Nyt mä tiedän, miksi mua kiusattiin koulussa 9 vuotta

Muita syitä on paino, se näkyy täällä vieläkin. Erilaisuus tai "heikkous" saa aina jonkun k.pään valloilleen.

Itseänikin kiusattiin samoista syistä, mutta nyt näin aikuisena näen syyn vain ja ainoastaan kiusaajassa. Eihän omalle luonteelleen mitään voi ja se ei oikeuta ketään kiusaamaan, vaikka kuinka ärsyttäisi.

Mun olisi pitänyt ehdottomasti reipastua. ap

Mitä sinä ap saat tuosta provoilusta.

Erilaisuus on hyvä syy. Mehän kaikki olemme biologisesti erilaisia. Eivät syyt kiusaamiseen siis hevillä, koskaan, lopu.

Olet säälittävä. Onko paha olla? Tyhmyys vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Itseänikin kiusattiin samoista syistä, mutta nyt näin aikuisena näen syyn vain ja ainoastaan kiusaajassa. Eihän omalle luonteelleen mitään voi ja se ei oikeuta ketään kiusaamaan, vaikka kuinka ärsyttäisi.

Minä en näe syyn kuin itsessäni. Kiusaajani ovat hyvin pärjänneet elämässään mm heistä on tullut opettajia, sairaanhoitajia yms. Ei he pahoja olleet lapsenakaan, en vain osannut jotenkin leikkiä ja olla muiden lasten kanssa. ap

Provo.

Vierailija kirjoitti:

Provo.

Ei ole provo. Ymmärrän vain, miksi minua kiusattiin ja miten olisin voinut silloin käytöstäni muuttaa ettei minua kiusattaisi. Olen tästä erään lapsuudessa samalla luokalla olleen kanssa jutellut. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo.

Ei ole provo. Ymmärrän vain, miksi minua kiusattiin ja miten olisin voinut silloin käytöstäni muuttaa ettei minua kiusattaisi. Olen tästä erään lapsuudessa samalla luokalla olleen kanssa jutellut. ap

Jälkiviisaus ei auta sitä pikkulasta enää... Mutta ruoski toki itseäsi jos nautit siitä. Niin ne kiusaajasikin ovat nauttineet yrittäessään puristaa sinusta irti haluamaansa reaktiota.

Kiusaajat olivat syyllisiä - et sinä. 

Minä olin läski ja minulla oli silmälasit. Lisäksi paha sisu, joten puolustin niitä, joita kiusattiin. 

Vinkki jatkoon: kukaan ei uskalla kiusata ilkeää. :)

Surullista,että apn itsetunto on yhä niin alhaalla kiusaamisen vuoksi, että empatiseeraa kiusaajiaan!?! Huhhuh, omalle lapselleni en kojskaan haluaisi sitä helvettiä,jonka itsekkin arkana ja hiljaisena,mietiskelevänä lapsena kävin läpi peruskoulussa ja kyllä tämä yhteiskunta on kiusaajien luvattu maa- koulukiusaamista,työpaikkakiusaamista,työttömien-sairaiden-eläkeläisten kiusaamista..Älä ap kiltti, uskottele itsellesi hetkeäkään,että yhdelläkään kiusaajallasi olisi ollut tekoihinsa yhtään mitään oikeutusta-sellaista ei vain ole. Henkilö,jomka kanssa keskustelit, todennäköisesti vain halusi turruttaa omaa syyllisyyttään ja vieritti täysin moraalisttomasti "syyn" kiusaamisesta sinulle-oksettavaa ja vastenmielistä ja vielä "aikuiselta" ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Surullista,että apn itsetunto on yhä niin alhaalla kiusaamisen vuoksi, että empatiseeraa kiusaajiaan!?! Huhhuh, omalle lapselleni en kojskaan haluaisi sitä helvettiä,jonka itsekkin arkana ja hiljaisena,mietiskelevänä lapsena kävin läpi peruskoulussa ja kyllä tämä yhteiskunta on kiusaajien luvattu maa- koulukiusaamista,työpaikkakiusaamista,työttömien-sairaiden-eläkeläisten kiusaamista..Älä ap kiltti, uskottele itsellesi hetkeäkään,että yhdelläkään kiusaajallasi olisi ollut tekoihinsa yhtään mitään oikeutusta-sellaista ei vain ole. Henkilö,jomka kanssa keskustelit, todennäköisesti vain halusi turruttaa omaa syyllisyyttään ja vieritti täysin moraalisttomasti "syyn" kiusaamisesta sinulle-oksettavaa ja vastenmielistä ja vielä "aikuiselta" ihmiseltä.

