Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun koko perhe kärsii lapsen käytöksestä, mutta diagnoosia ja kunnollista apua ei saa?
17.09.2020 |
Meillä tilanne sellainen, että 7v pojan kanssa alkaa olla finaalissa niin mies kun minäkin ja lapsen haastava käytös vaikuttaa koko perheeseen. Apua olen hakenut lapsen ollessa 6v.. Hänelle on tehty testit missä testataan onko oppimisessa ikäisensä tasolla. Onko tämä ainut testi millä tutkitaan adhd yms?
Lapsi täyttää kaikki adhd kriteerit ja ei ota opikseen( vaikka samoja asioita jankattu vuosi tolkulla) , jopa 2v pikku sisarus suoriutuu arjessa paremmin ja on helpompi, vaikka uhma kova on hänelläkin. Lapsella myös erilaisia ns herkkyyksiä äänien kanssa ja ruuissa. Ammattilaiset ovat sanoneet, että lapsella on isoja ongelmia oman toiminnanohjauksessa ja tunteiden hallinnassa sekä muistissa. Lapsi ei muista edes päivän tapahtumia ja läksyt jää jatkuvasti kouluun, aina hukassa tavarat ja niitä unohdetaan ulos kuin kavereille.. Ammattulaisten mukaan olemme toimineet oikein lapsen kanssa, rajoja ja rakkautta, tämä nyt vaan siksi ennekuin joku keksii tulla huutelemaan vapaasta kasvatuskesta tai huomion puutteesta..
En jaksa erikseen alkaa kirjoittaa lapsen oireilua. Aina ollut tämän lapsen kanssa vaikeaa vauva ajasta lähtien jatkuvasti pahentuen. Vähän helpompaa on lomilla, kun lapsi ei kuormitu. Vaikka yrittäisi muuttaa omaa asennetta, ennakoida ja järjestää lapselle omaa aikaa ja toistaa asioita toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen ei mikään muutu. Olen niin väsynyt jo tuon kanssa, että olen vaan helpottunut usein kun lapsi on muualla. Hirveää sanoa, mutta silloin kaikki on helppoa ja uskaltaa kyläillä joka paikassa ilman stressiä, missä lapsi saa kohtauksen tai alkaa käyttäytyä huonosti ilman syytä.
Mutta niin, kysymykseni ovat: te keillä lapsella joku dg mitä kaikkia tutkimuksia lapselle on tehty? Onko jollain lapsella ollut oikeasti joku tukea yms tarvittava asia mihin ei ensin ole ollut dg?
Ja nyt oikeasti toivon ettei tähän tulla tahallaan laukomaan ilkeyksiä. Tarpeeksi kurjalta tuntuu jo tämä tilanne ja jatkuvasti iltaisin saa itkeä itsensä uneen.
Kommentit (24)
Onko tutkittu autismia tai neuropsykiatrisia häiriöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tilanteenne muuttuisi jos lapsella olisi jokin diagnoosi?
Sama juttu siskon perheessä. Kriteerit täyttyivät ja testit puolsi, mutta lapselle ei anneta diagnoosia. Siskosta näkee, että on jo ihan lopussa ja hän teki jo kerran itsestään lasunkin. Onko diagnooseja rajallinen määrä, mitä voi vuodessa "myöntää" vai miksi niitä ei anneta? Varsinkin, kun tuen ja avun piiriin ei pääse ilman ja suomessa muutenkin diagnosoidaan niitä liian vähän.
Voit viedä lapsen pahimmassa tilanteessa yksityiselle lastenlääkärillä, jossa sanot epäileväsi lapsella jotain neurologista häiriötä. Selität nuo vaikeudet niin kuin tässä selitit ja annat lääkärin haastatella lasta. Toki tämä siis jos et saa koulun kautta ensin apua. On kyllä kerrassaan kurjaa, ettei lapsesi ole päässyt tutkimuksiin tai edes toimintaterapeutin kunnolliseen arvioon noilla vaikeuksilla. Kyllä ihan eskarissa viimeistään olisi pitänyt kunnon tutkimukset saada, mikäli kirjoittamasi pitää paikkansa.
Lapsellasi voi hyvinkin tulla joku muu diagnoosi kuin ADHD, ja siihen kannattaa henkisesti varautua. Pelkkä ADHD ei välttämättä selitä noita kaikkia.
Niin ja vielä vastauksena kysymykseesi. Omalle lapselleni tehtiin 3-vuotiaana toimintaterapeutin kattava arvio, 4-vuotiaana sai lähetteen (4v neuvolan kautta lastenlääkärille ja sieltä lähete) neurologiselle, jossa hänelle tehtiin kattavat monen päivän mittaiset tutkimukset.
Aivan ehdottomasti tämä kaikki olisi pitänyt tapahtua teillekin viimeistään eskarivuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa meidän lapselta, ilman sellaista selvää - ulospäin näkyvää ylivilkkautta.
