Lapsivapaus vai perheellisyys: milloin päätit?

Ei tarvinnut päättää, olen aina tiennyt haluavani lapsia. Päätöksen sinetöin 24-vuotiaana tulemalla raskaaksi.

Mies toisensa jälkeen päätti puolestani. Jäin lapsettomaksi.

Noin 15 vuotiaana...sekä äidillä, että isällä viisi lasta kolmen eri miehen ja naisen kanssa.

Päätin 24 vuotiaana tulemalla raskaaksi..

En koskaan halunnut lapsia.

Ne ovat tylsiä

35-v. päätin. 40-v. sain lapset.

En ole koskaan halunnut ipanaa ristikseni. Päätös vahvistuu joka kerta kun näen vauvoja ja räkänokkaisia, huonokäytöksisiä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Päätin 24 vuotiaana tulemalla raskaaksi..

vahinkoko?

Vauvakuume tuli 20 - vuotiaana noin vain. Olin 21 v saadessani esikoisen.

Päätin hieman yli kolmekymppisenä, että haluan lapsia. Silloin oli mies ollut kuvioissa jo melkein 10 v, opiskelut valmiit, työura edennyt, asunut useammassa maassa jne. Tajusi, että voisi panostaa voimallisemmin työhön ilman lapsia, mutta halusi muutakin kuin työn. Kaipasi omia lapsia joista pitää huolta, joita rakastaa ja jotka tulisivat osaksi omaa elämää. Onneksi toive toteutui vaikka myöhään päätöksen teinkin. Halu saada omia lapsia tulee jostain syvältä, ainakin minulla, haluaa olla lenkki sukupolvien ketjussa, ei katkaista tuota ketjua vaan siirtää elämää eteenpäin.

Eihän se ole joko tai. Valitsin sekä että. Ikävuodet 30-49 perhe-elämää, muu aikuisuus lapsivapaata. Tai no, käytännössä lapsivapaus alkoi jo vähän aikaisemmin, kun eihän lukioikäiset ole sillä lailla lapsia, että siinä varsinaisesti lapsiperheen elämää elettäisiin.

Suurin osa aikuisuutta on ”lapsivapaata” näinkin.