Kysymys sosionomeille jotka vastaavat lääkehoidosta

Asian vierestä, mutta millaisissa työpaikoissa sosionomin tarvitsee toteuttaa lääkehoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta millaisissa työpaikoissa sosionomin tarvitsee toteuttaa lääkehoitoa?

Esim mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä.

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä, mutta millaisissa työpaikoissa sosionomin tarvitsee toteuttaa lääkehoitoa?

Aika monessakin paikassa. Esim. Kaikki asumusyksiköt (ja niihin rinnastettavat asumiseen liittyvät palvelut), kuntoutusyksiköissä, päivätoiminnassa jne.

Aika mahdotonta täältä sanoa, kun et kerro yhtään mitä tuo työpaikan kustantama jatkokoulutus on sisältänyt. Sait varmaan jonkun todistuksen siitä? Siinä ja itse

koulutuksessakin varmaan kerrottiin, mihin se oikeuttaa. Ja luulisi ainakin työnantajasi tietävän, kun on tuon koulutuksen sinulle järjestänyt.

Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun itse valmistuin sosionomiksi ja silloin menin keh.vammayksikköön töihin. Silloin piti olla väh 10 op lääkeaikeopintoja, jotta sai esim jakaa dosetteja.

Ja nykyään pitää sosionomienkin suorittaa myös ne love-tentit tai lop tai mikä se nykyään onkaan.

Lääkefirmassa työskentelevänä jäi viestissäsi ihmetyttämään, mikä on ”luonnollista tietä”? Oletan, että suun kautta, koska se on tavallisin lääkkeen antotapa avohoidossa.

Ja vielä lisäys viestiin 4.

Ne dosetinjakonäytöt pitää myös joka tapauksessa antaa.

Ja työnantajilla voi olla vielä erilaisia vaatimuksia siitä, kuka saa toteuttaa minkäkinlaista lääkehoitoa. Aiemmin olin ihan Helsingin kaupungilla töissä, mutta nykyään kuntayhtymällä. Nykyisessä työpaikassani on paljon tiukemmat vaatimukset lääkehoidon suhteen, ja esim sosionomien (, jotka eivät ole saaneet lisäkoulutusta lääkeaineopinnoista) lääkeluvat on paljon rajoitetummat kuin Helsingissä ja niistä myös pidetään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Lääkefirmassa työskentelevänä jäi viestissäsi ihmetyttämään, mikä on ”luonnollista tietä”? Oletan, että suun kautta, koska se on tavallisin lääkkeen antotapa avohoidossa.

Niitä ovat esim suun, nenän, silmien, korvien ja peräaukon kautta annettavat lääkkeet. Eli sellaiset, missä ei tarvitse kajota ihmiseen "luonnotonta" tietä esim. Ihonalaisilla pistoksilla tai suonensisäisesti.

Et vissiin kuitenkaan ole varsinaisesti tekemisissä lääkkeiden kanssa? Tämähän on suurinpiirtein ensimmäinen asia, joka lääkkeistä opetetaan.

Täydennyskoulutus käsitteli pitkälti samoja asioita, joita oli niissä sosionomi-opinnoissakin. Millaisia lääkkeenantotapoja on, millaisissa muodoissa lääkkeitä esiintyy, yms. Sellaista ihan perusasiaa.

Love + lääkelaskut + pkv on suoritettuina.

Annatteko omissa yksiköissänne tarvittavia, vai nakitatteko lähäreille? Jaatteko dosetteja? Toisin sanoen, kiinnostaisi tietää onko ylipäätään missään tilanteessa luvallista sosionomin jakaa tarvittavia lääkkeitä, vai onko aina jonkun muun tehtävä se?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täydennyskoulutus käsitteli pitkälti samoja asioita, joita oli niissä sosionomi-opinnoissakin. Millaisia lääkkeenantotapoja on, millaisissa muodoissa lääkkeitä esiintyy, yms. Sellaista ihan perusasiaa.

Love + lääkelaskut + pkv on suoritettuina.

Annatteko omissa yksiköissänne tarvittavia, vai nakitatteko lähäreille? Jaatteko dosetteja? Toisin sanoen, kiinnostaisi tietää onko ylipäätään missään tilanteessa luvallista sosionomin jakaa tarvittavia lääkkeitä, vai onko aina jonkun muun tehtävä se?

Ap

Meidän nykyisessä yksikössä ei mitään muita olekaan kuin sosionomeja. Jaetaan ja tarkastetaan dosetit, annetaan tarvittavia, pkv-lääkkeitä ja pistetään insuliineja.

Ja aiemmassa yksikössä oli sekä lähäreitä ja sosionomeja, niin ihan samoja juttuja tehtiin. Paitsi, että pistokset antoivat vain ne, joilla oli pistosluvat ja - näytöt kunnossa, oli sitten lähäri tai sosionomi.

