Lue keskustelun säännöt.
Miten edetä parisuhteessa eteenpäin? ("lapsipuoli" asiaa)
18.11.2013 |
Olen seurustellut pian 4kk erään miehen kanssa. Itselläni on yksi leikki-ikäinen lapsi ja miehellä jo vanhemmat, ei hänen luonaan asuvat lapset.
Ollaan tapailtu "salaa" lapseltani, eli mies on käynyt lapsen nukkumaanmenon jälkeen ja sitten ollaan oltu yhdessä niinä viikonloppuina kun kummallakaan ei ole lapsia. Muutaman kerran lapseni on ollut mummolassa hoidossa tapaamisemme ajan.
Lapseni on nähnyt miehen 4-5 kertaa ja hänet on esitelty äidin ystävänä.
Välit miehen kanssa alkavat käydä hyvin vakaviksi. Meillä on paljon yhteistä ja olen rakastunut häneen.
Olen vain tässä pohtinut miten saisimme parisuhteemme entistä vakavammalle tasolle. Mies on tullut noina vähäisinä kertoina todella hyvin toimeen lapseni kanssa, mutta luonnollisestikaan hän ei ole nähnyt sitä meidän normaalia arkea iloineen ja suruineen. Iltatapaamisemme viikolla alkavat vain käydä hivenen rankoiksi, kun unet jäävät niiltä päiviltä niin lyhyiksi, että pari päivää menee aina univelan kuittaukseen. Jokatoinen viikonlopputapailu taas on liian harvoin ja yleensä vielä hänen lapsensa käyvät niin, että kuukaudessa jäisi käytännössä vain yksi viikonloppu tapailuun kanssani.
Toisaalta, en haluaisi lapselleni vielä liian läheisiä välejä tämän miehen kanssa, jos suhteemme sattuisikin kariutumaan yllättäen. Parisuhde ei tosin pääse kehittymään millään asteella eteenpäin, jos jatkamme tällä rajallisella aikatalulla. Olen pattitilanteessa ja en oikein osaa tätä ratkaista. Lapsi on kuitenkin suurin osa elämääni ja kuuluu ns. kauppaan. Lastani en parisuhteen takia hylkää parisuhteen kylläkin lapseni takia.
Voisitteko antaa hyviä vinkkejä tai kertoa miten teillä on edetty ja mikä toiminut parhaiten?
Kommentit (15)
Piti vielä lisätä, että suhteemme on vielä kuitenkin suht nuori, että mitään hengenhätää tämän asian kanssa ei ole, enkä ole vielä asiaa ottanut puheeksi miehen kanssa. Itsestä alkaa vaan tuntua siltä, että elän kahta eri elämää. Normaalia arkea lapseni kanssa ja seurustelusuhdetta siinä sivussa sitten "luppoaikoina".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ratkaisuni on ollut se etten ole edes aloittanut seurustelua/uutta parisuhdetta lasten ollessa pieniä. Riittää kun se lapsen oma perhe on hajonnut. Miksi aiheuttaa mahdollisesti vielä lisää menetyksiä - ja vähintäänkin lapsi joutuisi sopeutumaan uuteen ihmiseen ja uuteen elämäntilanteeseen jos mies asettuu pysyvästi elämääsi. Ei lapsesi varmaankaan sitä uutta isää kaipaa perheeseen, ainakaan juuri nyt. Odottele esim. kouluikään ja anna lapsen edelleen tavata miesystävääsi äidin ystävänä. Mikä kiire on vakiintua? Kyllä se mies siinä pysyy jos on pysyäkseen.
