. Jos joku makkara vyötäröllä harmittaa, pidän mölyt mahassa, koska minulla on nykyään pieni tyttö joka ihailee minua ja vertaa itseään minuun. Tiedostakaa vaikutuksenne.
Kommentit (15)
Pääasia on että saa huomiota miehiltä. Miksei elä sen todellisuuden mukaan eikä feminististen salaliittoteorioiden? Lisääntyminen on elämän tarkoitus ja onnea saa myös parisuhteesta.
No kai sitä pitäisi itse ruveta miehenä elämään feminististen salaliittoteorioiden mukaan ja ajatella miten helppoa minulla on; ei koskaan mitään kehuja, ei koskaan treffejä, loukkaavaa välttelyä saa jos esim.ehdottaa koulutehtävien tekemistä yhdessä netissä jne.
Mutta miesten ulkonäköä ei arvostet...arvostella! Aaaaah. Johtuu tosin siitä, ettei ketään kiinnosta miesten ulkonäkö mutta silti aaah.
-Mies 28v-
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 15:58"]
Pääasia on että saa huomiota miehiltä. Miksei elä sen todellisuuden mukaan eikä feminististen salaliittoteorioiden? Lisääntyminen on elämän tarkoitus ja onnea saa myös parisuhteesta.
No kai sitä pitäisi itse ruveta miehenä elämään feminististen salaliittoteorioiden mukaan ja ajatella miten helppoa minulla on; ei koskaan mitään kehuja, ei koskaan treffejä, loukkaavaa välttelyä saa jos esim.ehdottaa koulutehtävien tekemistä yhdessä netissä jne.
Mutta miesten ulkonäköä ei arvostet...arvostella! Aaaaah. Johtuu tosin siitä, ettei ketään kiinnosta miesten ulkonäkö mutta silti aaah.
-Mies 28v-
[/quote]
Eikö sulla nyt ollut jo niitä salaliittoketjuja ihan tarpeeksi ennestään?
Näinhän se on, että pienelle tytölle oma äiti on aina maailman kaunein, ja jos se maailman kaunein ihminen ei ole tyytyväinen itseensä, miksi lapsenkaan pitäisi olla itseensä? Surullista että jopa 8-vuotiaissa on anorektikkoja, alle kouluikäiset saattavat laihduttaa.. sairasta.
Onneksi oma äitini oli fiksumpi, ja täysin hänen ansiostaan olen esim. aina ollut tyytyväinen hyvin pieniin rintoihini ja pitänyt niitä enemmänkin siunauksena.
Terve itsetunto luodaan lapsuudessa.
Joo älkää, varsinkin jos on on suht samat ulkonäkögeenit kun tyttärellä. Omani voivotteli kroppaansa vaikka ei se mikään paha ollut ja kasvoiltaan kaunis.
Kunpa kaikki naiset tosiaan tajuaisivat tämän!
t. yksi tuossa mainitussa ketjussa tyytyväiseksi ilmoittautunut.
Ei se ruma läski kauniiksi muutu vaikka kuinka uskoisi.
'
Miksi tosiasioista ei saisi hyväksyä? Miksi pitää valehdella, että kaikki ovat kauniita ja kelpaavat sellaisenaan kun näin ei kerran ole?
Pidän äitiäni kauniina. Itse olen 99% äitini näköinen, joten jos äiti on kaunis niin sitten olen minäkin! =)
No joo, onhan minulla tuollainen pikkuinen kosmeettinen virhe joka saattaa johtaa halvaantumiseeni mutta mitäs pienistä, viime viikolla tuli postissa uudet korkokengät joiden sisäänajoa voisin kohta jatkaa.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 19:25"]
Ei se ruma läski kauniiksi muutu vaikka kuinka uskoisi.
'
Miksi tosiasioista ei saisi hyväksyä? Miksi pitää valehdella, että kaikki ovat kauniita ja kelpaavat sellaisenaan kun näin ei kerran ole?
[/quote]
Tärkeintä on se, että kaikki lapset saisi terveen itsetunnon ja minäkuvan. Ettei kukaan tosiaan kasvaisi sellaiseen itsensä häpeämiseen ja arvottomuuden tunteeseen, joka vie pahimmillaan jopa itsemurhaan. Tässä ei nyt ole kyse ulkonäöstä sinänsä vaan psyykkisestä terveydestä.
