Vitkuttelu ja lykkääminen riesana??

Ah, vitkuttelu on parasta. Opiskelen yliopistossa, olen ottanut tavakseni aloittaa kaikki projektit aina ajoissa mutta viimeistellä ne viime tipassa. Näin saavutetaan paras mahdollinen lopputulos yhdistämällä aikainen aloitus vitkutteluun. Viime hetken paniikki antaa viimesilauksensa.

Minä vitkuttelen aina, mutta enää en pidä sitä minään ongelmana. Olen tajunnut, että olen sen verran tehokas paniikkivaihteella, että voin tehdä vaikka 3 kk mittaiseksi ajoitetun projektin viikossa, kun deadline pakottaa. Joten nykyisin hyväksyn täysin tapani surffailla netissä ja vetelöidä, kunnes tulee deadlinen lähestyessä tunne, että NYT ON PAKKO tehdä jotain, ja sitten teenkin tehokkaasti ja paljon. Koskaan ei ole mikään homma myöhästynyt tai epäonnistunut, joten en ole huolissani vitkuttelustani enää.

Kaikilla on vitkuttelua jonkun verran. Googlaa prokrastinaatio. Mutta kyllä siitä tulee ongelma, jos sitä on liikaa. Ja esim kolmoselle voin ihan suoraan sanoa, että minäkin pystyn samaan kuin hän (huomattavaan tehokkuuteen deadlinen alla): niisstätulee ihan tarpeeksi hyviä sen hetken kontekstissa, mutta jos ja kun joudun kaotsomaan noita töitäni parin vuoden päästä uulleen, näen kyllä, että ne olisivat olleet huomattavasti parempia, jos olisin käyttänyt sen verran aikaa, että olisi vaatimusten täyttämisen lisäksi voinut tehdä sen huolellisesti ja tyylikkäästi. Eli oikeasti sitä alisuoriutuu, vaikka se riittääkin siinä tilanteessa. Vaikka nytkin menee ihan ookoosti, sitä voisi olla paljon paremmassa ja arvostetummassa työssä ja asemassa, jos ei sabotoisi itseään vitkastelulla.

Prokrastinoiville opiskeliolle jne on psykologin palveluita ja se muistuttaa lyhyttä psykoterapiaa. Voi myös mennä ajan hallinnan kurssille, tms. Yksinkin voi selvitä pitkälle. Kannattaa miettiä, mistä vitkastelu johtuu. Onko asioiden kokonaisuus sinusta hallitsematon? Siinä tapauksessa, jaa asiat pienempiin osaprojekteihin. Onko aikaa mielestäsi vie runsaasti? Muista merkata kaikki kalenteriin vaömisteluaikoineen. Vituttaako työnteko? Harkitse toisia töitä. Onko töitä liikaa? Priorisoi. Jne.

Minäkin kärsin tästä. Syynä on kritiikin pelko. En uskalla jättää esim. valmista työtä arvioitavaksi. Aina kun voisi tehdä asiat paremmin ja vaadin itseltäni täydellisyyttä. Usein vitkuttelun takia tulee kamala viime hetken stressi ja lopulta alisuoriudun.

Kiitos vastauksistanne! 

Ymmärrän kyllä kahta ensimmäistä kommentoijaa, mutta olen myös sitä mieltä että vitkuttelulla alisuoriutuu. Väitän, että tulos olisi parempi ilman vitkuttelua ja viime hetken paniikkia. Ja entä jos ei ymmärrä aloittaa edes viikkoa ennen, jos aloittaakin vasta paria päivää ennen...

Olen sinun 4/4 kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä, vitkuttelu on itsensä sabotoimista. 

Kiitos vinkeistäsi prokrastinoiville opiskelijoille! Voisin ehkä haluta selvittää tätä ongelmaani jonkun toisen kanssa. 

Käyn töissä ja opiskelen, joten selviydyn elämästä normaalisti. Mutta vitkuttelu on kuin itsensä sabotoimista, tehotonta ajankäyttöä, syyllisyyden tuntoa, tyytymättömyyttä, paniikkia ja itselle valehtelua. Näistä tunteista haluaisin eroon. Hienoa jos joku voi välttää tämänkaltaiset tunteet toistuvassa vitkuttelussa. 

