Löytyykö lapsia, joilla ei ole ollut uhmakausia lainkaan?
Löytyykö jo kouluikäisiä lapsia, joilla ei ole ollut uhmaikää tai muutakaan sen tyylistä? Itselläni on ekaluokkalainen tyttö, jolla alkoi oma tahto näkyä vasta 5-vuotiaana, ja silloinkin hyvin lievästi. Aiemmin oli aina houkuteltavissa johonkin muuhun hommaan, jos meinasi alkaa kiukuttelun. Raivarin sai pienenä tasan kerran, kun oltiin ostoskeskuksessa, vein häntä rattaissa, enkä viitsinyt helteen takia ottaa syliin, siitä suuttui. Nyt isompana kiukutellut jonkin verran, mutta uhmaikää ei edelleenkään ole näkynyt. Temperamentiltaan on hyvin rauhallinen, kuten me vanhemmatkin. Millaisia lapsia teillä muilla on?
Kommentit (12)
murrosikä voi olla raju jos aiemmat uhmat on ohitettu. Tai sitten ei.
No tarkennan nyt omalta osaltani sen verran, että omani ei ole erityislapsi vaan ihan tavallinen tyttö, reipas, sosiaalinen ja hyvin koulussa pärjäävä.
ap
No minä itse olin kuulemma tämmöinen. Ei uhmaa, ei kiukkua, ei tahtomista, ei murrosiässäkään. aikuisena en oikein meinaa pärjätä elämässä, psykologin avulla joutunut yrittämään löytää omaa tahtoa ja itsevarmuutta. Vaikeaa silti.
Poika 13-v, ei ainuttakaan uhmaa koettu. Murkkuikää odotellessa
Minulla 10v poika jolle yritän nyt jämäkkyyttä opettaa. Pelottaa, että menee kaikkeen hulluun mukaan, koska on niin sopeutuvainen.
Minulla kolme lasta eikä mitään kokemusta uhmaiästä. Lapset 8v, 5.5v ja 2.5v. Jotain hetkellisiä uhmakohtauksia on ollut mutta ei mitenkään voi puhua mistään kausista. Esikoinen on rauhallinen, nuoremmat varsin energisiä ja villejä. Tai sitten mä en vaan ole huomannut uhmaikää... Koskakohan tuo nuorimmainen olisi "uhmannut" jostain viimeksi? Noin kuukausi sitten taisi heittäytyä veteläksi kun yritin laittaa rattaisiin, kesti ehkä 2 minuuttia tuo kohtaus.
Meidän esikoisemme, poika, kuukauden vaille 18-vuotias. Jos hänelle tulee uhma- tai murrosikä, niin se on sitten todella myöhäinen sellainen.
No, sisarukset ovat kyllä sittemmin korjanneet kokemamme puutteen eri ikäkausien kuohuista.
Kaikilla uhma- ja murrosiästä huomaamattomasti selvinneillä ei ole ongelmia omassa identiteetissä. Toiset ovat rauhallisia temperamentiltaan, mutta silti hiljaisen päämäärätietoisia. Ympäristö voi nykyään sivuuttaa hiljaisimpien tahdon, jos oletuksena on kova ulospäinsuuntautuminen.
Minullakin 13v, aina ollut "kiltti", ei ole ikinä tarvinnut esim puistossa miettiä miten käyttäytyy, ei siis ikinä tarvinnut opetella anteeksi-pyyntöä. Pääsimmekin helpolla kunnes sisarus syntyi, nyt tiedämme minkälainen haastava lapsi voi olla.
On hän vieläkin hyvin käyttäytyvä, mutta early days:)
Meillä 12 v lapsi joka ei ole edes kiukutellut koskaan. täysin normaali kuitenkin.
Lastensuojelulapset voisivat varmaan tällaisia olla, hehän eivät uskalla kiukutella, olla äänekkäitä tai näyttää negatiivisia tunteitaan. Ns. näkymättömiä lapsia.
Uhmaikä ja murrosikä kuuluvat lapsen kehitysvaiheisiin. Jos lapsi on vihainen kotonaa, hän on turvallisesti kehittynyt ja luottaa, että vanhempi rakastaa eikä hylkää.
meiltä, mutta ovat autistisia.