minusta voitte ihan hyvin tavata enemmän lasten kanssa, eihän sitä silti tarvitse alkaa kotia leikkiä tai kertoa lapselle, että tässä on nyt ehkä uusi isäpuoli kyseessä. Lapsi voi luoda miesystääväsi ihan tavallisen "ystävyys"suhteen, sellaisen kuin muihinkin vähän vieraampiin aikuisiin (eli ei-sukulaisiin, vaan esim. sinun ystäviisi, päiväkodin hoitajiin tms). Eli voidaan hyvin olla ja tehdä juttuja yhdessä, ja jos teidän juttu ei kestäkään, niin ei se lapsi sitä sen enempää kaipaa kuin muita kivoja aikuisia, joita jossain elämänvaiheessa tapaa enemmän ja myöhemmin ehkä ei.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 14:08"]
minusta voitte ihan hyvin tavata enemmän lasten kanssa, eihän sitä silti tarvitse alkaa kotia leikkiä tai kertoa lapselle, että tässä on nyt ehkä uusi isäpuoli kyseessä. Lapsi voi luoda miesystääväsi ihan tavallisen "ystävyys"suhteen, sellaisen kuin muihinkin vähän vieraampiin aikuisiin (eli ei-sukulaisiin, vaan esim. sinun ystäviisi, päiväkodin hoitajiin tms). Eli voidaan hyvin olla ja tehdä juttuja yhdessä, ja jos teidän juttu ei kestäkään, niin ei se lapsi sitä sen enempää kaipaa kuin muita kivoja aikuisia, joita jossain elämänvaiheessa tapaa enemmän ja myöhemmin ehkä ei.
[/quote]
siis tavata niin, että lapset ovat mukana teidän kahden tapaamisissa....
- 4 -
No mulla oli nykyisen mieheni kanssa tälläisiä iltatapaamisia vähän liikaakin. sen lisäksi kyllä melkeen heti tutustutimme omat lapsemme (jotka ovat saman ikäisiä) toisiinsa, vietimme viikonloppuja yhdessä, aluksi mentiin eri suuntiin yöksi mutta oli myös yökyläilyjä eikä ne lapset siitä olleet moksiskaan. Puoli vuotta tätä rumbaa jaksoimme ja sitten muutimme yhteen.. tottakai meillä oli alkuhankaluuksia yms. mutta kaikesta selvittiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan 4kk seurustelua on jo sen verran, että olette ehtineet tutustua toiiinne ja päättää että haluatteko olla yhdessä ja vakavissanne, joten miksi ette voisi jo viettää aikaa enemmänkin yhdessä niin että lapsikin tutustuu mieheen?
Olet nyt jo toiminut vastuullisesti ja ajatellut lapsesi parasta, kun olet näinkin kauan odottanut, mutta se ero saattaa tulla eteen, vaikka odottaisit vuoden.
Minä odotin lähes vuoden ennen kuin otin lapset kuvioon, ja kolmen vuoden seurustelun älkeen erosimme. Seuraavassa suhteessa odotin 4kk, ja tämä suhde on kestänyt jo useita vuosia, mutta eihän jatkosta voi kukaan mennä takuuseen. Se on elämää.
Miksi suhteen pitäisi edetä mihinkään? Miksi ette voisi vain tapailla silloin kun molemmille sopii ja ottaa siitä ilon irti? Miksi sotkette lapsenne ja heidän tarpeensa samaan pakettiin? Siinä saattaa äkkiä käydä niin että koko suhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa kun yrität revetä monen ihmisen tarpeisiin samaan aikaan.
Leikki-ikäinen lapsesi tarvitsee sinua nyt eniten. Hänen etunsa tuskin on "äidin ystävät" vaikka kuinka monta vuotta kuvioissa viihtyvät. Minä olen ajatellut asian niin, että nyt on lasten hoitamisen aika ja joskus muulloin on sitten parisuhteen tms. aika jos se on niin tarkoitettu. Olen siis itse eronnut yli 10 vuotta sitten ja olen tietoisesti pysynyt kokonaan erossa miehistä. Nyt lapseni tulevat jo toimeen omillaan joten voisi ehkä harkita :)
Ota rauhallisesti, vaaleanpunaisten lasien läpi asiat näyttävät niin helpoilta. Tapaile miestä jos ja kun se tuntuu hyvältä, kukaan ei opi tuntemaan ihmistä neljässä kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 14:07"]
Minun ratkaisuni on ollut se etten ole edes aloittanut seurustelua/uutta parisuhdetta lasten ollessa pieniä. Riittää kun se lapsen oma perhe on hajonnut. Miksi aiheuttaa mahdollisesti vielä lisää menetyksiä - ja vähintäänkin lapsi joutuisi sopeutumaan uuteen ihmiseen ja uuteen elämäntilanteeseen jos mies asettuu pysyvästi elämääsi. Ei lapsesi varmaankaan sitä uutta isää kaipaa perheeseen, ainakaan juuri nyt. Odottele esim. kouluikään ja anna lapsen edelleen tavata miesystävääsi äidin ystävänä. Mikä kiire on vakiintua? Kyllä se mies siinä pysyy jos on pysyäkseen.