On tästä se hyöty ainakin ollut että lastani ei ole koskaan kiusattu koulussa, koska olen pienestä pitäen opettanut häntä sanomaan vastaan yms eli hän ei ole hissukka, vaan sanavalmis ja sosiaalinen ja pärjää vaikka on isossa yläkoulussa. ap

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat olivat syyllisiä - et sinä. 

Minä olin läski ja minulla oli silmälasit. Lisäksi paha sisu, joten puolustin niitä, joita kiusattiin. 

Vinkki jatkoon: kukaan ei uskalla kiusata ilkeää. :)

Mä olin kanssa ruma, mutta äkäinen. Puolustin itseäni ja siinä sivussa muitakin. Eipä uskaltaneet kiusaajat mulle paljon ryttyillä kun sanoin takaisin niin julmasti, että yhdenkin sain itkemään. Kyllä ne kiusaajat hakee juuri sellaisia jotka eivät uskalla puolustautua.

Mulla ehkä auttoi sekin, että mun veli oli kusipää, joten opin jo kotona miten sellaisia pitää käsitellä.

Ja pidän tänä päivänäkin herkkisten puolia. Olen iän myötä tullut vain äkäisemmäksi. Olen kuitenkin oikeudenmukainen. Mua vaan ottaa päähän ihmisten typeryys. Olen ehkä jopa vähän ihmisvihaaja.

Ei täällä maailmassa kiltit pärjää, pitää olla hyvällä tavalla kovis. Ei kuitenkaan niin, että tehdään viattomille pahaa.

Kypsä aikuinen sanoisi; "me kiusasimme sinua, koska pidimme sinua outona kun olit niin paljon hiljaisempi kuin muut. Anteeksi. Ymmärrän nyt, kuinka lapsellista ja typerää se oli. En enää voisi toimia samalla tavalla."

Et kohdannut kypsää aikuista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat olivat syyllisiä - et sinä. 

Minä olin läski ja minulla oli silmälasit. Lisäksi paha sisu, joten puolustin niitä, joita kiusattiin. 

Vinkki jatkoon: kukaan ei uskalla kiusata ilkeää. :)

Mä olin kanssa ruma, mutta äkäinen. Puolustin itseäni ja siinä sivussa muitakin. Eipä uskaltaneet kiusaajat mulle paljon ryttyillä kun sanoin takaisin niin julmasti, että yhdenkin sain itkemään. Kyllä ne kiusaajat hakee juuri sellaisia jotka eivät uskalla puolustautua.

Mulla ehkä auttoi sekin, että mun veli oli kusipää, joten opin jo kotona miten sellaisia pitää käsitellä.

Ja pidän tänä päivänäkin herkkisten puolia. Olen iän myötä tullut vain äkäisemmäksi. Olen kuitenkin oikeudenmukainen. Mua vaan ottaa päähän ihmisten typeryys. Olen ehkä jopa vähän ihmisvihaaja.

Ei täällä maailmassa kiltit pärjää, pitää olla hyvällä tavalla kovis. Ei kuitenkaan niin, että tehdään viattomille pahaa.

Juuri niin. :)

Sisartani kiusattiin, koska hän oli lyhyt (joo-o, hyvä syy kiusaamiseen), hyvä koulussa ja hiljainen. Hän meni kuusivuotiaana kouluun eli kaksi vuotta ennen kuin minua. Hänen luokallaan ollut herhiläispoika jäi luokalle pari kertaa, tuli minun luokalleni ja aloitti ivallisesti hymyillen, että sinä taidat olla hänen sisarensa, vai kuinka?

Käännyin, katsoin häntä todella halveksivasti ja totesin, että niin olen. 

Sain olla kaikessa rauhassa. 

Joo Peppi Pitkätossua ja Pikku Myytä ei kiusata. Mutta mitäs kun et ole Peppi Pitkätossu etkä Pikkumyy. Olet lapsi, jolla on kädet joilla lyödä kuonoon tarpeeksi ärsytettynä, mutta et vaan löydä sitä sisäistä Pikkumyytäsi. Suosittelen suhtautumaan suopeasti ja realistisesti siihen omaan sisäiseen lapseen. Olit silloin sen lapsen kengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat olivat syyllisiä - et sinä. 

