Miten suomalaisiin pystyy tutustumaan?

Ulkomailla pystyn tutustumaan ihan vaivattomasti, kun ne muut tulevat juttelemaan ja pitävät minua ihan mukavana tyyppinä, mutta asun siis Suomessa, joten se ei nyt auta.

Tämä ongelma ilmenee ainoastaan siis Suomessa. Ja mulla siis ei ole yhtään livekaveria tai -ystävää, jota joskus voisin tavata esim. vapaa-ajalla. Ainoat kaverini ovat ulkomaisia chat-kavereita.

Jopa Ruotsissa tai Virossa ihmisten kanssa kommunikointi on huimasti helpompaa. Puhumattakaan kaukaisemmista maista.

Ei sun paljon muuta auta kuin lähteä epämukavuusalueelle. Baareihin ei tarvitse mennä, mutta mene nyt edes johonkin harrastukseen, jossa ollaan muiden kanssa. Valitse mieluiten kurssimuotoinen harrastus, jossa se porukka pysyy samana. Siinä tulee luontevasti juteltua muiden kanssa odottaessa kurssin alkua tai sen aikana. Kannattaa tietysti itsekin ottaa kontaktia muihin, mutta parhaassa tapauksessa joku sosiaalisempi tapaus alkaa puhua sulle. Tässä voi mennä useampikin viikko, jos harrastus on kerran viikossa, joten maltti on myöskin valttia.

Mitä jos muutat?

Zinc

Asap

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos muutat?

Zinc

Asap

Mihin voisin muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei sun paljon muuta auta kuin lähteä epämukavuusalueelle. Baareihin ei tarvitse mennä, mutta mene nyt edes johonkin harrastukseen, jossa ollaan muiden kanssa. Valitse mieluiten kurssimuotoinen harrastus, jossa se porukka pysyy samana. Siinä tulee luontevasti juteltua muiden kanssa odottaessa kurssin alkua tai sen aikana. Kannattaa tietysti itsekin ottaa kontaktia muihin, mutta parhaassa tapauksessa joku sosiaalisempi tapaus alkaa puhua sulle. Tässä voi mennä useampikin viikko, jos harrastus on kerran viikossa, joten maltti on myöskin valttia.

Olen nuorempana käynyt työväenopiston taidekursseilla ja ruokakursseilla, mutta siellä taidekursseilla oli melko epäsosiaalista porukkaa, vaikka itse kursseista pidinkin. Ruokakursseilla juttelin ihmisten kanssa, mutta en sielläkään keneenkään tutustunut. Muuten olen käynyt lähinnä salilla treenaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos muutat?

Zinc

Asap

Onko siis niin, että olen täysin toivoton tapaus? ☹ Millä perusteella teet analyysisi ja olisiko jotain tarkempaa kommenttia lisäksi? En oikein voisi toistaiseksi ainakaan ulkomaille muuttaa valitettavasti, vaikka haluaisinkin. En oikein kieltämättä viihdy Suomessa ja täällä on liian pitkät talvetkin, mutta täytyy jaksaa sinnitellä toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla pystyn tutustumaan ihan vaivattomasti, kun ne muut tulevat juttelemaan ja pitävät minua ihan mukavana tyyppinä, mutta asun siis Suomessa, joten se ei nyt auta.

Tämä ongelma ilmenee ainoastaan siis Suomessa. Ja mulla siis ei ole yhtään livekaveria tai -ystävää, jota joskus voisin tavata esim. vapaa-ajalla. Ainoat kaverini ovat ulkomaisia chat-kavereita.

Lisään tähän vielä: oikeasti oon ihan mukava, rento ja ystävällinen ihminen, mutta ihmiset vain jotenkin halveksivat minua lähtökohtaisesti. Syytä siihen en ole koskaan onnistunut selvittämään, kun kukaan ei ilmeisesti kehtaa sanoa minulle suoraan ja siis perushygienia on kunnossa ja oon ihan asiallinen. Olen kysynyt vanhemmiltanikin ja hekään eivät sano syytä siihen, mikä minussa on vikana.

Ainoat paikat, joissa oon tutustunut vaivattomasti, olivat lukio (Suomessa, vuosia sitten) ja yliopisto (ulkomailla) sekä ulkomaanmatkoilla muuten. Noissa yhteyksissä oli ihan luontevaa. Muuten olen jonkinlainen persona non grata.

Millä tavoin se näkyy muista ihmisistä, että he vihaavat sinua heti ensikohtaamisella? Joudutko kuulemaan töykeää kommentointia, piikittelyä, naureskelua, käännetäänkö sinulle selkä kesken puheesi ja häivytään paikalta? Vai tulkitsetko ihmisiä liian helposti negatiivisen kautta eli koet heidät vihamielisiksi, vaikka he todellisuudessa olisivat vain pidättyväisiä tai neutraaleja?

