Lue keskustelun säännöt.
Romantiikka - mitä se teidän parisuhteessa on?
28.10.2013 |
Hei
Tuntuu, että omassa suhteessa sitä ei ole lainkaan.
Seksiä on muutaman viikon välein. Mutta varsinaista romantiikkaa en keksi että meillä olisi. Välillä halataan. Lähtöpusut, mutta muuten suutelu ei juurikaan maistu.
Lähteäkö suhteesta tämän takia?
Itseäni se kaihertaa ihan kamalasti, olen vihreänä kateudesta pariskunnille, jotka kävelevät käsi kädessä, jotka todella nauttivat toistensa seurasta, ja jotka keskustelevat muustakin kuin arjen asioista ja lasten asioista.
Kaipaan myös nauramista ja yhteistä huumoria.
Olemme kuin kämppikset, mutta kavereideni kanssa minulla on hauskempaa kun tulee naurettua.
Kommentit (4)
Harmi, meillä mielestäni arjen romantiikkaa on:
käydään yhdessä kävelyllä, kävellään käsikädessä, pussaillaan aina aamulla, töistä tullessa ja illalla nukkumana mennessä, rapsutellaan toisiamme sohvalla pää toisen sylissä jne, mies ostaa mulle kukkia, hemmottelen arkisin kattamalla pöydän kauniisti, tehdään ruokaa yhdessä, käydään viikonloppuisin ulkona syömässä, hotelli- tai laivareissuja parin kk välein, ulkomaan matkoja muutama vuodessa, kynttilöitä joka arkipäivä pimeään aikaan jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinno, mitä romantiikka on...minä en ole mitenkään romanttinen jos kaikenmoiset kynttiläillalliset, toisen silmiin tuijottamiset, kukkapuskat yms. lasketaan romantiikaksi. Eikä onneksi mieskään :)
Mutta toisen huomioonottaminen ja arvostaminen sekä kunnioittaminen pelittää. Kyllä me siis pussaillaan ja halaillaan (lasketaan sitten vissiin romantiikaksi), huumori pelittää ja harrastetaan yhdessä. Mutta kumpikin saa myös omaa rauhaa ja yksinoloa, ei sitä koko aikaa toistensa vieressä nysvätä.
Ota ihmeessä miehesi kanssa puheeksi tuo asia. Sanot mitä kaipaat ja alat ensin vaikka itse toteuttaa niitä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 11:54"]
Niinno, mitä romantiikka on...minä en ole mitenkään romanttinen jos kaikenmoiset kynttiläillalliset, toisen silmiin tuijottamiset, kukkapuskat yms. lasketaan romantiikaksi. Eikä onneksi mieskään :)
Mutta toisen huomioonottaminen ja arvostaminen sekä kunnioittaminen pelittää. Kyllä me siis pussaillaan ja halaillaan (lasketaan sitten vissiin romantiikaksi), huumori pelittää ja harrastetaan yhdessä. Mutta kumpikin saa myös omaa rauhaa ja yksinoloa, ei sitä koko aikaa toistensa vieressä nysvätä.
Ota ihmeessä miehesi kanssa puheeksi tuo asia. Sanot mitä kaipaat ja alat ensin vaikka itse toteuttaa niitä.
[/quote]
Olet oikeassa että itsestähän se olisi aloitettava. Mutta kun ei tee mieli esim. pussailla. Mä olen aina ollut se, joka on ekstrovertimpi ja haluaisi jutella. Mies voi hyvin olla mun kanssa ravintolaillallisella sanomatta mitään koko aikana. Tai keskustelu on sellaista toteavaa. Mullakaan ei enää ole mitään sanottavaa, en enää keksi miten tai mistä puhua hänen kanssaan.
Toisen kroppakaan ei enää sytytä, vaikkei siinä mitään vikaa ole.
15 vuotta naimisissa ja romantiikkaa on paljon. Ollaan molemmat huomaavaisia ja herkkiä, ja otetaan toisemme huomioon koko ajan. Hellyyttä on paljon, kauniita sanoja. Toista voi huomioida monella tavalla, pienillä teoilla ja sanoilla. Me jutellaan paljon, käydään yhdessä ulkona, vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Jaetaan samat mielenkiinnon kohteet ja niistä riittää aina keskustelua.