Voiko toisessa synnytyksessä revetä pahasti?
Hei,
Ensimmäisen lapsen synnytyksessä en revennyt ollenkaan, nyt on toinen tulossa niin että synnytyksille tulee väliä noin neljä vuotta. Mua pelottaa tosi paljon että tulee pahat repeämät. Eka synnytykseni kesti kauan (virallisesti jotain 17h) ja ponnistusvaihekin kesti tunnin. Ajattelen että siinä paikat ehtivät venyä rauhassa, mutta jos tämä toinen synnytys meneekin nopeasti, niin voi tulla repeämiä. Vai onko niin että toisessa ei niin helposti käy huonosti kun kudokset on jo kerran joustaneet?
Kommentit (7)
Kyllä ne riskit valitettavasti on ainakin Tyksin synnärin mukaan yhtä suuret joka kerta. Enemmän merkitystä on vauvan koolla ja asennolla kuin synnytyksen kestolla.
Esikoinen oli täysiaikaisena syntyessään 2990g ja pituutta 49cm, hoikka poika siis. Välilihaleikkauskin piti tehdä. Kätilön mukaan ei paljon isompi olisi mahtunutkaan.
Tässä toisessa raskaudessa on nyt menossa 40+5 ja rv34 olleen ultran mukaan tämä toinen tulee olemaan suurinpiirtein saman painoinen syntyessään, jos siis syntyy la:n tienoilla. Mutta entäpä jos pitää käynnistää rv42 ja vauva painaakin silloin yli 4kg. Pelottaa pahat repeämät ja vauvalle tulevat ongelmat, jos pitää alakautta yrittää synnyttää. Voiko yliaikakontrollissa vaatia sektiota vai pakottavatko synnyttämään alateitse? Otetaanko huomioon äidin koko suhteessa vauvan kokoon päätettäessä synnytystavasta? Itse olen alle 160cm pitkä ja kapealanteinen.
Eiköhän se alapään repeäminen riipu niin monesta asiasta, tosiaankin vauvan asennosta, koosta, tulovauhdista ja -tavasta ja muutenkin synnytyksen etenemisestä ja äipän kudosten joustokyvystä. Itsellä esikoista väänsin yli vuorokauden, ja lopulta puolentoista tunnin ponnistusvaiheen jälkeen ja erilaisten komplikaatioiden jälkeen pyysin josko sais imukuppia edes avuksi kun en kertakaikkiaan jaksanut enää... Aika keskikokoinen poika sitten tuli imukuppiavusteisesti, ja otti hieman tilaa, leikattiin väliliha sekä repesi vielä kolmesta kohdasta. Yllätys oli että niiden parantuminen vei suhteellisen vähän aikaa, eikä se nyt muutenkaan ollut niin kauheaa muutenkuin ajatus siitä että alapää repesi ;) Riippuu tietty paraneminen siitä että mistä repeää ja kuinka syvästi.
Sektio on aina riski, sekä äidille, lapselle sekä tuleville raskauksille, joten sitä kyllä pohditaan ja viivytetään viimeiseen asti jos siltä näyttää että alakautta on mahdollista yhtään tulla. Kyllä se henkilökunta sitten päättää viimeistään synnytyksessä että mitenkä vauvan on turvallista tulla, luottavaisin mielin vain sinne :)
että olisi kaikkein eniten kiinni äidin kudostyypistä. Että osa vaan on sellaisia jotka repeävät aina pahasti ja toiset eivät. Itsellä ei ekass synnytyksessä tullut yhtään tikkiä/repeämää, vauva oli 3660g. Toinen syntyi puolitoista vuotta myöhemmin ja oli puoli kiloa isompi, eikä silloinkaan paikat revenneet. Synnytyksen kestot olivat suunnilleen samat. Luotan siis tähän nyt kolmannellakin kerralla. =)
Tiip synnytystä odotellen rv 38+1
Esikoinen syntyi 4,5 vuotta sitten 6h synnytyksen ja 1h ponnistusvaiheen jälkeen sydänäänten hävitessä lopulta nopeasti imukupilla vetäen. Eppari leikattiin ja repesin joka suuntaan. Tikkejä satakunta. Pojalla oli painoa 3280g ja hattu 33,5cm. Mulla ne repeämät ei todellakaan parantuneet äkkiä vaan tikitkin oli 50 päivää ennenkuin alkoivat sulaa.
Toista odottaessani ymmärrettävästi pelkäsin valtavasti, vielä kun vauvaa arvioitiin la:han 4-kiloiseksi ja neuvolan muuten kiva täti tuumasi 41rv:lla, että on se sääli jos tulee toinen imukuppisynnytys ison vauvan takia... Jouduin kauhuissani käymään äitipolilla vielä kun ajattelin etten todellakaan synnytä alakautta jos sellainen riski on olemassa! No, vakuuttelivat että voi mennä hyvinkin ja arvio oli rv 41 tasan 4100g. Raskaus meni kuitenkin päivää vaille täydet 2 viikkoa yli, tyttö syntyi jakkaralta ponnistaen 19min nätisti, oli silloin tasan 4100g ja hattu 38,5cm. Äidille tuli vain 3 tikkiä ja nekin kaikki eri puolille. Toipuminen todella nopeaa verrattuna edelliseen.
Että voi se tosiaan mennä hyvinkin! Itse olen ajatellut, että myös synnytysasennolla on merkitystä. Nyt kolmatta odottaessani olen ilmoittanut niin neuvolassa kuin äitipolillakin etten aio enää makuultani synnyttää. Ja toivon todellakin että menisi edes kohtuullisesti, ei ainakaan huonommin kuin tuo eka kerta, koska tämä voi tulla jäämään viimeiseksi joka tapauksessa...
t. eikkuli rv 16+1
Tietysti monet asiat vaikuttaa repeämiseen, mutta itse pelkäsin ihan samaa kuin kysyjäkin. Eli esikoisen synnytin 3,5v sitten toisen asteen repeämillä, tikkejä ainakin parikymmentä, episotomiakin piti tehdä, vauva vain 2,7kg, ponnistusvaihe 14min, synnytys muutenkin nopea 5h, Nyt synnytin melkein kilon isomman vauvan ,synnytys lähes tulkoon saman pituinen, 4min ponnistusvaiheella ja vain 5tikkiä, niin ja molemmissa sama puudutekkin. Mutta kuten mainittukkin monet asiat vaikuttaa ja se ettei niitä kannata etukäteen murehtia, koska ammattilaiset siellä synnärillä auttaa, jos jotain tapahtuu.
Onnea synnytykseen :)
En tiedä miten asia "tieteellisesti" on, mutta varmasti joka synnytys on omanlaisensa. Yksi ystäväni repesi esikoisen synnytyksessä aika pahasti, tuli iso määrä tikkejä ym., ja toinen lapsi taas tuli odottelun jälkeen lopulta aika vauhdilla ja silti äiti ei siinä rytäkässä revennyt juuri ollenkaan. Ja muillakin ystävillä on vähän samansuuntaisia kokemuksia. Tietysti onhan se aina mahdollista että tulee mutkia matkaan, mutta kyllä käsittääkseni jos kaikki on ihan normaalisti kätilötkin laittaa vähän vastaan jos lapsi meinaa tulla liian nopeasti, juuri sen takia ettei tulis pahoja repeämiä. Ja jos pitäisi valita lapsen turvallisuuden ja repeämien välillä, kyllä kai ne repeämät sitten kestäisi (siis jos esim. sydänäänet heikkenisi ja tulisi kiire). Itse vasta toiseen synnytykseen valmistaudun, joten ei omakohtaista kokemusta asiasta...