Onko muiden lapsilla aistiyliherkkyyksiä? Miten lapsi pärjää

esim. liikuntatunnilla kun joku tönäisi vahihgossa tyttö otti tosi raskaasti.

tuli muuten viesti, että linkittäminen kielletty. missä tossa otsikossa se linkki on?

Tunnistin oman lapseni noista " oireista" . Hän on kolmevuotias ja huomaan selviä eroja muihin lapsiin verrattuna.

onko mitään mahdollisuutta saada lasta perhepäivähoitajalle tai pien ryhmään... itse olen aikuinen koville äänille herkistynyt...

kuulemma mennyt kasettinauhirista yhtäkkiä pärähtäneestä musiikista paniikkiin. Kotona pitää olla kuulosuojaimet kun imuroin.



Arastelee vähänkin korkeita paikkoja - esim. hiekkalaatikon reunalta hyppääminen ei missään nimessä mahdollista - kun vaan tuntee olevansa siinä niin korkealla.



Pipon reunat eivät talvella saaneet hipaistakaan poskia, aurinkorasvan levittäminen tuntuu pojasta tosi kiusalliselta " hankaamiselta" .



ELi kaikkea tällaista on.. Olemme aloittamassa tutkimukset, olisiko aistiyliherkkyyden lisäksi muutakin neurologista häiriötä. Joitakin viitteitä nimittäin on.



-ap

esim. päiväkodissa ei luultavasti pärjäisi hälyn takia! Pelkää ihmismassoja ja niistä syntyviä ääniä. RAKETTEJA ei siedä ollenkaan. Viime uutenavuotena meni täysin paniikkiin raketeista. Kyllä poikanikin vähän niitä pelkää, mutta tuo tyttö:(. Tyttö ei myöskään jostain syystä siedä taputuksen ääniä. Äkkinäisiä liikkeitä pelkää myös.



Tyttömme käy toimintaterapiassa ja terapeutti epäili dysfasiaa. Siihen voi myös kuulua ääniyliherkkyys. Tytölläni on tosin myös muita outoja piirteitä.

Joops, eli heti tytön syntymästä olen tykännyt että tyttö on erilainen. HÄn on aina ollut tosi säikky! Kehitys oli hieman hitaammanlaista mutta normaalin rajoissa. Puhumaan oppi aika myöhään, nyt hän on 4v9kk eikä vieläkään puhu oikein kunnolla. Sanavarasto on mielestäni tosi suppea ja käyttää osittain jonkinlaista vauvakieltä vielä. Tosin meillä on kaksi kotikieltä joten sekin VOI vaikuttaa!



Mutta puhetta kyllä tulee, mutta se mikä enemmän huolettaa on se, ettei tyttö aina näytä ymmärtävän mitä hänelle sanoo. Eli esim. muun perheen keskusteluihin ei juuri ikinä osallistu! Istuu omissa ajatuksissaan ja " lallattelee" eli usein hyräilee vain jotain säveltä ja näyttää miettivän muita asioita. Ei useinkaan osaa vastata kysymyksiin oikein, juu ja ei kysymykset kyllä selvittää muttei osaa vastata mihinkään " kerrotko mitä nyt teitte hoidossa tänään" tms muuta kuin esim. sanomalla että " leikimme" . Mitään monimutkaisempaa selitystä häneltä on turha odottaa.



Eli tavallaan hän on mielestäni meidän ulottumattomissa. HÄneen ei aina tunnu saavan kontaktia. Tyttöä on myöskin vaikea opettaa tekemään yhtään mitään. On ihan kuin hän ei muistaisi mitä hänelle on sanottu tai sitten hän ei ole vain ymmärtänyt. Esim. pöytätavat ovat hänelle jotenkin vaikeita ja sohvalla pomppii vaikka on kielletty ja rangaistu monta kertaa.



Tyttö ei osaa piirtää mitään ymmärrettävää. Piirtää kuten ehkä 2-vuotias jotain ympyröitä sinne sun tänne. Hienomotoriikka on hakusessa. Kynää pitää oudosti, saksilla ei osaa yhtään. Yleensäkään ei jaksa keskittyä mihinkään näpertelyyn.