Meillä tehtiin ensin koulussa Koulupsykologin testit. Nyt ollaan asiakkaina lasten psykan polilla. Käy koulua erityisellä tuella ja varmaan siirtyy pian erityisluokalle. Koulusta tuleva kuormitus on kova... etenkin kun koululla ei yleensä riviopettajilla ole ammattitaitoa eikä resursseja näille lapsille. Asennekkin voi olla ö-luokkaa..
Omassa arjessa ollaan vuosien saatossa opittu melko hyvin muuten toimimaan lapsen kanssa. Se on hyvin omanlaista verrattuna sisaruksiin.. mutta se on jo normaali osa arkea. Esim. lomat on meilläkin aina rauhallisia, silloin tuntuu jopa siltä että meillä on erityisen sijasta ihan normaali lapsi :)
Kaiken tiedon olen itse kaivanut ja opiskellut vuosien saatossa. Siinä kohtaa kun päästiin perheneuvolaan jne. Niin Eipä ne neuvot ja muut enää uusia ollut.. Kaiken tuen lapselle saa myös itse hakea ja vaatia. Ja selvittää esim. Mitä tukea ylipäätään olis olemassa, tämmöisen lapsen kanssahan esim. kokopäivätyö molemmilla vanhemmilla on käytännössä usein mahdottomuus koska lapsi on vielä kouluiässäkin niin haastava ja vaativa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanteenne muuttuisi jos lapsella olisi jokin diagnoosi?
Tarvitsee diagnoosin että voi saada apua, kuten erityisopetusta koulussa, toimintaterapiaa tai kuntoutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvauksen perusteella vaikea sanoa, missä menee normaalin raja. Tuon ikäisillä lapsilla, varsinkin pojilla, on tuollaista ihan yleisestikin. Tavaroita unohtuu ja ohjeet eivät menen perille, ruoka ei maistu. Koulupsykologi on oikea kohde teille. Sieltä kautta tarvittaessa toimintaterapiaan tms. Psykologi/puheterapeutti voi katsoa, onko puheen ymmärtämisessä ongelmia. Kuvauksesi perusteella niinkin voisi olla. Nepsyltä kuulostaa joka tapauksessa.
Meillä samantyyppistä oli ja vasta yläasteen kynnyksellä saatiin diagnoosiksi asperger. Autismin kirjoon luokitellaan nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanteenne muuttuisi jos lapsella olisi jokin diagnoosi?
Tarvitsee diagnoosin että voi saada apua, kuten erityisopetusta koulussa, toimintaterapiaa tai kuntoutusta.
Tehostettuun tukeen pääsee ilman diagnoosia, jos koulun työryhmä niin päättää. Erityiseen tukeen voi tarvita diagnoosin. Meidän kunnassa pääsee terapioihinkin ilman diagnoosia, jos erityisopettaja ja työryhmä sitä esittää.
Edellä joku esitti lääkärille menemistä. Se on myös hyvä vaihtoehto. Älkää tehkö itsestänne lasuja, hakekaa muuta apua suoraan lapselle. Joskus pitää "lyödä nyrkkiä pöytää" eli olla todella tomera saadakseen lapselle apua.
Olen pahoillani, yrittäkää jaksaa ja toivottavasti tulee hyviä neuvoja.
Tämä ei nyt ole neuvo mutta muistan jonku ohjelman tai artikkelin jossa lapsen käytökseen vaikutti liian herkkä kuulo, eli kaikki normaalikin kuulosti meteliltä ja sai lapsen rasittumaan ja raivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ad/hd diagnosoidaan kyllä vasta eskari-alakouluikäisenä.
Jos apua ei ole saanut, niin jatkat hakemista niin pitkään, että sitä saatte. Psykologi, neuropsykologi, toimintaterapeutti ja jossain erityisopettaja voi lähettää jatkotesteihin. Diagnoosin tekee aina lääkäri. Voittehan te varata ajan yksityiselle neurologille? Mitenkäs erilaisten oppijoiden liitto? ad/hd liitto? ad/hd keskus? https://bvif.fi/fi/tukeaperheille/adhdkeskus/
Diagnoosi helpottaa vain silloin kun lapsi saa lääkityksen. Muutenhan hoito on kasvatuksellista ja jos se on teillä jo kohdallaan, niin lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanteenne muuttuisi jos lapsella olisi jokin diagnoosi?
Tarvitsee diagnoosin että voi saada apua, kuten erityisopetusta koulussa, toimintaterapiaa tai kuntoutusta.
Tehostettuun tukeen pääsee ilman diagnoosia, jos koulun työryhmä niin päättää. Erityiseen tukeen voi tarvita diagnoosin. Meidän kunnassa pääsee terapioihinkin ilman diagnoosia, jos erityisopettaja ja työryhmä sitä esittää.
