stereotypiat ainoista lapsista

Tunnen aika vähän ainoita lapsia.

Valitettavasti näiden kohdalla pitää paikkansa stereotypiat.

eli vaikka olen lukenut tutkimuksia, joiden mukaan ainokaiset olisivat jopa empaattisempia kuin sisarussarjassa kasvanet, niin ne keitä itse tunnen, ovat vanhempiensa silmäteriä huonossa mielessä. 

Yksi ainoa lapsi jonka tunnen, vie lapsuudenkotoansa huonekalut ja saa kaiken mitä haluaa. Itse kehtaa mennä esim. kyläpaikkaan viemättä yhtään mitään. Itse en kehtaa kutsua itseäni ja mennä tyhjin käsin pöytään.

Toinen ainoa lapsi saa isältään punaise maton kun käy, kaikki paikat puunataan ja lähes syötetään ruoka vielä aikuiselle ihmisele, kumma eettä ei pureskella valmiiksi. 

Nuoremmassa sukupolvessa näyttäisi siltä että usein ovat melkeinpä kivempia kuin sisarussarjassa. 

Mutta mitä vanhempia ainoita lapsia tunnen niin sitä itsekkäämpiä.