Tämä on todella tärkeä pointti! Toki myös isän asenne tyttöön on merkityksellinen. Karkeasti ottaen äidin pitäisi puhua itsestään kauniisti, ja isän äidistä ja tytö(i)stä hyväksyvästi. Mitään erityistä ylistystä ei tarvita, mutta vanhemman tehtävä ei ole tehdä lasta tietoiseksi kaikista ulkonäkönsä "epäkohdista". Jos joku urpo myöhemmin sen tekee, on näillä eväillä kasvatetulla lapsella vahva itsetunto kestää kommentit.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 15:45"]Liittyen tuohon painokeskusteluun, jossa on vain muutama itseensä tyytyväinen nainen.
Ettehän voivota tytärtenne kuullen (kuviteltuja) läskejänne, liian pieniä rintoja, vääränlaista nenää, lyhyitä jalkoja ja littupersettä. Minut on opetettu lapsena tuohon, että aina on ulkonäössä jotain vikaa. Olen laihduttanut viidenneltä luokalta lähtien, 48 kilosta. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta olen vain luullut että minussakin on jotain vikaa jos kerran äidissä ja isosiskoissakin on ja he kuitenkin näyttivät minun silmiini kauniilta.
On ollut pitkä tie hyväksyä itsensä pienien puutteiden kanssa. Jos joku makkara vyötäröllä harmittaa, pidän mölyt mahassa, koska minulla on nykyään pieni tyttö joka ihailee minua ja vertaa itseään minuun. Tiedostakaa vaikutuksenne.
[/quote]
Ihana huomata, että palstalta löytyy vielä fiksuja naisia. HYVÄ AP
Mulla on ollut huono itseluottamus ja masennusta, hyvin paljon. Tyttöni kanssa olen yrittänyt lähteä siitä, että huomioin hänen hyvyytensä, eikä pelkästään niin että hänen tekemisensä merkkaa jotain, vaan enemminkin hänen olemassaolonsa, kaikkinensa. Yritän lapsen myötä myös itsessäni vaalia hyviä ominaisuuksiani, enkä tyyliin tuijottaa peiliin moittien itseäni lapsen kuullen, koska lapsi on peili joka imee kaiken Itseensä. Toivon lapselleni parempaa elämää, ja että hän arvostaisi olemassaoloaan, tekemisiään ja sitä mitä on (mukaanlukien miltä näyttää).
Jep, olen itsekin tietoisesti yrittänyt välttää ulkonäköni ja kilojeni (tai muidenkaan) arvostelemista lasteni kuullen. Itsekin juuri lapsuudesta asti kuunnellut sitä oman äidin mantraa kuinka kamalan näköinen ja lihava hän on, niin en halua välittää sitä samaa perintönä.
T. tuon painokeskustelun aloittaja
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ap! Toivottavasti mahdollisimman monet naiset tiedostaisivat tämän. Olen kasvaessani katsonut äitini jatkuvia dieettejä ja laihdutusurakoita ja ulkonäköangstia. (Hän oli ihan normaalipainoinen) Aloin myös projisoimaan näitä asioita itseeni ja laihduttamaan 11-vuotiaasta asti, jolloin olin alipainoinen. Syömishäiriö on seurannut minua eriasteisena ihan tähän päivään asti. Ollaan vertaistuen kanssa keskusteltu tästä aiheesta, ja monilla muillakin on ollut samoja kokemuksia lapsuudesta jossa äiti on ollut kovin kriittinen omasta ulkonäöstä ja laihduttanut :/
Mun äiti kertoi lapsuudesta lähtien, että mun hiukset on maantienväriset ja ohuet (eli rumat), ja että ne pitää kyniä mahdollisimman lyhyeksi. Vihaan hiuksiani vieläkin (olen 31). Kampaajan mukaan mulla ei ole ohuet hiukset vaan ihan normaalit (tarkoitti varmaan suomalaisessa mittakaavassa). Nyt olen päättänyt kasvattaa niitä, ne ovat "jopa" kainaloon asti. Mieheni tykkää niistä ja olen saanut positiivisia kommenttejakin, eikä kukaan muu kuin äitini (ja siis minä) ajattele että ne ovat niin rumat että ihan sama vaikka kaljuksi ajaisi. Muualla maailmassa muuten värikään ei ole niin ruma, tällainen tuhkainen vaaleanruskea voi olla ihan haluttukin värinä.
Eikä niitä naapurin tai telkkarin juontajankaan läskejä tarvitse morkata lasten kuullen.
ap