Myytiinkö ennen tietosanakirjoja ovelta ovelle?

Myytiin.

Tästä aiheesta ei oikein hyödytä keskustella. Pölynimureista sen sijaan sopii, vanhempaa perua. 

Ehkä joskus todella kauan sitten. Itselleni soitti kerran, en muista vuotta, mutta selkeästi 2000-luvun puolella, kun netti oli jo lähes kaikilla, ja vielä kerroin meillä olevan kyseisen tietosanakirjasarjan, silti myyjä yritti, että jos nyt kuitenkin, kun kyseinen hinnakas kirjasarja oli kuitenkin uudempi painos...

Ehkä niinkin, mutta enimmäkseen tietokirjat ja tietosanakirjat kuuluivat kirjakerhojen tarjontaan. Kirjakerhot olivat suurta muotia silloin kun kirjojen tuotanto (paino, välitys) kehittyivät, ja tietokirjat ja muutkin kirjat ja kirjahyllyt yleensäkin olivat merkki sivistyksestä, ja siis tavoiteltavia.

Nykyäänhän fyysiset kirjat ovat suorastaan ”out”. Vanhat, kalliit kirjat eivät mene kaupaksi edes kymmenellä sentillä. Muutkin kirjat menevät pilkkahintaan.

Digitalisaatio. Nyt kirjat luetaan puhelimelta tai tabletilta - jos luetaan ollenkaan.

Ainakin 60-luvulla myytiin ovelta. Meille ostettiin Tiedon portaat -nimistä sarjaa, koska vanhempani ajattelivat, että siitä on meille koululaisille hyötyä/iloa. Roskiinhan tuo sarja meni vuosituhannen vaihteessa.

Myytiin ja myös hammasharjoja, mattoharjoja, vaateharjoja, katuharjoja, kenkäharjoja, kenkälusikoita, kosmetiikkaa ja posliiniastioita. Jotkut jopa myivät kalaa, keksejä tai peräti pussipakattua maitoa ja piimää.

Vierailija kirjoitti:

Myytiin ja myös hammasharjoja, mattoharjoja, vaateharjoja, katuharjoja, kenkäharjoja, kenkälusikoita, kosmetiikkaa ja posliiniastioita. Jotkut jopa myivät kalaa, keksejä tai peräti pussipakattua maitoa ja piimää.

Muistan kanssa muuten sen kun Martat kierti ovella myymässä kalakukkoja, lihistä ja karjalanpiirakkaa.

Miksi jotkut ihmiset nykyään sekoittavat tietosanakirjan ja tietokirjan toisiinsa. Jos sanoo että harrastaa tietokirjojen lukemista, joku luulee sitä vanhanajan tietosanakirjaksi.

Muistan että äiti osti joskus käsityökirjasarjan ovelta ovelle myyjältä. Kasarilla.

Myytiin. Meillekin otettiin sarja nimeltä Fokus joskus 70-luvulla. Kuukauden osamaksuerä oli 15 markkaa. Itse tykkäsin noista, minusta niitä oli mukava lukea. Internet on tehnyt turhiksi tietosanakirjat ja lääkärikirjat.

Muistaako kukaan muuten kun lehtien myynti tapahtui ovelta ovelle? Nykyään taitaa olla kokonaan puhelinmyyntiä, mutta silloin ihan samanlaista. Soitettiin ovikelloa ja sitten innokas myyjä alkoi esitellä että kiinnostaisiko lehti Y tai lehti X tai lehti Z ja jos tilaat lehden nyt niin saat kaupan päälliseksi kahvikupit tai uuden pölynimurimen. Että se oli jo silloin ärsyttävää. Toki äiti taisi tilata meille jonkun käsityölehden ja Aku Ankan että saatiin se pölynimuri.

Miettikää, kun koko nettisysteemi romahtaaja kaikki vanhat kirjat on hävitetty, niin kukaan ei enää saa tietoa mistään paitsi perimätietona🤔

Vierailija kirjoitti:

Myytiin. Meillekin otettiin sarja nimeltä Fokus joskus 70-luvulla. Kuukauden osamaksuerä oli 15 markkaa. Itse tykkäsin noista, minusta niitä oli mukava lukea. Internet on tehnyt turhiksi tietosanakirjat ja lääkärikirjat.

