Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aina moitittu siitä kun nukun paljon
11.09.2020 |
Tajusin vasta nyt, että minulla on joku häpeä siitä, että tarvitsen paljon unta ja olen sekä ilta- että aamu-uninen.
Teininä saattoi nukkua vaikka kuinka myöhään mistä sai herätä vanhempien ”vieläkö täällä maataan??” ”Eiköhän nyt olis jo aika nousta” kommentteihin. Nykyisin avomieheni pärjää 5-6 tunnin unilla ja herää ilman kelloa 4-6 aikoihin aamulla. Toki saan nukkua aikuisena ihmisenä miten tykkään, mutta siitä huolimatta tulee kuin huono omatunto, kun oma sisäinen kello herättää mielellään vasta 8-9 aikoihin, vaikka nukkumaan on käyty samaan aikaan, ja saattaa se joskus miehenkin suusta tulla että eiköhän olis aika jo nousta.
Ehkä se vähän on kuitenkin vallan sellainen ajattelutapa, että aamuvirkut on niitä toimeliaita ja parempia ihmisiä. En kai minäkään näin paljon nukkuisi, jos ei nukuttaisi, mutta kun sattuu nukuttamaan enkä ole keinoa löytänyt millä tuota tarvetta voi vähentää! Jos ei unta ihan minimissään tule se 7 tuntia, on seuraava päivä kuin krapulan kourissa. Ja en ole mikään vätys muuten, ihan olen aikaansaava ja toimelias.
Muita unikekoja?
Kommentit (7)
Ole rauhassa. Olet normaali. Lähinnä psykopaatit pärjää 4-6 tunnin unilla, koska niiden uni on aina sikeää. Ne esimerkiksi nukkuu täysin paikoillaan eikä ole nukkuessaan levottomia. Et sentään ole psyko. Se on hieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kesyä tuo sun nukkumisesi vielä on. Vaavelina olin jo mainion nukkujan maineessa. Ainut lahja, jonka olen saanut on tämä unenlahja. Ja sitten täytyy päälle vielä pötkötellä ja mietiskellä. Sosiaaliset tilanteet aiheuttavat niin rankkaa väsymystä, että taas on nukuttava. Ja joo, saan kyllä kuulla näitä taasko siellä makoillaan kommentteja. Ymmärrän kyllä virkeämmän ihmisen näkökulman, mutta luulen, että lähden vielä yksineläjäksi ja nautin törkeästi tästä syntymälahjastani.
Todella tuttua. Mies herää viikonloppuisinkin luonnostaan 6-7 aikoihin, itse tarvitsen unta sinne 9-10 saakka. Tuosta hän sitten aina kommentoi, miten itse on ollut hereillä jo niin ja niin monta tuntia ennen minua. Arkiaamut on todella vaikeita kun täytyy väkisin herätä klo 6. Se vaan tuntuu ihan luonnottomalta eikä auta vaikka menee ajoissa nukkumaan. Elämä tuntuu ihan erilaiselta kun saa nukkua edes pari tuntia pidempään aamulla. Ottaa suuresti hermoon se miten aamuvirkkuus yhdistetään ahkeruuteen ja aikaansaavuuteen, aamu-uniset on sitten veteliä ja laiskoja makoilijoita. Minä ainakin olen hyvin toimelias ihminen, mutta sisäinen kelloni vaan toimi eri rytmissä kuin mihin yhteiskunta ja ympäristö painostaa. Minusta tätä pitäisi entistä enemmän osata huomioida, kuinkahan monta esim. työuupumustapausta voitaisi välttää ihan vaan sillä, että sallittaisi enemmän joustoa työaikajärjestelyissä.
Luulen että vanha kansa on tottunut pitämään aamunavetan takia aikaisia aamuja normaaleina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuttu tunne. Oma luonnollinen rytmi on 04-13 välillä unta. Se on ihan naurettavaa kuinka "myöhään" nukkujat mielletään laiskemmiksi tai että eivät ole yhtä aikaansaavia tjsp - ei tule mieleen, että vuorokaudessa on yhtä monta tuntia hereilläoloa, nukkui sen 7-8 tuntia missä vaiheessa tahansa? :D Tai että on ainoastaan kovasti töitä tekevä kun aloittaa aikaisin. Itse voisi todeta, että onpa joku laiska kun lopettaa työt jo viideltä eikä vasta kahdelta yöllä niinkuin mä.
Alue: Aihe vapaa
Uni on monipuolisen ravinnon ohella tärkein hyvinvointia ja terveyttä edistävä ja ylläpitävä asia. Sitä ei kannata ylenkatsoa tai tuntea huonoa omaatuntoa, jos oma unentarve on suurempi kuin vaikkapa kumppanilla.
Itse en ole koskaan pystynyt elämään "normaalissa" aikataulussa aamuherätyksineen. Joka viikonloppu kun ei tarvitse herätä kellonsoittoon, kääntyy rytmi minulle luontaiseksi, eli nukahdan noin 03.00-04.00 ja herään joskus 11.00-12.00. Kouluaika oli ihan tuskaa kun koko päivä menee ihan "pöhnässä". Aikuisena koitin pari vuotta tehdä päivätöitä, mutta ei siitä mitään tullut. jatkuvaa taistelua ja se tuntui niin väärältä. Otin loparit vakiduunista ja perustin oman toiminimen. Voin nukkua ihan niin pitkään kuin haluan ja sopia työtehtävät klo 16-24 väliin. Voin mainiosti nykyään, eikä töissä väsytä enää. En voisi kuvitellakaan palaavani tuskaisiin aamuherätyksiin. Eikä onneksi tarvitsekaan.