Tyttö pelkää muutoksia yli kaiken ja on aika turvattoman oloinen. Esim. kauan pelkäsi uloslähtemistä ja vastusti sitä huutaen! Sisällä on ilmeisesti turvallisempaa.



Tyttö ei pidä uusista ruoista, on erittäin valikoiva. Perunamuusi ja lätyt uppoavat hyvin, mutta jokin karkea tai uusi ruoka huonosti. Ja jos hän ei syö niin sitten ei syö.



Tyttö ei vieläkään osaa ajaa polkupyörällä vaikka olen yrittänyt sitä opettaa jo 2 vuotta! Tai polkee kyllä vähän hetken mutta sitten lopettaa. Ohjata ei osaa itse.



Kaikinpuolin tyttäremme on mielestäni haastava tapaus verrattuna muihin lapsiini (meillä lapsia on kolme). On aika rankkaa kun hänen on niin vaikea oppia kaikkea ja kun hän vastustaa kaikkea uutta niin vahvasti.



Pääsimme neuvolan kautta psykologin puheille ja häne kirjoitti toimintaterapiaa. Terapeutti nyt sitten heitti ilmaan tuon dysfasian ja itsekin epäilen sitä mitä nyt olen siitä lukenut.





t. 8

Tyttösi on kehitysvammainen.

mm. kosketukseen ja ääniin, yleensäkin tilanteisiin joita hän ei " voi" hallita.



Lapsi haluaa tietää esim. päiväkodissa koko ajan mitä ympärillä (eri huoneissa) tapahtuu. Ja kun se ei onnistu, hän menee jonkinlaiseen hypertilaan. Etenkin nuorempana mm. lauluhetkissä hän peitti korvansa eikä halunnut edes katsoa mitä toiset tekivät.



Sama juttu jos vaikka joki vahingoissa tönäisee tai tulee sanaharkkaa. Asiaa muistellaan katkeruudella vielä viikkojenkin päästä, ja suht' älykkäänä lapsena hän punoo hurjia juonia kostoksi ihan pienistä asioista. Ja ikävä kyllä myös kostaa, huomaamattomasti ja viileän tarkasti tietoisena siitä millä loukkaa (henkisesti) kohdettaan parhaiten.



Meillä tilanne on se, että jonotetaan neuvolapsykologille saadaksemme asia hallintaan. Toisaalta päiväkotikin on tehnyt upeaa työtä tilanteen eteen ryhmittelemällä eri-ikäisiä lapsia omiin toimiinsa jolloin hankalia tilanteita syntyy vähemmän ja kaikki lapset ovat tyytyväisempiä (joukossa on siis myös pari muutakin erityistä huomiota vaativaa tapausta).

10

Minulla on ollut oppilaana muutama aistiyliherkkä lapsi (kuulo ja kosketus) Yleisesti ottaen molemmilla on kuitenkin mennyt koulussa hyvin. Ruokailutilanteet ja liikuntatunnit ovat ehkä olleet niitä vaikeimpia, mutta niistä on selvitty pienellä soveltamisella/totuttelulla. Samoin kokeiden tekoa on sovellettu niin, että ovat saaneet tehdä kokeet kahdestaan avustajan kanssa pienessä hiljaisessa tilassa. Kumpikin oppilaista on käynyt perheneuvolassa ja kuntoutuksessa, mitä suosittelen myös teidän lapsillenne.



Ja entisenä LTO:na totean: suurin osa päiväkodeista on NIIN meluisia, että itse en laittaisi ääniyliherkkää lasta sellaiseen, ellei olisi AIVAN pakko. Muistattehan, että kuulonalenema on LTO:ien yleisin ammattitauti. Uusissa PK:issa on otettu myös akustiikka huomioon, onneksi.

Kiikkumisesta tyttö kyllä pitää!!!



Huvipuistoissa voi jännittää alussa ja pelkää niitä ihmisiä ja sitä ääntä eniten. Mutta kun tottuu niin on pitänyt ainakin vauhdista, esim. lasten vuoristorata (Tukholmassa oli tällainen). Mutta alussa oli sielläkin tosi vaikeaa ja huusi ja pelkäsi monessa paikassa:(. Sitten kun olimme vähän käyneet eri vempaimissa ja velikin kävi joissain niin tyttökin osasi lopulta rentoutua. Mutta hitaasti lämpiävä tyttö on!