Aina kun olisi liian monta vaihtoehtoa, en saa lähdettyä mihinkään

Sitten toki harmittaa, että tuli vaan lojuttua kotona yksin, taas. Siis miten se voi olla niin vaikeaa? Jos vaihtoehtoja olisi vain yksi tai kaksi, joista toinen on selvästi huono, valitsisin tyytyväisenä sen ainoan suunnitelman kotona olon sijaan. Sanokaa, että joku muukin on yhtä surkea päättäjä :(
Mun pitäisi kai tehdä niin, että päätän vaan johonkin tiettyyn päivään ja kellonaikaan mennessä, ja sen jälkeen EN palaa enää funtsimaan, josko jokin toinen vaihtoehto olisi ollut vielä parempi. Pitää vaan päättää, että ottaa ihan kaiken mahdollisen irti siitä omasta suunnitelmastaan. Huonosta itseluottamuksesta tämä kai pohjimmiltaan kumpuaa?