50-luvulla syntyneet mammat: kerro joku juttu lapsuudestasi

Täh!? Ei kai kukaan 50-lukulainen mamma kerkiä tähän aikaan perjantai-illasta vastaamaan kun nehän on kaikki baila-baila!! :D

Lapset ovat kaukana eivätkä luojankiitos ole tuupanneet nyt mukeloitansa jälleen kerran hoitoon kuten herkästi tuppaavat tekemään...

Tjaa... yleisin tuontyyppinen ilmiö varmaan on ollut sisävessan puute eli kuukautisten aikaankin käytettiin kylmää ulkohuussia. Sauna lämmitettiin kerran viikossa. Että repikää siitä.

Viiskymppiset on jo mummoja, ei ne täällä pyöri!

Mustavalkotelkkarissa oli kaksi kanavaa, radiokanavia oli myös kaksi. Puhelinnumerot olivat nelinumeroisia. Jääkaappia ei ollut. Joulukuusessa oli oikeat kynttilät. Äidin kanssa haettiin olkia patjaan, tuoksui hyvälle, mutta pisteli.

Mustavalkotelkkari oli meilläkin, oli jääkaappi, sisävessa/kylpyhuone.

Leikittiin paljon ulkona alueen kaikkien lasten kanssa, esim. kirkkistä.

Meilläkin oli joulukuusessa oikeat kynttilät.

Kaikki oli niin erilaista silloin, ei mitään tämän päivän juttuja, sitä on teinien vaikea käsittää :)

Parasta oli juuri se yhteisöllisyys. Mekin pelattiin neljää maalia, kirkonrottaa, poliisia ja rosvoa, kaiket illat. Koko korttelin lapset yhdessä ja sillä välin äidit laittoivat ruokaa, säilöivät tai pesivät pyykkiä työpäivän jälkeen. Siinä oli sitten leikin tuoksinassa ihan parivuotiaitakin mukana. Kyllä me vanhemmat lapset niistä huoli pidettiin. Nykyään olisi varmaan ls-ilmon paikka :D.

Kaikilla ei muuten ollut edes jääkaappeja tuolloin, vaan huoneen ulkoseinään oli rakennettu 'kylmäkomero', jossa ei ollut eristystä vaan ulkolämpötila piti kaapin kylmällä viileinä vuodenaikoina. Kesällä kaapista ei tietenkään paljon hyötyä ollut.

Oli meilläkin sentään sisävessa ja jääkaappi  telkkari ja puhelin, jopa auto.  Äiti oli kotona ja isä työssä. Monilla oli kotiapulainen, niin meilläkin, maaseudulta tuli tyttöjä siihen hommaan. Koti Helsingissä ja mökkikin ihan lähellä.