Absolutistin voi olla vaikea löytää kavereita tässä maassa, isommissa kaupungeissa juomattomuus tosin vaikuttaa olevan sosiaalisesti hyväksytympää kuin pikkupaikkakunnilla ja maaseudulla. Toisaalta jos et netissäkään tee mitään sellaista, missä voisit tutustua ihmisiin etkä ole halukas enää kokeilemaan erilaisille kursseille osallistumista, niin hankalaksi käy ihmisiin tutustuminen. Kiinnitin huomiota myös nimimerkkiisi. Ethän vain sabotoi itse tutustumismahdollisuuksiasi sillä, että pidät itseäsi diagnosoimattomana Asperger-henkilönä? Monesti kaikki kotidiagnoosit ovat vain haitaksi ja saavat ihmisen uskomaan olevan jotenkin viallinen ja sellainen, jonka ei kannata edes yrittää. Tämä ei yleensä ole edes tietoista vaan alitajuista.

Kukaan ei vastaa? Eli siis olen jotenkin hyljeksitty täälläkin anonyymisti ilman pärstäkerroinvaikutusta siis...

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin se näkyy muista ihmisistä, että he vihaavat sinua heti ensikohtaamisella? Joudutko kuulemaan töykeää kommentointia, piikittelyä, naureskelua, käännetäänkö sinulle selkä kesken puheesi ja häivytään paikalta? Vai tulkitsetko ihmisiä liian helposti negatiivisen kautta eli koet heidät vihamielisiksi, vaikka he todellisuudessa olisivat vain pidättyväisiä tai neutraaleja?

Absolutistin voi olla vaikea löytää kavereita tässä maassa, isommissa kaupungeissa juomattomuus tosin vaikuttaa olevan sosiaalisesti hyväksytympää kuin pikkupaikkakunnilla ja maaseudulla. Toisaalta jos et netissäkään tee mitään sellaista, missä voisit tutustua ihmisiin etkä ole halukas enää kokeilemaan erilaisille kursseille osallistumista, niin hankalaksi käy ihmisiin tutustuminen. Kiinnitin huomiota myös nimimerkkiisi. Ethän vain sabotoi itse tutustumismahdollisuuksiasi sillä, että pidät itseäsi diagnosoimattomana Asperger-henkilönä? Monesti kaikki kotidiagnoosit ovat vain haitaksi ja saavat ihmisen uskomaan olevan jotenkin viallinen ja sellainen, jonka ei kannata edes yrittää. Tämä ei yleensä ole edes tietoista vaan alitajuista.

Naiset ovat jotenkin sellaisia, että he suhtautuvat hyvin etäisesti ja katsovat minua jotenkin lievästi halveksien. En oikein edes uskalla siksi jutella heille muuten kuin äärimmäisen asiallisesti ja muodollisesti sekä sinänsä ihan kohteliaasti. Miellän itseni siten, että olen jotenkin huonompi kuin muut ja rujo sekä vajavainen naisena. Miehistä osa ignoroi hieman halveksien täysin ja osa on kaverillisia, mutta en uskalla heillekään jutella, jotta he eivät luule, että olisin muussa mielessä kuin kaverina kiinnostunut.

Tuo kotidiagnoosi on yhden ulkomailla asuvan chat-kaverini tekemä ja joskus ajattelen asioita sen kautta, ikäänkuin selitellen epäonnistumisiani sillä. Se on totta, että siitä ei todennäköisesti ole muuta kuin haittaa. Joskus minulla on ollut sosiaalisessa mielessä onnellisia kausia ja epäreilua sinänsä, oli helppoa tutustua pinnallisesti uusiin ihmisiin, kun oli jo valmiiksi jotenkin sosiaalinen. Ihmiset ovat aika ankaria sosiaalisessa mielessä muita ihmisiä kohtaan eli sosiaalista ja suosittua "palkitaan" entisestään ja hylkiötä hyljeksitään lisää.

Netissä. Suomalaiset ovat virtuaalisia olentoja.

Poista se tatuointi päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin se näkyy muista ihmisistä, että he vihaavat sinua heti ensikohtaamisella? Joudutko kuulemaan töykeää kommentointia, piikittelyä, naureskelua, käännetäänkö sinulle selkä kesken puheesi ja häivytään paikalta? Vai tulkitsetko ihmisiä liian helposti negatiivisen kautta eli koet heidät vihamielisiksi, vaikka he todellisuudessa olisivat vain pidättyväisiä tai neutraaleja?

