Puhutko itseksesi?

No täytyy myöntää, että höpisen itsekseni. Joskus ajattelen asioita niin intensiivisesti, että pääsee joku sana suusta. Tai sitten, jos muistan jonkun nolon tapahtuman, niin siinä ajatusten tuoksinnassa pääsee jokunen sana. Ja sitten sellaisia jaahas, ohhoh -juttuja. Mutta en varsinaisesti pidempiä lauseita, yksittäisiä sanoja siis. Enkä vastaile itselleni.

En vastaile itselleni, mutta tosiaan juuri sellaisen intensiivisen ajatustyön keskellä saatan ihan lörpöttää kaiken ääneen. Olen kova kirjoittamaan ajatuksiani koneelle tai paperille ja huomaan, että se ääneen selittäminen toimii vähän vastaavasti, tai ääneen selittämisen funktio on saman tapainen. Ajattelu on jotenkin selkeämpää, jos ikään kuin selittää asian jollekin, verrattuna siihen että vaan sekavasti pyörittelisi asiaa omassa päässään.

Puhumiseni kuulostaa siis siltä, että juttelisin jollekin. Mietin kyllä joskus, että kuinkahan sekopäiseltä vaikutan jos joku sattuu huomaamaan.

Kyllä juttelen itsekseni. Silloinkin kun suu ei käy, päässä pyörii jatkuva sisäisten äänien dialogi. Ja tilanteissa joissa se ei ketään häiritse, tykkään usein puhua ainakin osan siitä ääneenkin, esim. yksin ollessa.

Kyllä puhun, juttelen, vastailen ja jopa kehittelen tarinoita ääneen puhuen. Ja siis silloin, kun olen yksin kotona.

Joo joskus. Useimmiten ehkä kelaan läpi käytyjä keskusteluja ja suunnittelen tulevia tai kuvitteellisia (mitä jos olisin sellaisessa ja sellaisessa tilanteessa) keskusteluja. Mumisen näitä siis puoliääneen yksin ollessani. Saatan myös ohjeistaa itseäni tai esim. sanoa "vitsin idiootti" ja vastaan "no älä nyt, ei se ole niin vakavaa".

En koskaan. Olen paljon yksin, ajattelen ja luen paljon, mutta tietääkseni ikinä en ole puhunut ääneen itsekseni. Nyt kyn ajattelen asiaa tarkemmin, yksin ääneenpuhuminen tuntuisi minusta jotenkin tosi surulliselta. 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:10"]

En koskaan. Olen paljon yksin, ajattelen ja luen paljon, mutta tietääkseni ikinä en ole puhunut ääneen itsekseni. Nyt kyn ajattelen asiaa tarkemmin, yksin ääneenpuhuminen tuntuisi minusta jotenkin tosi surulliselta. 

[/quote]

Surulliselta?? Ei siitä puuhasta surullista saa tekemälläkään. Kannattaa kokeilla, se on kivaa :-)

5

Mä puhun itsekseni. Joskus töissä hävettää, kun huomaan, että oh-hoh, tulipa höpistyä ääneen työhuoneessa, toivottavasti kukaan ei kuullut...se on siis spontaania toimintaa ja tapahtuu, kun olen syvästi ajatuksissani ja keskittynyt johonkin. Ei haittaa mua yhtään, mutta tosiaan joskus hiukan nolottaa :-)

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:10"]

En koskaan. Olen paljon yksin, ajattelen ja luen paljon, mutta tietääkseni ikinä en ole puhunut ääneen itsekseni. Nyt kyn ajattelen asiaa tarkemmin, yksin ääneenpuhuminen tuntuisi minusta jotenkin tosi surulliselta. 

[/quote]

Se on ihan normaalia ja jopa hyödyllistä.

 "Puhuminen itsekseen on tavallista ja siitä on monenlaista hyötyä. Höpöttely vahvistaa oppimista ja saa asiat selkenemään"

"Omissa oloissa puhuminen on tavallista erityisesti auditiiviselle ihmiselle, jolle on tärkeää kuunteleminen, keskusteleminen sekä äänenpainot, tauot ja sävyt."

http://yle.fi/uutiset/itseksesi_hopottaja_ala_sorru_soimaamaan_minuuttasi/6862510

"Itsekseen puhuminen parantaa ajattelukykyä "

http://www.terve.fi/terveyden-abc/itsekseen-puhuminen-parantaa-ajattelukykya

"Itseksesi puhuminen tekee sinut fiksummaksi"

http://www.talouselama.fi/uutiset/itseksesi+puhuminen+tekee+sinut+fiksummaksi/a2096437

3

Voi kun puhuisinkin. Suu kyllä taitaa käydä usein, mutta ilman ääntä. Se vasta typerältä mahtaa vaikuttaa.

Multa pitäisi ottaa kuulokkeet pois, turhan usein ihmisten ilmoilla pääsee (äänettömän muminan lisäksi) jotain biisien yksityiskohtia ääneen, kuten jeah. Käyn lenkillä usein samaan aikaan, olen huomannut muutaman säännöllisesti vastaantulevan ihmisen naureskelevan jo mut nähdessään. :)

Joskus tuntuu että se selventää asioita.

Se kun lausuu ääneen tiettyjä asioita.

Joo, ennen lähinnä kotona yksin. Mutta nyt olen huomannut jupisevani ääneen joskus ulkonakin kun ei muita ihmisiä näy.

Puhun, paljonkin.