Miksi et kysy työpaikaltasi ja työnantajaltasi, miten heillä nämä menevät? Voihan olla, että teidän työpaikalla on tehty joku rajanvetopäätös, että sosionomit eivät vastaa lääkehoidosta. Mutta muutenhan nämä asiat menevät ihan sen mukaan, mihin se oma lääkehoidonkoulutus antaa valmiudet. Ja jos se ei riitä työpaikan tarpeisiin, niin työantaja järjestää tarvittavan lisäkoulutuksen. Se kuuluu työnantajalle varmistaa ja huolehtia/mahdollistaa, että työntekijöillä on riittävät taidot työtehtävistään suoriutumiseen.

Kiitos vastauksista, ne auttoivat paljon!

Ap.

- Jos olet kehitysvammaisten tai muuten vajaavaltaisten kanssa tekemisissä ja heidän lääkkeiden jako on ulkoistettu, niin et missään nimessä voi antaa itse dosettia hänelle. Vain sisällön seuraten viittä O:ta. Jos hän voisi itse ottaa lääkkeensä, niin hän säilyttäisi dosettia itsellään.

- Et voi antaa itse mitään lääkettä ilman lääkärin lupaa. Lääkkeiden vaikutukset yhdessä voivat olla vaarallisia. Lisäksi asiakkaalla voi olla sairauksia mitkä estävät tietyn "turvallisen" käsikauppa lääkkeenkin käytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkefirmassa työskentelevänä jäi viestissäsi ihmetyttämään, mikä on ”luonnollista tietä”? Oletan, että suun kautta, koska se on tavallisin lääkkeen antotapa avohoidossa.

Niitä ovat esim suun, nenän, silmien, korvien ja peräaukon kautta annettavat lääkkeet. Eli sellaiset, missä ei tarvitse kajota ihmiseen "luonnotonta" tietä esim. Ihonalaisilla pistoksilla tai suonensisäisesti.

Et vissiin kuitenkaan ole varsinaisesti tekemisissä lääkkeiden kanssa? Tämähän on suurinpiirtein ensimmäinen asia, joka lääkkeistä opetetaan.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä tuo ”luonnollinen tie” on lääkekehityksessä ja -regulaatiossa ihan vieras ilmaisu. Ei lääkiksessäkään tuollaista termiä käytetty. Onko hoitsujen kieltä? Tai pääkaupunkiseudun ulkopuolisten?

Olen sosionomi kehitysvammaisten asumisyksikössä. Lovet ja lopit suoritettu kuten muillakin työntekijöillä (lähäreillä ja sh:lla) ja työtehtäviini kuuluu yhtälailla lääkkeiden jakaminen dosettiin, tarkastaminen, lääkkeiden anto asiakkaalle, sekä lääkkeiden tilaus ja vastaanotto. Ihon alle mulla on myös lupa pistää, mutta ymmärtääkseni siihen loppuu sosionomin oikeudet.

Mutta työnantajasi vastuulla on, huolehtia, kuka jakaa lääkkeet ja mitä kenenkin vastuulla on. Mutta kyllä sosionomi saa jakaa, jos luvat on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkefirmassa työskentelevänä jäi viestissäsi ihmetyttämään, mikä on ”luonnollista tietä”? Oletan, että suun kautta, koska se on tavallisin lääkkeen antotapa avohoidossa.

Niitä ovat esim suun, nenän, silmien, korvien ja peräaukon kautta annettavat lääkkeet. Eli sellaiset, missä ei tarvitse kajota ihmiseen "luonnotonta" tietä esim. Ihonalaisilla pistoksilla tai suonensisäisesti.

Et vissiin kuitenkaan ole varsinaisesti tekemisissä lääkkeiden kanssa? Tämähän on suurinpiirtein ensimmäinen asia, joka lääkkeistä opetetaan.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä tuo ”luonnollinen tie” on lääkekehityksessä ja -regulaatiossa ihan vieras ilmaisu. Ei lääkiksessäkään tuollaista termiä käytetty. Onko hoitsujen kieltä? Tai pääkaupunkiseudun ulkopuolisten?

Lähihoitajana ja lääkehoidon lisäkoulutuksia saaneena en muista kertaakaan kuulleeni tuota termiä, mutta googletin ja sitä käyttää mm. super ja valvira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkefirmassa työskentelevänä jäi viestissäsi ihmetyttämään, mikä on ”luonnollista tietä”? Oletan, että suun kautta, koska se on tavallisin lääkkeen antotapa avohoidossa.