Minä olin läski ja minulla oli silmälasit. Lisäksi paha sisu, joten puolustin niitä, joita kiusattiin. 

Vinkki jatkoon: kukaan ei uskalla kiusata ilkeää. :)

Mä olin kanssa ruma, mutta äkäinen. Puolustin itseäni ja siinä sivussa muitakin. Eipä uskaltaneet kiusaajat mulle paljon ryttyillä kun sanoin takaisin niin julmasti, että yhdenkin sain itkemään. Kyllä ne kiusaajat hakee juuri sellaisia jotka eivät uskalla puolustautua.

Mulla ehkä auttoi sekin, että mun veli oli kusipää, joten opin jo kotona miten sellaisia pitää käsitellä.

Ja pidän tänä päivänäkin herkkisten puolia. Olen iän myötä tullut vain äkäisemmäksi. Olen kuitenkin oikeudenmukainen. Mua vaan ottaa päähän ihmisten typeryys. Olen ehkä jopa vähän ihmisvihaaja.

Ei täällä maailmassa kiltit pärjää, pitää olla hyvällä tavalla kovis. Ei kuitenkaan niin, että tehdään viattomille pahaa.

Hyvin sanottu tuo "hyvällä tavalla kovis". Itsekin tajusin sen jossain vaiheessa yläasteella, että nyt saa nöyristely loppua ja ryhdyn kovikseksi, mutta kuitenkin hyvällä tavalla. En ole koskaan kiusannut ketään, mutta oppinut kyllä sanomaan takaisin ja se kaikki tuli oikeastaan siitä, että mulla patoutunut viha kasvoi niin suureksi, että loin jonkinlaisen sivupersoonan. Vähän niin kuin siinä elokuvassa "Me, myself and Irene" se päähahmo oli liian kiltti ja siinä elokuvassa samaistuin häneen. Kyllästyin vaan olemaan muiden sylkykuppi. 

Jos olisin vain jatkanut sillä linjalla, olisin varmasti päätynyt sellaisiin parisuhteisiinkin joissa mua kohdellaan huonosti. Joten osasin onneksi kovettaa itseni ajoissa. 

Ei ne hyväksikäyttäjämiehetkään uskalla lähestyä itsevarmaa naista. Okei, olen silti sisimmältäni edelleen se herkkis, mutta en paljasta sitä puolta enää kuin harvoille ja valituille. Sillä tavalla kukaan ei tuu hyppimään silmille. 

No minä olin ujo ja hiljainen ja luokan paras. Ei minua silti koskaan kiusattu.

Luokallani kiusattiin tyttöä, jolla on tosi vahva ja epämiellyttävä ominaishaju. Minä pyysin aina sitä tyttöä omaan ryhmääni, kun piti tehdä ryhmätöitä, ja yritin muutenkin olla hänelle mukava. Hän ei silti koskaan yhdeksän vuoden aikana reipastunut niin, että olisi edes hymyillyt minulle takaisin. Joskus kävin pyytämässä häntä uloskin viikonloppuna, koska hän ei asunut kovin kaukana kotoani, mutta ei hän halunnut tulla. Tosi omituinen tyyppi, kun nyt näin jälkikäteen ajattelee.

On tässä iän ja kokemuksen myötä tullut itsekunnioitusta ihan ilmankin, että tarvitsisi tietoisesti päättää "nyt mä alan kovikseksi". Aika surullista minusta, mutta oma on elämänne.

En pidä sellaista piikit pystyssä elämistä ja tuittuilua mitenkään ihailtavana. On hyvä tiedostaa, miten paljon ja minkälaista shittiä voi tulla niskaan yllättäenkin, mutta en suostu elämään missään sanasodassa. Ehkä en keksi sillä hetkellä siihen älyttömyyteen vielä älyttömämpää vastausta, mitä sitten? Olenko luuseri jos en "servaa"? Kääntäisin kyllä osoittavan sormen ihan muuhun suuntaan.

Terveisin, se ärsyttävän rauhallinen ja silti hyväitsetuntoinen ihminen