Edellä joku esitti lääkärille menemistä. Se on myös hyvä vaihtoehto. Älkää tehkö itsestänne lasuja, hakekaa muuta apua suoraan lapselle. Joskus pitää "lyödä nyrkkiä pöytää" eli olla todella tomera saadakseen lapselle apua.
Diagnoosi ei saa olla edellytys avun saamiselle! Jos koulussa todetaan ettei tehostettu tuki ole ollut riittävää, haetaan erityistä tukea. Tähän toki voi tueksi hakea erityisopettajan ja koulupsykologin lausuntoja (esim. koulupsykologi voi tehdä psykologiset testit).
Ja koululääkäriltä saa lähetteen eteenpäin tutkimuksiin myös.
Ja myös perheneuvola on paikka josta saa apua ja voi saada tutkimuksia.
Polkuja siis on, mutta polku on näissä aina enemmän tai vähemmän mutkikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanteenne muuttuisi jos lapsella olisi jokin diagnoosi?
Samaa aioin kysyä. Ihan ekaksi täytyisi katsoa, ettei ole univelassa. Se ei yhdessä viikossa selviä. Ei kenelläkään!
Diagnoosia ja tukitoimia odotellessa kannattaa oikeasti huomioida ne lapsen sietorajat arjessa. Arki on meillä nepsy lapsen kanssa paljon helpompaa kun hänen sietorajojaan ei ylitetä alati. Jos kuppi menee nurin kyläreissuilla niin niitä kannattaa vähentää, tai opetella ennusmerkit ja lähteä kotiin kun huomaa että kohta alkaa tapahtua. Se että koettaa saada nepsylapsen osallistumaan sellaiseen elämään mihin itse on tottunut ei ole välttämättä realistista, täytyy hyväksyä uudenlainen arki.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, yrittäkää jaksaa ja toivottavasti tulee hyviä neuvoja.
Tämä ei nyt ole neuvo mutta muistan jonku ohjelman tai artikkelin jossa lapsen käytökseen vaikutti liian herkkä kuulo, eli kaikki normaalikin kuulosti meteliltä ja sai lapsen rasittumaan ja raivoon.
Usein luokkahuoneissa ei ole verhoja, vaikka se just auttaisi asiassa paljon. Kotona kannattaa sisustaa ryijyillä, matoilla ja liinoilla, kankaita kaikkialle minne voi. Se kaiku on todella ärsyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Onko tutkittu autismia tai neuropsykiatrisia häiriöitä?
Hiilarit pois aluksi, niin näkee muutoksen helpoiten.
Varmista nyt, että kotona on kaikki kunnossa jos ei niin rauhoita tilanne. Nukkuma-ajat, syömiset, liikunta, perheen ilmapiiri, vaatteet, lelut. Saako poika äidiltä rakkautta, saako tytär isältä rakkautta. Hyväksyykö molemmat vanhemmat lapsen ja osaa kohdella ikätasoisesti silloin kun tulee ristiriitoja. Sisatuksia kohdellaan tasapuolisesti ja kaikkia rakastaen. Syyllistetäänkö lasta? Huudetaanko lapselle pienistä? Onko arkiset tilanteet ennalta arvattavia, eli ei kaaottisia/pelottavia/ahdistavia. Onko molemmat vanhemmat läsnä? MIten vanhempien oma terveys/mielenterveys/työtilanne/taloustilanne/stressi?? Kohdellaanko lasta kohtuuttoman ankarasti? Lue autoritaarisen ja auktoritatiivisen kasvatuksen eroista.
Näitä on paljon niitäkin perheitä, jotka etsimällä etsii lapselleen diagnoosia väkisin, vaikka kaikki olisi korjattavissa ihan tasapainoisilla kotioloilla :/
Ihmettelen, miksi ihmiset eivät mene yksityiselle herkemmin, vaan odotetaan, että yhteiskunta hoitaa. Tuollaisessa tilanteessa ottaisin vaikka lainaa, jos olisi pakko.
Omalle lapselle löytyi dg vasta yksityiseltä, aiheeseen erikoistuneelta klinikalta, jossa tehtiin tutkimuksia, joita ei ollut julkisella puolella edes tarjolla tai ainakaan niitä ei tarjottu, enkä osannut vaatia, kun niistä en ollut kuullutkaan. Tätä ennen oli siis käyty julkisella monet kerrat ja myös erikoislääkärillä. Kyseessä oli kyllä erityyppinen vaiva.
Mutta oli mikä vain, niin kyllä maksava asiakas saa ihan toisenlaista kohtelua!
jos poika on jo koulussa niin soita koulupsykologille. anna palaa kaikki ajatukset, myös ne ikävät niin ymmärtävät tilanteen vakavuuden.