Runo Pehemuisto

Hiivin nutussani aamulla unen harsoisiin varjoihin
ne saapuvat niitylle lapsuuden
vievät kukkasten tarhoihin

Sinikukkien ihmettä katsellen kahlaan syvemmäs, edemmäs
aina uusia ihmeitä löytäen
pääsen sieluuni peremmäks

Kesä kaunein on läsnä aina kun muistona kimallat
sinä äiti ja isä ja siskoni mun ja
veljeni rinnalla.

Ketjuna kukkaset seppeleessä olette rakkaimmat mun
sen ripustan otsalle lapsien
he liittyvät ketjuhun.