Kun olin lapsi äitini piti tärkeimpänä, että hiukseni
kynittiin aina lyhyeksi poikatukaksi. Muut sai kauniita vaatteita ja näyttää tytöltä. Minä sain kulkea päivästä toiseen samoissa vaatteissa. Sanomattakin selvää, että poikatukkaa minulla ei ole ollut 20 vuoteen eikä tule olemaan vaikka äitini yrittää vieläkin sitä minulle ehdottaa.
Kommentit (6)
Mulla ei sentään kynitty, mutta hiukset olivat aina ponnarilla. Äidin mielestä pitkähiuksiset ja näitä pitkiä hiuksia auki pitävät naiset ovat melkeinpä kauhistus. Vasta kun aikuisena muutin toiseen maahan, olen uskaltanut pitää hiuksia auki julkisella paikalla. En tosin tee sitä mielelläni ja minulla on todella "suttuinen" ja epäsiisti olo, jos olen hiukset auki muualla kuin kotona. Vieläkään en äiteen seurassa niitä auki pidä, vaan nutturalla tms. virityksellä.
Anoppi yrittää saada minua leikkauttamaan hiukseni. Mikään muu ulkonäössäni ei häntä kiinnosta tai herätä kommentointia, siis hän ei ole ylipäätään kovin visuaalinen ja puhu tällaisista asioista, mutta hiukseni pitäisi olla lyhyet.
Mulla sama juttu. Söin kuulemma hiuksiani, jos ne olivat pitkät, joten aina piti leikata. Eiköhän taustalla ollut ajatus, ettei äidin tarvitse letittää tai laittaa hiuksiani.
Minulla oli aina otsatukka. Ei siinä mitään, olihan melkein kaikilla lapsilla silloin. Sen jälkeen kun aloin itse hiuksistani päättää en ole kuitenkaan enää otsatukkaa sietänyt. Minulla ei sellaista enää tule olemaan, eikä lapsillanikaan. Muidenkin päässä näyttää minusta rumalta.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:34"]
Minulla oli aina otsatukka. Ei siinä mitään, olihan melkein kaikilla lapsilla silloin. Sen jälkeen kun aloin itse hiuksistani päättää en ole kuitenkaan enää otsatukkaa sietänyt. Minulla ei sellaista enää tule olemaan, eikä lapsillanikaan. Muidenkin päässä näyttää minusta rumalta.
[/quote]
olen samaa mieltä. Tosi harvoille sopii otsatukka tai sellainen paksu leukaan asti oleva muka hienosti leikattu otsatukka :P säälittää miljonääri äiti gunillan lapsen erikan kamala otsis. Käytännöllisyydelläkää ei voi enää perustella, kun on hienoja pinnejä ja pantoja
Joskus on hyvä kasvaa aikuiseksi ja unohtaa se kurja lapsuus.