Absolutistin voi olla vaikea löytää kavereita tässä maassa, isommissa kaupungeissa juomattomuus tosin vaikuttaa olevan sosiaalisesti hyväksytympää kuin pikkupaikkakunnilla ja maaseudulla. Toisaalta jos et netissäkään tee mitään sellaista, missä voisit tutustua ihmisiin etkä ole halukas enää kokeilemaan erilaisille kursseille osallistumista, niin hankalaksi käy ihmisiin tutustuminen. Kiinnitin huomiota myös nimimerkkiisi. Ethän vain sabotoi itse tutustumismahdollisuuksiasi sillä, että pidät itseäsi diagnosoimattomana Asperger-henkilönä? Monesti kaikki kotidiagnoosit ovat vain haitaksi ja saavat ihmisen uskomaan olevan jotenkin viallinen ja sellainen, jonka ei kannata edes yrittää. Tämä ei yleensä ole edes tietoista vaan alitajuista.

Naiset ovat jotenkin sellaisia, että he suhtautuvat hyvin etäisesti ja katsovat minua jotenkin lievästi halveksien. En oikein edes uskalla siksi jutella heille muuten kuin äärimmäisen asiallisesti ja muodollisesti sekä sinänsä ihan kohteliaasti. Miellän itseni siten, että olen jotenkin huonompi kuin muut ja rujo sekä vajavainen naisena. Miehistä osa ignoroi hieman halveksien täysin ja osa on kaverillisia, mutta en uskalla heillekään jutella, jotta he eivät luule, että olisin muussa mielessä kuin kaverina kiinnostunut.

Tuo kotidiagnoosi on yhden ulkomailla asuvan chat-kaverini tekemä ja joskus ajattelen asioita sen kautta, ikäänkuin selitellen epäonnistumisiani sillä. Se on totta, että siitä ei todennäköisesti ole muuta kuin haittaa. Joskus minulla on ollut sosiaalisessa mielessä onnellisia kausia ja epäreilua sinänsä, oli helppoa tutustua pinnallisesti uusiin ihmisiin, kun oli jo valmiiksi jotenkin sosiaalinen. Ihmiset ovat aika ankaria sosiaalisessa mielessä muita ihmisiä kohtaan eli sosiaalista ja suosittua "palkitaan" entisestään ja hylkiötä hyljeksitään lisää.

Älä anna mitään painoarvoa tulkinnallesi ihmisten katseista. Joillakin ihmisillä on vaan tympeä naama, vaikka he olisivat ihan tyytyväisiä. Jotkut ihmiset ajattelevat jotain ihan muuta ikävää samalla kun olet heidän näköpiirissään eivätkä he välttämättä ajattele sinusta mitään. Jos joku ajatteleekin sinusta jotain ikävää, niin et olisi halunnut olla hänen kaverinsa kuitenkaan.

Nämä ovat päänsisäisiä juttuja. Tälläkin palstalla usein valitetaan, ettei Suomessa voi pukeutua naisellisesti, koska ihmiset kyttäävät vihaisina. Itse pukeudun naisellisesti enkä ole koskaan huomannut, että kukaan suhtautuisi minuun sen takia ikävästi. Ehkä niin tapahtuu, mutta en vain huomaa sitä, koska en rehellisesti sanottuna välitä.

Yritä etsiä jokin erikoisempi harrastus, jonka parissa sinun on mahdollista tavata ihmisiä. En tiedä, vieläkö larppaus (liveroolipelien pelaaminen) on yhtä kovassa huudossa kuin vielä 10-15 vuotta sitten mutta sen pariin hakeutuu usein porukkaa, jotka eivät sovi valmiisiin normeihin ja ovat usein muutenkin aika ennakkoluulottomia.

Sinuna unohtaisin tuon ulkomaalaisen chat-kaverisi tekemän Asperger-"diagnoosin". Oikeasti, ei kukaan voi diagnosoida toista jonkin chattikeskustelun perusteella. Myös kulttuurierot voivat vaikuttaa ja temperamenttisemmasta kulttuuritaustasta tuleva voi kokea suomalaiset jotenkin autistisina, etenkin, jos tällä kyseisellä henkilöllä ei ole paljoa kokemusta muiden kulttuuripiirien ihmisistä.

Näiden muutamien viestiesi perusteella vaikuttaa, että itsetuntosi on melko huono, joten sitä sinun kannattaisi lähteä vahvistamaan ihan ehdottomasti. En suosittele, että rakennat itsetuntosi pelkästään muilta saamasi hyväksynnän varaan, koska silloin se on huteralla pohjalla. Sopeutumis- ja heittäytymiskykyä sekä resilienssiä sinulla ainakin on, koska olet opiskellut yliopistossa ulkomailla. Siinä on sinulle jo hyvä pohja aloittaa itsetunnon kohotusprojekti :)

Ihmisiä ei keskimäärin kiinnosta tuntemattomat ihmiset, ainakaan millään positiivisella tavalla. Ilkeät juorut kyllä kiinnostavat kaikkia.

Sun tarvii vain etsiä ne sympaattiset ihmiset sieltä joukosta, kyllä niitäkin on. Mutta älä yritä liikaa, sellainen karkoittaa ihmisiä.