The Village- kylä! Elokuvan nähneet!
Miten te ymmärsitte elokuvan juonen?
Oliko se niin, että olivat siis teeskenneet (ne kylän vanhimmat) että niitä petoja olikaan? Ja luoneet yhdessä tuommoisen " kommuunin" ?
Kommentit (11)
Joo juurikin niin. Miten muutenkaan?
Jotenkin tuli vielä tunne, että sanomana oli, että vaikka kuinka yritetään kitkeä paha pois, niin aina se jossain muodossa tavoittaa. ( se sairas poika joka puukotti sitä Phoenixiä ja yritti tappaa myös sen tytön).
Aina nuo (mikä se intialainen ohjaaja onkaan) Shamaylan elokuvat on semmosia , että niitä täytyy miettiä vielä jälkeenkin päin.
Vahvistusharhaksikin tätä vois kutsua. Mutta ajatellaan nyt kuitenkin niin, että jos koko leffa oli minimalistista symboliikkaa arkisista kauhuista eli inhimillisen kauhun, pelon ja pahuuden synnyn resepti ja siitä selviytyminen. Mielenkiintoni ja kritiikkini herahti, kun huomasin, että vain yksi elokuvassa todella kuoli. Hetken vaikutti siltä, että paha sai palkkansa, mutta se oli kai kevytotteista hämäystä. Hän jäi kylläkin kylän ideologian, viattomuuden, rakkauden ja toivon, jalkoihin. Oliko se oikeutettua, oikein, hyvä ratkaisu, varsinkaan symbolisesti? Kyllähän se haittaa ja meinasinkin, että leffa on huono kun mikä. Väkisin väännetty kiiltokuva periamerikkalaisten uskonnollisten vähemmistöjen elämästä, jolla on vain pieni hinta vajavaiset, erilaiset.
Jos siis elokuvan symbolinen viesti on, että kaikki kauhu on lopulta väärinkäsitystä, sekasotkua, osallisten itse aiheuttamaa, niin kyllähän logiikka johtaa kehitysvammaisen hahmoon, joka sotkeutui vahingossa Kylän vanhimpien (kontrollifriikkien) keinoihin ylläpitää kauhua ja toimi väärin. Ei vaikuta siltä, että tässä oli koko viesti se kauhun resepti.
Kehitysvammaisen hahmo edustaa aika yleisesti ehkä kaikkein viattominta inhimillisyyttä puhtaimmillaan, sitä jota voi olla joskus vaikea saada sopeutumaan tyydyttävästi. Hahmo aiheutti kuitenkin elokuvan käänteissä paljon ratkaisevaa kauhua. Hahmon symbolissa inhimillinen luonnollinen hyvä ja paha menee hiukan monimutkaisemmiksi, kun kyky vastuuseen katoaa. Yhtä kaikki, hän jää jalkoihin, saa kuolla, kun sokea viattomuuden perikuva raivaa tiensä läpi metsän, järjettömästä kauhusta selviten, tuoden lopulta kaivatut poikkeukselliset lääkkeet haavoittuneelle rakkaalleen. Lopuksi rakkaus, uhrautuvuus ja mitä muuta niitä nyt oli, voittaa. Vai voittaako? Tämä on elokuvan viesti minulle ja näin ollen se onkin yllättävän hyvä, vaikka en tiedä tarkoitettiinko se todella näin.
Siitä on jo aikaa, kun näin sen. Muistaakseni elokuvan alku vaikutti kiinnostavalta, mutta ei se sitten lopulta ollutkaan kovin hyvä.
Ahdistava elokuva, vaikka jonkinlaista estetiikkaakin esiintyy.
Up