Voi kerpele! Ja mina kun kuvittelin, etta olin valmis nirhaamaan poikamme bioaidin jo lauantaina, nyt ovat tunteet kaksinkertaistuneet
Ja samaan syssyyn voisin ripustaa pojan isäpuolen genitaaleista hirteen. Poika siis asuu meillä, koska kotona on ollut ongelmia ja poika ja isäpuoli aika huonosti mahtuvat samaan taloon. Nyt sitten hänen oli tarkoitus viettää viikko äitinsä, isäpuolensa ja sisarustensa kanssa. Ensin lauantaina, kun olimme viemässä poikaa selvisi, että olivatkin lähteneet sukuloimaan ja ottaisivat pojan vasta tiistaina. Tiistaina poika sitten sinne meni ja tilanne näyttikin paremmalta, äiti oli suunnitellut loppuviikoksi kivaa ohjelmaa ym. Tänään sitten kuitenkin poika soitti minulle puoliltapäivin itku kurkussa töihin, että tulisimmeko hakemaan hänet kotiin.
Siellä se sitten istui pihalla rappusilla kassinsa kanssa ja kertoi, että isäpuolen mukaan ei ole mitään tulemista takaisin. Komensin pojan autoon ja soittelin ovikelloa, jotta voisi selvittää asiaa vanhempien kanssa, mutta eivät avanneet ovea, en tiedä olivatko edes kotona, vai lähteneet ja jättäneet pojan odottamaan, poikakaan ei suostu kertomaan. Eivät myöskään ole vieläkään vastanneet puhelimeen. Äidiltä ainoastaan tullut tekstiviesti, jossa pahoitteli, että joudumme näkemään vaivaa/muuttamaan suunnitelmiamme ja että valitettavasti vierailu ei mennyt ihan putkeen.
Poika taas on heittäytynyt tavalliseen tapaan ihan mykäksi asian suhteen, vaikeista asioista puhuminen on hänelle usein ylivoimaisen vaikeaa ainakaan heti. Mököttää huoneessaan nytkin ja tunkee pään tyynyn alle ja leikkii nukkuvaa, jos sinne menee. Kotimatkalla suostui sen verran puhumaan, että kysyi, luulenko, että hän joutuu helvettiin. Isäpuoli (ja kai äitikin nykyään) on herätyskristitty ja on tainnut taas kertoa totuuksia, mitä parantumattomille syntisille (kuten poika) käy. Me emme tähän asti ole hirveästi tähän uskontopuoleen ottaneet kantaa, kun epäileväisinä tapaluterilaisina ei oikein tunnu olevan paukkuja, mutta jotenkinhan poikaa on autettava tuotakin puolta käsittelemään. Vielä kun tietäisi miten. Ideoita? On aika voimaton olotila.
Kommentit (8)
törkeetä. :(
Sinuna ottaisin lastensuojeluun yhteyttä ja kertoisin koko asian voipi olla sit niin ettei pojan tarvitsi enään mennä sinne vähään aikaan
yleisellä tasolla: pojan äiti taitaa olla aika tavalla nykyisen miehensä vietävissä? Tärkeintä kai olisi nyt selvittää asiaa pojan äidin kanssa (sitähän olette yrittäneetkin), eli selvittää mitä siellä on oikein tapahtunut. Eniten olisin huolissani siitä, miten poika kokee tuon kaltoinkohtelun ja hylkäämisen (sitä kai se kuitenkin on pojan mielestä).
Uskontoasiaan sen verran, että koska pojan isäpuoli on kiihkouskovainen niin asiasta kannattaisi ehdottomasti puhua, ettei poika ole ristiriitaisessa tilanteessa ja tunnemyrskyssä. Ehkä asiaa kannattaisi lähestyä siltä kannalta, että eri ihmiset uskovat eri asioihin (toisen vankasti jumalaan ja raamattuun) kuten isäpuoli ja jotkut taas aivan muihin asioihin ja ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole vaan jokainen kokee ja näkee asiat omakohtaisesti. Helvettiin joutumisesta kannattaisi varmasti sen verran sanoa, että jotkut uskovat sen olevan olemassa jotkut taas ei. Ja että vaikka uskoisi sen olevan olemassa niin sinne ei tavallinen ihminen joudu.
Tsemppiä, hankala tilanne teillä.
Oletko muuten samainen Fletch joka pyöri vanhalla vauvapalstalla parisuhde ja perhe- osiossa?
En ole mikää himouskovainen, tapakristitty vain. Sääliksi käy pientä miestä.. Onneksi hänellä on nyt huolehtivat kasvattivanhemmat. Näyttäkää välittämisenne hänelle. Pojasta varmasti tuntuu, että hän on hylkiö... Rakastakaa ja ottakaa syliin. Tulee todella paha olo pojan puolesta :(
Ne positiiviset seikat mitä yhteydenotosta näen:
-lapsi pääsee hoidon piiriin (ei lapselle riitä pelkkä turvallinen koti sen jälkeen kun äiti arvottaa uuden miehensä lastaan korkeammalle. Tuollainen on erittäin kipeä asia.)
-te saatte koulutusta (esim. pride-koulutus)
-te saatte rahaa lapsen kuluihin
-äiti ei voi muutella tapaamisia sitten kun ne ovat virallisia. Tai voi, mutta ne kyllä vaikuttavat äidin oikeuksiin tulevaisuudessa.
Tarkoitus on kyllä keskustella tilanteen kehittymisestä sosiaaliviranomaistenkin kanssa, haluan kuitenkin keskustella vanhempien kanssa ensin. Perheneuvolan kanssa tehdään myös yhteistyötä. Mutta vaikka poika huostaanotettaisiinkin, niin meidän täytyy pystyä asialliseen yhteistyöhön äidin kanssa, siksi mitään hirveän vahvoja kantoja ei oikein voi ottaa.
Anna nyt pojan olla rauhassa jonkun aikaa, rauhoittua ja ajatella asioita. Osoita kuitenkin kaikin tavoin, että on turvassa luonasi ja sano, että heti kun hän haluaa, puhutaan asioista.
Näiden toisten vanhempien kanssa pitää myös puhua ja vakavasti. Aivan järkkyä tuollainen toiminta! Lasten kanssa pitää olla tosi tarkkoja, mitä suustaan päästää jos on tarkoitus pitää toimiva etäsuhdekin yllä. Tuskin poika juurikaan haluaa mennä takaisin sinne, jos on noin hylätty..
Raivostuttaa minuakin, vaikken edes tunne teitä. Ihan kuohuissani kirjoittelen.
Mutta nyt rauhaa ja rakkautta pojalle! Tsemppiä!