Mieheni suhtautuu minuun kuin työntekijään

Nimikkeitäni kotona ovat siivooja, kokki ja hmm, huora. Käyn itse normaalissa päivätyössä, mutta tajusin viikonlopun mittaan, että jatkuvat riidat ja erimielisyydet ovat suoraan verrattavissa paskaan työsuhteeseen.

Mies ikään kuin maksaa minulle palkkaa ja vuokraa, koska hänen toimitilansa toimivat minun omistamassa kiinteistössä. Suhde ei millään muotoa muistuta parisuhdetta vaan työsuhdetta, sillä miehen odotukset minun suhteen tiivistyvät lähinnä noihin edellä mainittujen ammattien työnkuvien sisältöön.

Jatkuva jäkätys siitä, että ruoka on pahaa tai vääränlaista tai että ruoka tarjotaan väärään aikaan turhauttavat. Siivous ei myöskään suju miehen asettamissa raameissa ja lopputuloksesta löytyy aina huomautettavaa. Makuuhuoneen puolella ei tapahdu miehen mukaan tarpeeksi usein, joskaan laadussa ei ole ollut miehellä valittamista. Olen yrittänyt puhua, että hänen jatkuva marmatus, suhtautuminen minuun ja ylipäätään vinksahtanut asenne minua kohtaan saattavat olla syy siihen, ettei läheisyys tai seksi kiinnosta. Mies suhtautuu tähänkin niin kuin työehtosopimukseen ja jankuttaa, ettei missään muualla ole tämän kummemmin ja mitä mä nyt kuvittelen, että suhteessa pitäisi tapahtua. Jos ei miellytä, niin hän ei mahda mitään.

Mitä tulee virkistystoimintaan tai muuhun yhteishenkeä kohottavaan tekemiseen, niin kaikki illalliset ruokaravintoloissa ovat jääneet toteuteumatta, spa reissuista tai ulkomaanmatkoista nyt puhumattakaan. Tähän mies toteaa, ettei häntä kiinnosta tehdä kanssani yhtään mitään, vaan viettää mielummin aikaa kaltaistensa kanssa muissa illanvietoissa ja sinne ne rahat hupenevatkin. Tätä kun mietin, niin toimiessani lähiesimiehen tehtävissä joskus taannoin, ei minuakaan juuri kiinnostanut viettää aikaa viikonloppuisin alaisteni kanssa. Ihan järkeenkäypää.

Muutenkin mies käyttäytyy esimiehen elkein - häntä ei koske samat säännöt tai etiikka kuin minua. Hän voi luistaa esimerkiksi sovituista asioista ja tekemisistä perustelematta laiminlyöntejä sen kummemmin.

Olen nyt kevein mielin tullut siihen tulokseen, että näinä yt:iden ja irtisanomisten aikoina on paras lähteä oikeanlaisten haasteiden pariin, vaikka henkilökohtainen talouteni joutuisikin hetkelliseen lamaan. Sidosryhmänikin ovat esittäneet huolensa ja kannustaneet, että kuten työelämässä on kohdallani aina käynyt, löytyy hyvälle tekijälle aina uusi kohde ja kenties minut taas jälleen kerran headhuntataan.