Niitä ovat esim suun, nenän, silmien, korvien ja peräaukon kautta annettavat lääkkeet. Eli sellaiset, missä ei tarvitse kajota ihmiseen "luonnotonta" tietä esim. Ihonalaisilla pistoksilla tai suonensisäisesti.

Et vissiin kuitenkaan ole varsinaisesti tekemisissä lääkkeiden kanssa? Tämähän on suurinpiirtein ensimmäinen asia, joka lääkkeistä opetetaan.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä tuo ”luonnollinen tie” on lääkekehityksessä ja -regulaatiossa ihan vieras ilmaisu. Ei lääkiksessäkään tuollaista termiä käytetty. Onko hoitsujen kieltä? Tai pääkaupunkiseudun ulkopuolisten?

Miksi jokin lääkehoitoon liittyvä termi olisi käytössä vain pkseudulla/pkseudun ulkopuolella? Kyllä siihen on törmännyt oli sitten missäpäin Suomea tahansa, sitä käytetään ihan yleisesti sosiaali- ja terveysalalla. Liittyy juuri niihin lääkehoidon toteutuksen oikeuksiin ja rajanvetoihin niissä.

Vierailija kirjoitti:

- Jos olet kehitysvammaisten tai muuten vajaavaltaisten kanssa tekemisissä ja heidän lääkkeiden jako on ulkoistettu, niin et missään nimessä voi antaa itse dosettia hänelle. Vain sisällön seuraten viittä O:ta. Jos hän voisi itse ottaa lääkkeensä, niin hän säilyttäisi dosettia itsellään.

- Et voi antaa itse mitään lääkettä ilman lääkärin lupaa. Lääkkeiden vaikutukset yhdessä voivat olla vaarallisia. Lisäksi asiakkaalla voi olla sairauksia mitkä estävät tietyn "turvallisen" käsikauppa lääkkeenkin käytön.

Et varmaan ymmärtänyt ihan näiden viestien pointtia tässä keskustelussa. Dosettien jako tarkoittaa lääkkeiden jakamista dosettiin. Reseptilääkkeitä ei edes saa apteekista ilman lääkärin määräystä. On sanomattakin selvää, että lääkkeet annetaan lääkärin ohjeiden mukaan. Myös ne tarvittavat, jotka edellyttävät työntekijän (esim ohjaajan/hoitajan) tilanteen ja lääkkeen vaikutusten arviointia.

Itsehoitolääkkeiden eli apteekin "käsikauppatavaran" suhteen tarvitaan usein (yksiköstä riippuen) myös se lääkärinmääräys. Joskus myös omainen voi "määrätä" esim jonkin vitamiinin, mikä sitten kirjataan lääkelistaan ylös. Tämä vaaditaan yleensä tehostetun palvelun yksiköissä, mutta palveluyksiköissä ei välttämättä tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Jos olet kehitysvammaisten tai muuten vajaavaltaisten kanssa tekemisissä ja heidän lääkkeiden jako on ulkoistettu, niin et missään nimessä voi antaa itse dosettia hänelle. Vain sisällön seuraten viittä O:ta. Jos hän voisi itse ottaa lääkkeensä, niin hän säilyttäisi dosettia itsellään.

- Et voi antaa itse mitään lääkettä ilman lääkärin lupaa. Lääkkeiden vaikutukset yhdessä voivat olla vaarallisia. Lisäksi asiakkaalla voi olla sairauksia mitkä estävät tietyn "turvallisen" käsikauppa lääkkeenkin käytön.

Et varmaan ymmärtänyt ihan näiden viestien pointtia tässä keskustelussa. Dosettien jako tarkoittaa lääkkeiden jakamista dosettiin. Reseptilääkkeitä ei edes saa apteekista ilman lääkärin määräystä. On sanomattakin selvää, että lääkkeet annetaan lääkärin ohjeiden mukaan. Myös ne tarvittavat, jotka edellyttävät työntekijän (esim ohjaajan/hoitajan) tilanteen ja lääkkeen vaikutusten arviointia.

Itsehoitolääkkeiden eli apteekin "käsikauppatavaran" suhteen tarvitaan usein (yksiköstä riippuen) myös se lääkärinmääräys. Joskus myös omainen voi "määrätä" esim jonkin vitamiinin, mikä sitten kirjataan lääkelistaan ylös. Tämä vaaditaan yleensä tehostetun palvelun yksiköissä, mutta palveluyksiköissä ei välttämättä tarvitse.

Siis palveluasumisen yksiköistä kyse.

Meillä asukkaiden lääkkeet tulee apteekin annosjakelupusseissa ja siten teemme itse vain lääkkeiden annon ( joka toki sisältää tarkastuksen). Vaikka työyhteisöön kuuluu sairaanhoitajakin.