Ero vai ei

No alat nyt ihan ekana elämään omaa elämääsi. Mene harrastuksiin, tapaa ystäviä, ihan sama mitä mieltä mies siitä on. Älä anna sen määräillä ja kontrolloida normaalia elämääsi. Jos mies ei sopeudu (eli vetää herneet nenäänsä jos näet välillä kavereitasi), pistä mies pellolle. Luulen, että ero olisi helpotus lapsillekkin. Noin isot lapset jo kyllä ymmärtävät, ettei kaikki ole hyvin. Haluatko todella antaa tollasen parisuhdemallin lapsillesi? Ihan kaikkea ei tarvitse sietää, kunnioituksen puuttuminen ja tossun alla pitäminen on yksi niistä.

Olet ihan oikeassa,kiitos vastauksestasi. Olen toki töissä käynyt aina, mutta muut menot olleet hankalia toisen v-mäisen käytöksen takia. Tiedän, että tuollainen on ihan syvältä ja toisaalta kyllä olen omasta halustani viettänyt paljon aikaa lasten kanssa enkä niin kaivannut muuta. Nyt minulla on jo omia menoja enemmän ja en välitä yhtään miehen mielipiteestä, kun lapsetkin pärjäävät ilman hoitajaa. Ukko mennyt aina baareissa niin paljon kuin tahtoo. Minulle lapset on kaikki kaikessa ja haluan heidän parastaan. Nyt vaan en enää tiedä, mikä olisi parasta heille. 

Sen nyt ainakin teen, että lähden jollekin reissulle vain lasteni kanssa. Mies ei kestä perhettä hermostumatta koko reissua ja viinaa pitää myös saada useampana iltana reissusakin.Lisäksi on ollut mulle aika ilkeäkin matkoilla. Nyt lähden siis ilman sitä. Jes.

Mä odotin vuosia, enkä tajunnut ollenkaan kuinka huonossa jamassa itse olin. Lasten vuoksi, siksi etten uskaltanut lähteä jne. Kun lähdin, vasta tajusin millainen k***pää mies oli, luulin monen ongelman johtuvan minusta- niinkuin mieskin selväksi teki, mutta näin ei sitten tainnut ollakaan. Erosin. Mies ei ole paljoa muuttunut, mutta mulla ja lapsilla on paljon paremmin. Omistuista on se, että jos itse hoidat asiat hyvin, lapset selviävät myös hyvin. Mua harmittaa todella paljon se kuinka monta vuotta kärsin huonossa suhteessa. ja lapset kärsivät tietysti myös. MInustakin sun kannattaa pikkuhiljaa ruveta rakentamaan omaa elämää. Kun osoitat oman tahtosi ja tarpeesi, miehestäkin paljastuu se mikä hän oikeasti on.

Kiitos viestistä nelonen. Se vaan on tiety jarruna, että hyviäkin hetkiä on ja jotain turvaa saa hankalastakin ihmisestä ja tietty pitkä yhteinen elämä. Kun yrittää irrottautua, tulee mieleen hyvät asiat. Jos ois pelkkää pahaa, niin ratkaisu olis paljon helpompi.

Kakkonen jatkaa: Itse voin jollain tapaa samaistua tilanteeseesi, vaikka olen sua varmasti paljon nuorempi (23v). Ei lapsia, mutta eksän kanssa oli juuri tuollaista aina välillä. Ei parisuhteessa pitäisi joutua varomaan jatkuvasti sanomisiaan, rupee käymään oman mielenterveyden päälle jos joutuu oikeasti koko ajan miettimään. Itse mietin aina, millähän tuulella herra mahtaa tänään olla, voinko sanoa näin, haluaiskohan se mun tekevän niin tai noin.. Et ole mikään miehesi miellyttäjä, vaikka kuinka haluaisitkin miehen tulevan tyytyväiseksi (=olemaan v*ttuilematta, kohtelevan kivasti, viettävänsä lapsien kanssa aikaa). Sinua varmaan kiinnostaa miehesi onnellisuus ja elämänlaatu, veikkaan että asia ei kuitenkaan ole ihan vastavuoroista.

Ei se tyytyväiseksi tai paremmaksi muutu, vaikka tekisit mitä. Hän on varmaan tottunut siihen, että kestät vähin äänin sen kiukkuilut ja sillä tavoin saa huomiota tai tahtonsa läpi. Mulla ainakin eksä ajatteli aina ensin, että hänen ei tarvitse tehdä töitä kommunikaation ja ylipäätänsä suhteen eteen, vaan työn teen automaattisesti minä. Minä olin ongelma, minun pitää käyttäytyä hyvin ja olla kaikinpuolin hyvä kumppani. Hienoa toki, jos asia olisi ollut päinvastainen. Hänessä taas ei ollut koskaan vikaa, kaikki oli mun vikaa, hän sai käyttäytyä miten tahansa. Istui siinä kaljatölkki kädessä sohvalla, ja minun olisi pitänyt olla vieressä lirkuttelemassa mukavia ja hän voi kohdella miten haluaa, riippuen nyt sitten sen hetkisestä mielenliikkeistä :).

Aika kummallista, että mies ei kestä omaa perhettään reissussa. Aina voi tunteet kuumentua ja tulla kinaamista kun on monta ihmistä koko ajan yhdessä, mutta ettei kestä omaa PERHETTÄÄN.. Mielestäni lasten kanssa lomailuun ei kuulu toisen vanhemman ryyppääminen "kun ei kestä olla perheensä kanssa", vaan lomien pitää olla perheen yhteistä laatuaikaa. Miehesi ei selkeästi muutenkaan arvosta perheen yhteistä aikaa? Todellakin otat lapset ja lähdet reissuun, ei lapsien tarvitse sen juomista katsella. Tuon ikäiset kuitenkin jo ymmärtää, että taasko se iskä hermostu ja pitää päästä ryyppäämään, eikö se kestä meitä jne.

Mitä mieltä lapset ovat isästään, millaiset välit heillä ovat? Todellakin on parasta lapsillesi, että eroatte. Pahimmassa tapauksessa ne luulee, että parisuhteessa voi kohdella toista miten vain ja käyttäytyä ilkeästi aina jos itseään huvittaa. Sama toimii myös päinvastoin, lapset voivat kuvitella olevan okei jos mies on tollanen ja naisen nyt vaan kuuluu alistua, koska äitikin teki niin.

Kakkonen korjaa:  Minä olin ongelma, minun pitää käyttäytyä hyvin ja olla kaikinpuolin hyvä kumppani. Hienoa toki, jos asia olisi ollut VASTAVUOROISTA.

Ymmärrän kyllä, että on tosi vaikea lähteä kun on lapsetkin. Kaikissa pitkissä suhteissa kai on joskus edes jotain hyvää, ja varmasti teilläkin on hyviä aikoja. Kannattaa kuitenkin miettiä, että kestääkö mielenterveytesi tuota koko loppuelämäsi. Oletko onnellinen avioliitossa? Voit saada jotain niin paljon parempaa tilalle, ja lapset kuitenkin sopeutuvat ajan kanssa tilanteeseen. Vaikka et enää löytäisikään uutta miestä, niin olet varmaan onnellisempi yksin vapaana kun miehen kanssa "vankina". Et kuitenkaan jää ihan tyhjän päälle ihmissuhteissa, onhan sulla ainakin lapset.