Lue keskustelun säännöt.
Elämä vammaisena on perseestä
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Niin. Asennetta kun ei voi muuttaa.
Minkä takia vammaisella olisi jotenkin velvollisuus olla tietyn asenteinen? Se on ihan tosiasioiden näkemistä, jos myöntää, että oma erilaisuus v*tuttaa paljon. Pakkohan sitä on jollain lailla elää silti, mutta ei ole pakko olla positiivinen tai inspiroiva vain siksi, että muilla olisi mukavampi olla. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan oo kivaa olla syrjitty ja kiusattu. Mielummin olisi suosittu ja pidetty. Saisi paljon kavereita. Toivon että saat kavereita ja voimia ja apua. Kunpa osaisi auttaa enemmän..
Ei oo turhaa etsiä kavereita vanhempana mutta varmasti tosi vaikeaa kun on tommonen kiusaamistausta. Älä kuitenkaan luovuta. Tsemppiä!
Hehe en ikinä saa paljon kavereita kun yksikään tuttu ei edes onnitellut synttäreillä. Ja joo ei aikuista tarvi onnitella mutta kyllä ne onnittelee täysin normaaleja muita meidän perheessä. Tunnen vaan itse etten kuulu joukkoon ja mua katsotaan kieroon. Onhan se hiton naurettavaa kun tän ikäinen asuu vanhempien luona.
Vierailija kirjoitti:
Hehe en ikinä saa paljon kavereita kun yksikään tuttu ei edes onnitellut synttäreillä. Ja joo ei aikuista tarvi onnitella mutta kyllä ne onnittelee täysin normaaleja muita meidän perheessä. Tunnen vaan itse etten kuulu joukkoon ja mua katsotaan kieroon. Onhan se hiton naurettavaa kun tän ikäinen asuu vanhempien luona.
Mä ainakin ymmärrän sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu nololta mennä edes lenkille kun on niin pieni paikka että jossain Helsingissä vaan häviäisi joukkoon. Täällä on vaikeaa kun vähän ihmisiä ja juoruillaan, kyräillään yms.
Entiedä varmaan alan käymään psykologilla.
Sulla on kyllä oikeus saada kaikki itseäsi koskevat terveystiedot, paperit sun leikkauksista jne. Ilmeisesti vanhemmat pitävät sua jotenkin lapsena.
Voisitko mahdollisesti ajaa autoa, jos se on räätälöity sun tarpeisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän mä pystyn autoa ajamaan ja ihan normaalia jopa. Mutta kun otin vanhemmat kyytiin kun harjoittelin kortin saannin jälkeen niin he tarrasi vat rattiin ja sanoivat että KÄÄNNY TUONNE EI SINNE! Mulla kun ei ole älyllistä kehitysvammaa niin miksi kohdellaan sitten niin. Saisinkohan omia tietojani sairaalasta ajalta kun olin 1v.tai edes jotain. Yhden paperin luin jossa mut oltiin arvioitu 5v normaaliksi mutta kuitenkin olin hypotoninen dysmorfinen yms.
Tuskin he ilman syytä pitävät mua keharina. Pahinta on kun osaan ajatella itse ja en eksy jos käyn itsenäisesti kaupungilla. En vaan tajua, kaikki tämä vain koska opin tosi myöhään kävelemään ja silloin kun opin olin menossa siihen sydänleikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun vanhemmat taitaa olla suurin syy sun ongelmiin. Eivät päästä itsenäistymään. Ala hakea omaa asuntoa itsellesi.
Kuulostat olevasi aika solmussa. Kukahan sua osaisi auttaa?
Se on kyllä puppua mitä syötetään, että vammaisen elämä on jotenkin ihanaa ja yhtä hyvää. Joku vammainen voi kyllä mielestään elää hyvää elämää rajoituksista huolimatta. Yleisesti ottaen se on kyllä este ja hidaste kun kroppa ei toimi kunnolla, eikä se elämä mitenkään yhtä hyvää kuin normaalikroppaisella ole.