[/quote]
Mäkin ajattelin näin ennen. Sitten mieheni perusti uusperheen ja se oli lapsista tosi kivaa. Ja tajusin kuinka yksin olen jo ollut vuosia huonossa suhteessa ja sitten eron jälkeen. Saattaa kuule käydä niin ettei sitä oikeaa ihmistä kävele vastaan sitten ollenkaan. Kyllä se läheisyys ja rakkaus kuuluvat kaikille. Lapsetkin tarvitsevat mallin läheisyydestä ja rakkaudesta. Minä pysyin liian kauan yksin, ja se johtui kyllä ihan omista peloista, jotka myös verhosin lapsen parhaaseen. kannattai katsoa peiliin ja miettiä mitkä ne pohjimmaiset motiivit ovat. Eivätkä ihmiset niin vain pysys jossain välitilassa, elämä voi olla aika lyhyt. Se, että kauipaa vierelleen ihmistä ja läheisyyttä ei ole mitään epätoivoista miestenmetsästystä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 14:07"]
Minun ratkaisuni on ollut se etten ole edes aloittanut seurustelua/uutta parisuhdetta lasten ollessa pieniä. Riittää kun se lapsen oma perhe on hajonnut. Miksi aiheuttaa mahdollisesti vielä lisää menetyksiä - ja vähintäänkin lapsi joutuisi sopeutumaan uuteen ihmiseen ja uuteen elämäntilanteeseen jos mies asettuu pysyvästi elämääsi. Ei lapsesi varmaankaan sitä uutta isää kaipaa perheeseen, ainakaan juuri nyt. Odottele esim. kouluikään ja anna lapsen edelleen tavata miesystävääsi äidin ystävänä. Mikä kiire on vakiintua? Kyllä se mies siinä pysyy jos on pysyäkseen.
[/quote]
Mäkin ajattelin näin ennen. Sitten mieheni perusti uusperheen ja se oli lapsista tosi kivaa. Ja tajusin kuinka yksin olen jo ollut vuosia huonossa suhteessa ja sitten eron jälkeen. Saattaa kuule käydä niin ettei sitä oikeaa ihmistä kävele vastaan sitten ollenkaan. Kyllä se läheisyys ja rakkaus kuuluvat kaikille. Lapsetkin tarvitsevat mallin läheisyydestä ja rakkaudesta. Minä pysyin liian kauan yksin, ja se johtui kyllä ihan omista peloista, jotka myös verhosin lapsen parhaaseen. kannattai katsoa peiliin ja miettiä mitkä ne pohjimmaiset motiivit ovat. Eivätkä ihmiset niin vain pysys jossain välitilassa, elämä voi olla aika lyhyt. Se, että kauipaa vierelleen ihmistä ja läheisyyttä ei ole mitään epätoivoista miestenmetsästystä.
[/quote]
siis ex perusti sen uusperheen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut lapsen kanssa kahden hänen syntymästään saakka. Hänellä on jo isä ja rakas isä onkin, enkä oli hänelle koskaan milloinkaan esittelemässä mitään "uutta isää". Itse olen myös ollut sitä mieltä, että seurustelut saa odottaa tulevaisuuteen, mutta tapasin ihan sattumalta tämän miehen (ollaan tavattu aiemminkin vuosia sitten), enkä tosiaan voi näille tunteille mitään mitä häntä kohtaan koen. Ikävöin häntä päivittäin ja mietin jatkuvasti mitä hänelle kuuluu ja jos en pitäisi itseäni yhtään kurissa hänen puhelimessaan olisi tuhottomasti viestejä minulta.
Hänen lapsensa ovat jo sen verran vanhempia, että ovat pian aikuisia. Olen myös miettinyt sitä, tuleeko mies olemaan valmis sitoutumaan uudelleen lapsiperhearkeen kanssani.
Pelkään jatkaa tällä tämänhetkisellä mallilla eteenpäin, jos rakastun entistä syvemmin mieheen ja kaikki kaatuukiin lopuksi sitten siihen, kun hän ei kestäkään sitä oikeaa arkea kanssani.