Ei ollut kännyköitä eikä tietsikoita ja hyvin pärjättiin. Kavereita oli ja koulu lähellä, ei ollut juuri kiusaamisiakaan..jos jotain tuli siihen puututtiin heti. Kun melkein kaikkien äidit oli kotirouvia niin tunnettiin kaverienkin perheet hyvin. Isät poltteli tupakkaa tai sikaaria sikaritakki päällä, äidit vähemmän. Naiset eivät käyneet ravintoloissa yksin, ei sinne edes päästetty. Miehillä piti olla solmio jos sinne meni. Kaikilla jotka halusivat oli töitä, ei ollut mitään toimeentulotukia! Ihmiset selvisivät omillaan, tiesin kyllä että oli jotain köyhiä joille annettiin koulusta vaateapua..ja se oli heille aika häpeällistä. Kouluruoka oli mutta meillä äiti ainakin teki hyvät eväät mukaan, en jaksanut niitä syödä kun olin huono syömään, annoinkin ne sitten koulumatkalla köyhemmille. Meillä oli aina hedelmiä ja hyvää ruokaa, usein koulupäivän jälkeen sai tulla joku lapsi meille syömään..ja kyllä ne söikin, paljon hedelmiä heti kun tarjottiin, kun ei heillä kotona ollut. Muutaman kaupunginosamme lapset isiä pidettiinn juoppoina kun ottivat lauantaisin liikaa viinaa. Elämä oli lepposampaa, harvoin kukaan hosui kiireitään. Ulkona oli turvallista kulkea, mistään huumeongelmista ei juuri ollut puhettakaan. Yksityislääkärissä käytiin tai lääkäri tuli kotiin jos oli kipeä. Käytiin vierailuilla toisten perheiden luona ja he meillä. Rouvat kävivät joka lauantai kampaajalla. Mieleen on jäänyt että oli mukavaa ja turvallista, kiireetöntä, asiat selviteltiin puhumalla ainakin meillä, eivät vanhemmat huutaneet. Mummot ja vaarit asuivat lähellä, oli hyvät suhteet heihinkin. Mökillä oli ulkovessa, kesäisin käytiin myös täysihoitoloissa maaseudulla ja muutamissa sukulaisia jotka asuivat maalla, talliinkin pääsi haistelemaan ja ratsastamaan oppi. Koulun puolesta järjestettiin varattomille lapsille kesäleirejä. Ihanat lapsuusmuistot on jäänyt! Luulen että kodin perintöä noudattaa itsekin missä voi. En ole koskaan halunnut viedä lapsiani hoitoon, meillä on asiat selvitetty puhumalla, olen aina ollut selvillä missä lapset ovat ja mitä puuhaavat ja ovet ovat olleet avoinna kavereille, joiden vanhempiin olen aina myös minä tutustunut, ei menty kylään noin vaan tietämättä mitään kaverin taustasta. Kodista se kaikki lähtee, niin oli ennen ja niin on nyt.

Jos halusi oppikouluun, piti muuttaa pois kotoa 11v iässä, vaikka matkaa koululle olisi ollut vain 20 km. Julkinen liikenne oli ihan erilaista kuin nyt, vaikka busseja kulkikin maalla paljon tieheämmin kuin nykyisin.

Luokkaerot oli selkeämmät: koulussa jaettiin köyhille vaatekuponkeja, jotta saivat saappaat ja takit.

Koulutaksissa saattoi olla 12 lasta, tietty kaikki ilman turvavöitä.

Päivähoito oli harvojen huvi eli joko kallista ylimpien sosiaaliluokkien "leikkikoulua" tai sitten köyhien yksinhuoltajien lapsille sosiaalisista syistä järjestettyä palvelua.

Isovanhemmat asuivat kaupungissakin lastensa perheessä, kunnalliskodissa olivat vain ne, joista omaiset ei suostuneet huolehtimaan.

Kansaneläkettä ei ollut.

up

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 02:44"]

Viiskymppiset on jo mummoja, ei ne täällä pyöri!

[/quote]

Varmasti täällä on myös 50-luvulla syntyneitä.

Kaikki sukulaiset tuli katsomaan, kun meille hankittiin pyykinpesukone, joka vaihtoi itse ohjelmaa.

Naapuriin tuli ensin telkkari ja me toiset naapurin lapset + aikuisiakin ahdettiin ainakin la.iltaisin niitten olohuoneeseen. Kivaa oli! Kivaa oli sekin kun 4v-18v pelasivat porukalla kuoppapalloa tyhjällä tontilla. Tosi kivaa!

Uimalampeen tuli oikein uimala, jossa kaikki kylän väki kävi. Lapset osasivat tervehtiä aikuisia ENSIN ja sitten aikuiset vastasivat -päivää. Ilkeyksiä ei tehty eikä pelätty naapureita.

Kaikki elivät kylällämme rauhallista elämää ja poiketa voi vaikka kenen kodissa.

Telkkaria ei ollut monella. Vasta 60-luvulla katseltiin telkkarista mustavalkoiset uutiset. Lastenohjelmia tuli harvoin, mutta ihana oli katsella niitä.

50-luvulla syntynyt ilmoittautuu, mentiin katsomaan naapuriin televisiosta tulevaa Musta ori ja Rin Tin Tin-sarjaa kun meillä ei ollut telkkaria. Se ostettiin muistaakseni vuonna- 64.