Ehkä tehnyt turhiksi, mutta ihmisten suodatuskykykin on muuttunut, (tai sitten ei.)

Kyllä. Minulle ostettiin sellainen kun olin lapsi, ja siitä pidin kovasti. 

Sitten vanhempani erehtyivät ostamaan toisen kun menin lukioon, mielestäni turhaan hassasivat rahojaan koska ei uudessa mitään uutta tietoa ollut.

Tarinan mukaan toisella kertaa oli naismyyjä joka vei isääni kuin litran mittaa :-D

Kyllä, maaseudulla vielä 80- luvulla kiersi kauppiaita. Kotiini odtettiin TOP Koululaisen tietokeskus.

Vietin suuren osan lapsuuttani sitä lukien ja selaten. Erityisesti Luvut, luonnonlait ja tekniikka- sekä Historia ja kulttuuri- osat kuluivat käsissäni. Olem myöhemmin hankkinut sarjan divarista itsellenikin.

2000- luvulla ovat vielä viimeiset matto- ja huonekalukauppiaat kulkeneet.

Assburger kirjoitti:

Kyllä, maaseudulla vielä 80- luvulla kiersi kauppiaita. Kotiini odtettiin TOP Koululaisen tietokeskus.

Vietin suuren osan lapsuuttani sitä lukien ja selaten. Erityisesti Luvut, luonnonlait ja tekniikka- sekä Historia ja kulttuuri- osat kuluivat käsissäni. Olem myöhemmin hankkinut sarjan divarista itsellenikin.

2000- luvulla ovat vielä viimeiset matto- ja huonekalukauppiaat kulkeneet.

Mullekin tuli tuo TOP ensimmäisenä tietosanakirjana. 

t. edellinen kommentoija

Muistan vielä 60- ja 70-luvuilla, kun mies ja hevonen kärryineen kiersi rivitalolähiömme katuja Helsingissä ja huusi: ’Perunaa, porkkanaa’. Kotirouvat (heitä oli meillä päin aika moni) sitten menivät kadulle ostamaan häneltä näitä tuotteita. Välillä oli myytävänä myös lanttuja, nauriita jne.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Kyllä, maaseudulla vielä 80- luvulla kiersi kauppiaita. Kotiini odtettiin TOP Koululaisen tietokeskus.

Vietin suuren osan lapsuuttani sitä lukien ja selaten. Erityisesti Luvut, luonnonlait ja tekniikka- sekä Historia ja kulttuuri- osat kuluivat käsissäni. Olem myöhemmin hankkinut sarjan divarista itsellenikin.

2000- luvulla ovat vielä viimeiset matto- ja huonekalukauppiaat kulkeneet.

Mullekin tuli tuo TOP ensimmäisenä tietosanakirjana. 

t. edellinen kommentoija

TOP:in kuvitus ja kuvatekstit ovat minusta huikeita. Varsinkin jos lapsi tutustuu raskaaseen aiheeseen, noista pääsee jyvälle. Silti kirja ei mielestäni ole mitenkään lapsellinen tai lastentietokirja, vaan täysiverinen tietosanakirja, kuvaosio toimii vain pehmeänä laskuna aiheeseen.

Olen yrittänyt omia kapsiani innostaa kirjoista, turhaan. :-(

Vierailija kirjoitti:

Muistan vielä 60- ja 70-luvuilla, kun mies ja hevonen kärryineen kiersi rivitalolähiömme katuja Helsingissä ja huusi: ’Perunaa, porkkanaa’. Kotirouvat (heitä oli meillä päin aika moni) sitten menivät kadulle ostamaan häneltä näitä tuotteita. Välillä oli myytävänä myös lanttuja, nauriita jne.

Nykyään REKO myynti ajaa saman asian. Tilaukset tosin digitaalisesti.