Lue keskustelun säännöt.
Mikä kriisi minulla on? :(
29.10.2013 |
En tiedä, mutta mieli on todella ollut maassa jo kaksi kuukautta. Olen porskuttanut elämässä eteenpäin vaikeuksista huolimatta sen kummemmin miettimättä menneitä asioita, tehtyjä ja tapahtuneita. Olen hieman alle kolmekymppinen, lapset koulu-iässä. Vuosi sitten alkoi tuntua, että elämä tosiaan menee eteenpäin ikävistä seikoista huolimatta ja nautin todella elämästä viime talven, kevään ja vielä kesällä. Nyt syksystä jotenkin pikku hiljaa mieleen hiipinyt pahoja asioita ja muistoja, olen alkanut syyllistää ja moittimaan itse itseäni, näkemään jopa ajoittain peilikuvani inhottavana ja hetkittäin jopa todella uskon että mieheni ei rakasta minua. Että eroamme varmasti ja mietin että miten sitten pärjään ja milloin mies lähtee. Yksinkertaisesti olen huono surkimus, joka ei jaksa tehdä kokopäivätyötä vaan osa-aikailee.
Mulla on kaikki näennäisesti hyvin: terveet lapset, rakkautta, koti ja työtä. Ja tuntuu että voisin maata sängyssä X-asennossa ja tuijottaa kattoa. Haluaisin vastauksen kysymykseen, millainen minun pitäisi olla?
:( Olen yrittänyt käsitellä näitä asioita järjellä. Mutta ei. Puoli päivää ja sama suru tulee ja painaa päälle. Tuntuu etten hallitse tunteita.
Mitä sanotte? Meneekö ohi? Ja milloin...
Kommentit (4)
Sulla on kolmenkympin kriisi :)
Tuossa kun ryvet ja tutkiskelet itseäsi, kehityt henkisesti ja jaksat taas porskuttaa. Löydät oman itsesi uudelleen ja hyvä siitä tulee.
Lainaa kirjastosta vaikka erilaisia itsetuntemus-oppaita. Ja tuon sanon ihan vakavissani.
Eli toisin sanoen; menee ohi. Voi mennä puolisen vuotta, voi mennä vuosi. Mut jos venähtää tuonne vuoden tienoille, mä kyllä ehdottaisin etsimään jotain keskusteluapua.
Kyllä se siitä. Tuosta kun selviät alkaa neljänkympin ahdistus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti menee ohi puolessa vuodessa, jos se on se aika minkä vaatii... Neljä kuukautta vielä tätä, ei kiitos :\ Unikin on kärsinyt tästä, herään aamuyöstä ja mietiskelen kaikkea. Nukahdan tunti ennen kellon soimista ja yritän ahertaa päivän töissä väsyneenä ja lasten kanssa loppupäivän. Silti seuraavana yönä sama. Stressi, hermoilu. Sitä se on ja haluan sen pois, mutta ei lähde. ap
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 23:36"]
Toivottavasti menee ohi puolessa vuodessa, jos se on se aika minkä vaatii... Neljä kuukautta vielä tätä, ei kiitos :\ Unikin on kärsinyt tästä, herään aamuyöstä ja mietiskelen kaikkea. Nukahdan tunti ennen kellon soimista ja yritän ahertaa päivän töissä väsyneenä ja lasten kanssa loppupäivän. Silti seuraavana yönä sama. Stressi, hermoilu. Sitä se on ja haluan sen pois, mutta ei lähde. ap
[/quote]
Kuulostaa kyllä aika rajulta kolmenkympin kriisiksi...
2
Masennusta? En tiedä luenko rivien välistä, että jotain sellaista olisi ollut aiemminkin.
Tai sitten vaan kolmenkympin kriisi? Mietit, että oletko saanut tarpeeksi aikaiseksi.