Olen huono kalenterin käytössä, vaikka tiedän että tuo ylöskirjaaminen ja suunnittelu voisi auttaa. Pitäisi tehdä ehkä itselle lukujärjsestys johon merkkaa ajan kaikelle hommalle. 

Kyse on enemmän nyt yliopisto-opikselusta, ei töistä, vaikka työmaailmassakin huomasin samoja merkkejä. Ihailin ihmisiä, jotka kolmelta lähes tulkoon odottelivat että tunnit tulisi täyteen päivältä, koska pöytä/maili olivat jo tyhjiä. 

Opiskelualastani pidän, joten se ei voi olla ongelma. Kaikki tehtävät eivät tosin miellytä, mutta niinhän se on aina. 

T.Vvvitkuttelija

13 jatkaa

Gradu on edennyt näiden päivien aikana 20 sivua, eli vaikuttaa siltä, ettei aikataulun kanssa lopulta tulekaan mitään älytöntä kiirettä. On tuntunut ihan kivalta kirjoittaa nyt, kun tiedän että on pakko kirjoittaa mutta ettei ole vielä se hillitön loppupaniikki päällä.

Olen ollut jo ala-asteella samanlainen vitkastelija, että palautan vaaditut työt vasta viimeisenä päivänä enkä hetkeäkään etukäteen. Toisaalta monien muidenkin aikataulutettujen hommien suhteen on tilanne ollut sama kuin nyt, eli olen tehnyt todella paljon ajatustyötä, vaikka mitään konkreettista en ole saanut paperille. Sitten kun vihdoin alan tehdä, niin tulosta syntyy vauhdilla, ja kunhan muistan pitää välillä lepopäivän, tahti myös pysyy yllä pari, kolme viikkoa leikiten. Opinnoissakin arvosanat ovat aina olleet hyviä eikä töissäkään kukaan ole valittanut lopputuloksista, joten ehkä tämä vain pitää oppia hyväksymään omaksi työskentelytavaksi.

Tällä kertaa aloitin jopa ajoissa! Ehkä mäkin vähitellen opin antamaan itselleni edes muutaman viikon enemmän aikaa jatkossa. En usko, että minusta kuitenkaan olisi sellaiseksi pienissä paloissa ja hallitussa aikataulussa asioita tekeväksi. :)

Lukaisin myös tuosta passiivis-aggressiivista häiriöstä ja oli kyllä mielenkiintoista, vaikka itseäni en siitä kuvauksesta tunnistakaan.

Minulla on samoja "oireita".. 

Olisi kiinnostava tietää millä keinoilla muut ovat päässeet eroon aikaansaamattomuudesta / vitkastelusta..

Viivyttely liittyy myös passiivis-aggressiiviseen persoonallisuushäiriöön. Jo ongelman tiedostaminen voi auttaa. Asiasta lisää esim. http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/passiivisaggressiivinen.html

"Passiivis-aggressiiviset henkilöt etsivät uusia ja mieltä kiihottavia tilanteita hetken mielijohteesta, ollen samalla arvaamattomia. Viivyttely ja tehottomuus ovat käyttäytymistä jonka tarkoituksena on vastuun välttäminen mikä ilmenee sitkeänä vastarintana odotusten täyttymistä vastaan ja väitettyinä unohtamisina.

Nämä henkilöt usein suuttuvat ja vastustavat sellaisia vaatimuksia joiden mukaan heidän pitäisi toimia muiden odottamalla tasolla. Se on tavallisesti nähtävissä työpaikalla, mutta myös tavallisesti nähtävissä avioliitossa ja muissa ihmissuhteissa. Käyttäytymiselle on kuvaavaa viivyttely, unohtelu, uppiniskaisuus, ja tarkoituksellinen tehottomuus. Hyvin tavallinen reaktio esimiehen antamaan työtehtävään: Pyydettäessä henkilöä tekemään jokin työtehtävä, hän ei sitä tee, tai jos tekee niin ei paljasta sitä että se on tehty. He saattavat soittaa olevansa sairaana päivän jolloin tehtävän on määrä valmistua."

