Niin valtava vitutus!
Ihan kamala vitutus! Minut soitettiin tänään tuuraamaan töihin, sellaiseen työhön jota en ole ikinä tehnyt, mutta jonka kyllä opin kun kerran joku näyttäisi mitä pitää tehdä. Kukaan ei sitten vaivautunut opastamaan, jouduin tekemään parhaani ilman mitään ohjeistusta. Päivän päätteeksi sain sitten haukut kun en osannut hommaa, pomolta, joka ei varmaan tajunnut, etten tee tätä työtä normaalisti. Nyt olen kotona ja valvoskelen, koska olen niin poissa tolaltani. Huomenna pitäisi mennä taas, ja harkitse vakavasti soittavani ja peruvani. Pyysivät apua ja sitä saivat, ja sitten kaadetaankin paskaa niskaan. Missä niiden ihmisten järki oikein on?!?
Kommentit (4)
Minuakin vituttaa suoraan sanottuna, mutta aivan eri syyt (miehen vakava sairaus, ongelmat lasten hoitopaikkojen kanssa). On vituttanut jo useita päiviä. Vapauttavaa sanoa, että nyt kunnolla VITUTTAA.
Älä ole surullinen, mieti tapauksen positiivisia puolia, hymyile ja positivoidu:) Tsemppaan teitä molempia!
Ei kai se sun vika ole, kun et saanut opastusta. Mä sain kanssa kerran moitteet kun olin tuuraamassa yhdessä paikassa, kaikki muut lähtivät 1,5 tuntia ennen mua ja jättivät mulle ihan jäätävän vuoren töitä hoidettavaksi. Olivat kyllä ihan ystävällisiä ja sanoivat, että jos ei ehdi niin ei mahda mitään, sitten vaan ovet lukkoon. Ja enhän mä ehtinyt, todellakaan. Kaikki jäi AIVAN levälleen.
No seuraavana päivänä soitettiin ihan raivona kun olin jättänyt hommat sekaisin. Siellä oli joku eri tyyppi puhelimessa, ei ollut taas sitten tietoinen ollenkaan edellisen päivän tilanteesta. Vitutti kyllä, mutta ei tuo ollut millään tavalla mun vika.
Voi ei, no ainakin tiedät ettet ole ansainnut haukkuja, kun sinua ei opastettu työhön. Varmasti harmittaa. Jos menet huomenna töihin mieti mitä voisit etukäteen kysyä tai jälkeen päin sanoa, joka helpottaisi ahdistusta. Puolusta itseäsi.
Minullakin sama olo nyt, siksi valvon täällä. Raivostuttaa miehen käytös, välinpitämättömyys ja muka tyytyväinenen olotila, vaikka on minulle passiivisakressiivinen. Keskusteltiin vaikeista asioista ja olen vihdoin viimein saanut välillä sanottua omaa kantaani asioihin ja tunteitani. Niin ei vastannut enään viimeiseen kysymykseen, vaan rupesi kovaäänisesti nukkumaan. Niin raivostuttaa! Mut olen vaan jos nyt suuttuisin, saisi hän vaan siitä vahingoniloa. Olen kans surullinen ja yksinäinen!