Onko olemassa ihmisiä, jotka ovat kääntyneet lestadiolaisiksi
ts. olleet koko ikänsä maallisia, tai vaikkapa helluntaiseurakunnan jäseniä ja ryhtyneet sitten lestadiolaisiksi? Onko tuollainen edes mahdollista ihmiselle, jonka sukukaan ei kuulu laajoihin lestadiolaissukupolviin? Onko tuollaienne des mahdollista, jos ei mene vähintäänkin naimisiin lestadiolaisen ihmisen kanssa?
Entä onko sitten mahdotonta koskaan tulla hyväksytyksi "piireihin", jos one esimerkiksi eronnut joskus? Eikö silloin ole jo sellainen syntisäkki,e että taivaspaikka ei aukea?
Kommentit (5)
Tiedän aika monia. Ovat olleet kääntyessään turvallisesti suvunjatkamisiän ohittaneita naisia.
En tunne yhtään. Ja sen verran mitä koko liikkeestä tiedän, niin sinne ei juuri sisään pääse. En ymmärrä miksi edes haluisi päästä. Kun on kerran ollu hairahtunut, on sitä aina.
Tunnen. Eräs opiskeluaikainen tuttava ystävystyi lestadiolaisen kurssikaverin kanssa ja jonkin ajan kuluttua liittyi heihin. Oli aluksi hirvittävän tiukkapipoinen (kuuluu kai asiaan?), mutta ajan myötä asenne on lieventynyt. Lapsista osa on livennyt pois liikkeestä. Eivät enää joka kesä käy edes suviseuroissa niin kuin nuorina.
On sellaisia ihmisiä. Juuri viime viikonloppuna tapasin ihmisen, joka on kääntynyyt lestadiolaiseksi viisi vuotta sitten. Lestadiolaiseksi "kääntyminen" on henkilökohtainen ratkaisu, ei siihen mitän sukuja tai muita, kuten puolisoa, tarvita. Lestadiolaiset ajattelevat että kun ihminen tekee parannuksen, hän saa kaikki syntins anteeksi, eik sen jälkeen ole enää merkitystä mitä aiemmin on ollut.