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 20:14"]

Viivyttely liittyy myös passiivis-aggressiiviseen persoonallisuushäiriöön. Jo ongelman tiedostaminen voi auttaa. Asiasta lisää esim. http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/passiivisaggressiivinen.html

"Passiivis-aggressiiviset henkilöt etsivät uusia ja mieltä kiihottavia tilanteita hetken mielijohteesta, ollen samalla arvaamattomia. Viivyttely ja tehottomuus ovat käyttäytymistä jonka tarkoituksena on vastuun välttäminen mikä ilmenee sitkeänä vastarintana odotusten täyttymistä vastaan ja väitettyinä unohtamisina.

Nämä henkilöt usein suuttuvat ja vastustavat sellaisia vaatimuksia joiden mukaan heidän pitäisi toimia muiden odottamalla tasolla. Se on tavallisesti nähtävissä työpaikalla, mutta myös tavallisesti nähtävissä avioliitossa ja muissa ihmissuhteissa. Käyttäytymiselle on kuvaavaa viivyttely, unohtelu, uppiniskaisuus, ja tarkoituksellinen tehottomuus. Hyvin tavallinen reaktio esimiehen antamaan työtehtävään: Pyydettäessä henkilöä tekemään jokin työtehtävä, hän ei sitä tee, tai jos tekee niin ei paljasta sitä että se on tehty. He saattavat soittaa olevansa sairaana päivän jolloin tehtävän on määrä valmistua."

[/quote]

Ei päde ainakaan minuun. Työelämässä en vitkuttele, koska ei vain voi. Olen hyvä työntekijä. Opiskeluissa vitkuttelin, koska ahdisti tehtävien palauttaminen ja tenttiin lukeminen. Pelkäsin epäonnistumista.

Passiivis-aggressiiviseen persoonallisuushäiriötä en kyllä itsessäni tunnista.. vaikka en kiellä kyseisen asian olemassaoloa. 

Kyse on kohdallani ehkä jostain muusta. 

Aloitan nyt uuden viikon "lukujärjestyksellä"... jos se auttaisi ajanhallinnassa. Luulen että itselläni kynnys aloittaa asioita nousee koska kuvittelen että valmista pitäisi tulla heti.. tai että heti kaikessa pitäisi olla hyvä. 

T.Vvvitkuttelija

Minäkin olen vitkuttelija, mutta aikataulujen teko, kalenterin käyttö ym. ei ole auttanut. Saatan käyttää paljon aikaa erilaisten listojen tekemiseen, mutta en tee itse asioita ennen kuin on pakko. Sitten kun tartun johonkin hommaan, olen kyllä tehokas ja saan paljon ja hyvää jälkeä aikaiseksi. Tosiaan, millä keinoin saisi tuon vitkutteluvaiheen välistä pois..? Töissä minäkään en vitkuttele, mutta kaiken muun suhteen kyllä..

I feel for you..:( Mikä kumma meitä vaivaa.. Olisipa tähän keksitty pilleri! Tai jokin konsti. 

En myöskään ole hyvä kalenterin käytössä.. sitä en osaa pitää ajantasalla. Eikä listat ole auttaneet. 

Nyt ajattelin tehdä itselleni viikko-ohjelma, lukujärjestyksen. Sellaisen missä viikko on suunniteltu etukäteen, jokainen päivä ja jokainen tunti jopa. Itselläni töiden ja koulun yhdistämisessä kun pitäisi hallita aikataulut ja ajankäyttö. 

Pohdin, että jos asioista tulee tapa, eli rutiini, niin silloin asiaa ei problematisoi ja lykkää.. Olen näet huono rutiineissakin. 

Toivon että viikko-ohjelma auttaisi rutiineissa. 

Mulla ei auta edes aikataulu. Ainoa toimiva konsti on deadlinen tuoma kuumotus.

T: gradua kasassa 8 sivua, deadline pukkaa 3 viikon päästä (ollut "tekeillä" maaliskuusta asti)

Googlatkaa pomodoro-malli. Auttaa minulla jonkin verran. Aina sitä ei voi käyttää, mutta joskus jos on oikeasti ihan pakko ja tiedän että jumitan muuten taas vaan tapani mukaan jossain facessa tai saan spurtin siivota kaapit...