Ap
Ihan kelpo ratkaisu, jos ei halua lisää lapsia. Minä halusin aikoinani, joten en voinut odottaa, että esikoiseni lakkaa olemasta "pieni".
Sitä paitsi teinien voi olla pientä lasta huomattavasti vaikeampaa hyväksyä elämäänsä uutta ihmistä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 14:07"]
Minun ratkaisuni on ollut se etten ole edes aloittanut seurustelua/uutta parisuhdetta lasten ollessa pieniä. Riittää kun se lapsen oma perhe on hajonnut. Miksi aiheuttaa mahdollisesti vielä lisää menetyksiä - ja vähintäänkin lapsi joutuisi sopeutumaan uuteen ihmiseen ja uuteen elämäntilanteeseen jos mies asettuu pysyvästi elämääsi. Ei lapsesi varmaankaan sitä uutta isää kaipaa perheeseen, ainakaan juuri nyt. Odottele esim. kouluikään ja anna lapsen edelleen tavata miesystävääsi äidin ystävänä. Mikä kiire on vakiintua? Kyllä se mies siinä pysyy jos on pysyäkseen.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 15:06"]
Olen ollut lapsen kanssa kahden hänen syntymästään saakka. Hänellä on jo isä ja rakas isä onkin, enkä oli hänelle koskaan milloinkaan esittelemässä mitään "uutta isää". Itse olen myös ollut sitä mieltä, että seurustelut saa odottaa tulevaisuuteen, mutta tapasin ihan sattumalta tämän miehen (ollaan tavattu aiemminkin vuosia sitten), enkä tosiaan voi näille tunteille mitään mitä häntä kohtaan koen. Ikävöin häntä päivittäin ja mietin jatkuvasti mitä hänelle kuuluu ja jos en pitäisi itseäni yhtään kurissa hänen puhelimessaan olisi tuhottomasti viestejä minulta.
Hänen lapsensa ovat jo sen verran vanhempia, että ovat pian aikuisia. Olen myös miettinyt sitä, tuleeko mies olemaan valmis sitoutumaan uudelleen lapsiperhearkeen kanssani.
Pelkään jatkaa tällä tämänhetkisellä mallilla eteenpäin, jos rakastun entistä syvemmin mieheen ja kaikki kaatuukiin lopuksi sitten siihen, kun hän ei kestäkään sitä oikeaa arkea kanssani.
Ap
[/quote]
Jospa antaisit asioiden mennä rauhallisesti, luonnollisesti, kaikkien osapuoletne tunteita kunnioittaen? Tää vauvapalsta on siitä ihmeellinen, että täällä tavallisista, luonnollisista asioista saadaan tehtyä rakettitiedettä, oikeassaolemistaidetta ja pahansuopuuden huippusuorituksia. Harva tuntuu olevan missään kosketuksissa sen tavallisen ja luonnollisen kanssa. Onnea, on ihanaa rakastua ja löytää hyvä ihminen lähelleen. Lapsesi ei varmasti saa traumoja siitä jos joku pitää sinusta ja sinä jostakin. Pieni mustasukkaisuuskaan ei ole haitaksi, sitä on ihan ydinperheen sisälläkin ja on osa lapsen kasvua.
taitaa olla ex ukkosi syyttänyt sinua erosta "jos hän ei jaksakkaan arkeani" olet sitoutumiskammoinen pyydä apua perheneuvojalta? kaikki menee hyvin ja uskalla rakastaa et saa jättää itseäsi sivuun. Lapset kyllä kestää miehen lähdön, koska hän ei ole isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 15:15"]
Onnea, on ihanaa rakastua ja löytää hyvä ihminen lähelleen. Lapsesi ei varmasti saa traumoja siitä jos joku pitää sinusta ja sinä jostakin. Pieni mustasukkaisuuskaan ei ole haitaksi, sitä on ihan ydinperheen sisälläkin ja on osa lapsen kasvua.
[/quote]
Hyvin sanottu.
Juttele ap sen miehen kanssa, mitä mieltä hän on, jaksaako enää lähteä pikkulapsiarkeen mukaan, ja miten hän haluaisi edetä kanssasi. Ja sitten yhdessä sovitte miten etenette jatkossa.
Up