Näin meillä jakautuu kotityöt:

Olemme molemmat kotona, virallisesti minä olen lapsen kanssa ja mies on työtön.

Minä teen seuraavat asiat: Hoidan tiskit ja pyykit, imuroin, suunnittelen ja teen ruoat, käyn useimmiten kaupassa, pyyhin pöydät, lakaisen lattiat, siivoan tavarat paikoilleen. petaan sängyt, vaihdan lakanat, pesen vessan, huolehdin lapselle oikeanlaiset ja -kokoiset vaatteet, leikitän, syötän, nukutan, hoidan yöheräämiset, herään lapsen kanssa aamulla, leikitän, käyn ulkona.

Mies tekee nämä: Vaihtaa kakkavaipan, hoitaa yleensä lapsen iltapesun ja välillä katsoo lapsen perään kun minä käyn esim. suihkussa. Välillä hän myös pukee lapselle ulkovaatteet kun olen menossa lapsen kanssa ulos.

Mies ei vaivaudu siivoamaan edes omia astioitaan tiskikoneeseen eikä laita omia likapyykkejään pyykkikoriin. Pesukonetta mies ei käytä koskaan, ei puhettakaan että hän viikkaisi puhtaat pyykit kaappiin tai lajittelisi puhtaat astiat kaappeihin. Mies ei vahingossakaan pyyhi pöytää lapsen ruokailun jäljltä, ei vaivaa päätään sillä mitä lapsi seuraavaksi syö, ei huomaa jos vaippa pitää vaihtaa. Leikittää välillä ehkä kaksi minuuttia mutta se siinä. Omat tarpeet menevät yleensä edelle, esim. saattaa laittaa itselleen ruokaa ennen kuin laittaa lapselle, ja lapsi saa rauhassa huutaa jaloissa.

Ei puhettakaan, että mies vaivautuisi lakaisemaan eteisen lattialta hiekat ulkoilun jälkeen. Imurin olemassaolosta hän ei varmaan edes tiedä.

Mua niin sieppaa, kun mies ei mukamas huomaa mitään, eikä vaivaudu siivoamaan edes niitä omia jälkiään. Astioita lojuu siellä täällä, vessassa hän kusee seisten mutta ei koskaan viitsi pestä vessaa. Samoin kun hän leikkaa itse hiuksensa vessassa niin sinne ne hiukset jäävät lojumaan. Joka perkeleen asia on nykyään minun vastuullani.

Ja nyt kun te kysytte, että mitäs teit lapsia tuollaisen kanssa ja varmaan se oli tuollainen jo ennenkin. Niin eipä ollut, vaan ennen mies oli paljon osallistuvampi! Hän mm. tiskasi, teki ruokaa ja siivosi omat jälkensä. Ei hän ennenkään mikään superaktiivinen ollut mutta yleensä pyynnöstä laittoi vaikkapa pyykit. Nykyään saan pyytää miljoona kertaa ennen kuin mitään tapahtuu - jos tapahtuu. Olen sanonut tästä miehelle, olen pyytänyt monta kertaa osallistumaan enemmän. Olen pyytänyt kauniisti ja vähemmän kauniisti. Olen sanonut, etten enää tiedä miten minun pitäisi sanoa, kun mikään ei auta.

Uuvuttaa. Paljon mukavampaa on silloin kun mies tekee keikkatyötä eikä ole täällä sotkemassa. Ehkä eniten ärsyttää se, että mies valvoo aina myöhään eikä siten "voi" nousta lapsen kanssa aamulla, vaan minun täytyy aina nousta. Lapsi herättelee edelleen öisin ja välillä saan valvoa aika paljonkin - silti on pakko nousta, ja mies jatkaa uniaan. Joskus hän armollisesti saattaa herätä lapsen kanssa, kunhan olen pyytänyt sitä vuorokauden etukäteen. Harmi vain, että ne valvotut yöt tulevat aina yllättäen...

Miten helvetissä tähän saa jotain muutosta?