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:15"]

Googlatkaa pomodoro-malli. Auttaa minulla jonkin verran. Aina sitä ei voi käyttää, mutta joskus jos on oikeasti ihan pakko ja tiedän että jumitan muuten taas vaan tapani mukaan jossain facessa tai saan spurtin siivota kaapit...

[/quote]

Aion kokeilla tuota. Helpompi ajatella opiskelua 25 minuutin pätkissä kuin edessä olevia monen tunnin rupeamia (jotka ovat jo ajatuksena niin vastenmielisiä, että harvoin toteutuvat...)

Kiitos, pitääpä yrittää samaa. Ainakin jossain hommassa pomodoro voisi auttaa!

Luulisi että psykologit/psykoanalyytikot ovat jo kääntäneet ihmismielen nurin jotta tiedetään mikä vitkuttelevia ihmisiä vaivaa. Miksi sabotoida itseä? Eikö mieli tätä ymmärrä?

Nyt pistän kaiken toivoni peliin että jokin näistä keinoista auttaisi ja pääsisin eroon tästä riesasta! 

Jos joku saisi itsekuria myyntiin, tyypistä tulis rikas! :)

T.Vvvitkuttelija

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:15"]

Googlatkaa pomodoro-malli. Auttaa minulla jonkin verran. Aina sitä ei voi käyttää, mutta joskus jos on oikeasti ihan pakko ja tiedän että jumitan muuten taas vaan tapani mukaan jossain facessa tai saan spurtin siivota kaapit...

[/quote]

Aion kokeilla tuota. Helpompi ajatella opiskelua 25 minuutin pätkissä kuin edessä olevia monen tunnin rupeamia (jotka ovat jo ajatuksena niin vastenmielisiä, että harvoin toteutuvat...)

[/quote]

Eikä edes 25 minuuttina, vaan tomaatteina :D "Teen vielä yhden tomaatin, ja sitten pidän pidemmän tauon" :D

T. 14  (vitkutuksen kuningatar) :p

Minäkin olen vitkuttelija. Nytkin pitäisi olla tekemässä jopa kolmea kiireellistä hommaa, joiden tekemisen suhteen olen vitkutellut koko päivän, ja joiden pitäisi kaikkien olla tehtynä huomiseksi. Ei tule onnistumaan enää! 

Aiemmin minäkin olin tuollainen, että sain hommani ajallaan tehtyä vaikka vitkuttelinkin, ja lopputuloskin oli ihan ok. Mutta hirveällä paineella kiireessä tekeminen ei ole loputtomiin kovin terveellistä. Olen mielestäni jossain määrin palanut loppuun, ja nyt minulla on entistäkin vaikeampaa pakottaa itseäni tekemään töitä. Tarvitsisin vain loputtomasti unta ja muuta lepoa.

Vielä nytkin, myöhään illalla, ensimmäisenä mielessä on että pitäisi nukkua pienet nokoset ennen kuin alan tehdä noita hommia aamuksi.. Kuulostaa järjettömältä ja onkin sitä. Teenkin siis päätöksen, että herään aikaisin aamulla ja aloitan vasta sitten. Tiedän olevani silloin tehokkaampi. Mutta en saa mitenkään kaikkia tärkeimpiäkään tehtäviä enää tehtyä ajoissa, ja joudun osan myöhästymistä selittelemään. Niiden myöhästyminen lisäksi myöhästyttää sitten huomisen työlistallani olevia juttuja, jne.

Luettuani tuosta passiivis-aggressiivisesta häiriöstä, jäin miettimään voisinko kärsiä sellaisesta. Tiedän, että en ole koskaan pystynyt ilmaisemaan vihaa kovin suoraan. Vasta viime vuosina olen oppinut pitämään puoliani jne. En vain oikein ymmärrä, miten oman onnistumisen sabotoiminen liittyy asiaan.

Kiinnostava ketju!

Voisiko olla että lykkääjillä on liikaa aikaa käsissään..?

Senhän on moni varmasti huomannut, että kun on vähän tehtävää, ei tahdo saada sitäkään vähää tehtyä...

Kun on taas hukkua töihin, on tehokkaampi.

Vastaan tähän ketjuun ehkä ensi viikolla