Joulunvietosta... taas + uudet puolisot

Pakko purkaa tämä asia johonkin, kun ihan suoraan en tästä kovin monen kanssa kehtaa keskustella.

Olen jo aikaisemmin pyytänyt sinkkuveljeäni joulunviettoon meille. Nyt sitten veli pamautti pommin: hän on tavannut naisen. Tämähän on tosi mukava juttu ja minustakin olisi kiva, jos veli löytäisi jonkun, jonka kanssa jakaa elämänsä ja perustaa perhe. MUTTA: tämä nainen on mun työkaveri! En ymmärrä, miten kaikista maailman naisista on voinut kohdata juuri tämän tapauksen, ei asuta edes millään pikku paikkakunnalla. Kyseinen työkaveri on sellainen, joka aiheuttaa mulle stressiä koko ajan. Sanon nyt suoraan sen, mitä en kovin monelle kehtaa ääneen sanoa: nainen on laiska lintsaava lusmu. Ja mä olen se, jolle kaatuu aina ne hänen tekemättömät työt. Ja se mitä hän tekee, tekee aina huonosti, ja mä olen yleensä se, joka sitten paikkailee, kun jostain otetaan yhteyttä, että tämä ja tämä homma ei toimi. Sanomattakin selvää, että en oikein kyseisestä naisesta pidä. Pomot ovat tietoisia tilanteesta, mutta jostain syystä tätä hänen toimintaansa katsotaan läpi sormien, vaikka tilanne on jatkunut jo pitkään. Lisäksi tämä nainen on minusta yksinkertainen ja vähän hölmö. Olen ollut tästä työtilanteesta aika stressaantunut, vaikka saankin esimieheltä hyvää palautetta tekemästäni työstä, koska nämä laiskurin tekemättömät työt kuormittavat mua ja estävät hoitamasta kaikkia omia hommia niin hyvin kuin haluaisin. Tietyt juttu odottaa aina, koska paikkailen koko ajan tätä toista.

Nyt veli haluaisi tuoda tämän naisen ja hänen lapsensa edellisestä suhteesta jouluna meille! Sanoin jo, että olisi ehkä parempi tässä tilanteessa viettää kumpikin joulu omillaan, mutta tiedän, että asiasta tullaan vielä keskustelemaan.

Vaikka tämän naisen toiminta aiheuttaa mulle stressiä ja hampaiden kiristystä, olen hänelle ihan ystävällinen töissä, koska katson, että työpaikalla on tultava kaikkien kanssa juttuun ja koska minä en ole hänen esimies, hän ei ole minulle velvollinen selittelemään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään tai poissaolojaan. En ole lainkaan varma, että vapaa-ajalla pystyisin olemaan hänelle yhtä korrekti.

Eli en halua tätä naista meille jouluksi. Ylipäänsä en halua nähdä häntä vapaa-ajalla tai olla hänen kanssaan tekemisissä. Lisäksi minusta heidän kannattaisi miettiä, onko järkevää edes esitellä mun veljeä näin nopeasti lapsille (tämä tietysti heidän asiansa, ei kuulu mulle). Ja lasten kannalta olisi minusta outoa tulla jouluksi jonkun heille vieraan miehen tuntemattoman sukulaisen luo.

Tän työkaverin kanssa ei asia onneksi ole vielä tullut puheeksi. Mua kauhistutta nyt, että mitä jos tuo suhde kehittyy vakavaksi ja kestäväksi?! Mulle tulisi käly, jota en voi sietää ja jonka kanssa en todellakaan halua olla missän tekemisissä. Olen aina ollut sitä mieltä, että suvun kanssa on mukava olla tekemisissä ja läheinen...

Olenko itsekäs? Pitäisikö mun vaan nöyrtyä ja hyväksyä tämä nainen? Jos mua vituttaa jo päivällä joku hänen taas tekemättä jättämä homma tai huonosti noidettu juttu, jota mä saan paikata, niin en usko voivani tavata hänetä vielä illalla ja nauttia hänen seurastaan ja olla paukauttamatta päin naamaa mitään.

Tän joulun suhteen aion kyllä olla tiukka ja yhteistä joulua ei sentään tule.