Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä haluaa keskustella
10.10.2013 |
Miesystävä haluaa keskustella suhteestamme, ja minua hirvittää koko ajatus. Olemme seurustelleet noin kaksi vuotta, ja varsinkin minun tahdostani edenneet hyvin rauhallisesti, sillä minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta.
Nyt kuitenkin tilanne taitaa olla se, että joitain päätöksiä tulevaisuuden suhteen on tehtävä. Mies on kertonut, että kahden kodin välinen suhaaminen rasittaa, että hän on melko kypsynyt tilanteeseen, nyt pitäisi jo asioiden muuttua. Minä taas voisin kyllä jatkaa tällaista pelkkää seurustelua vielä melko pitkäänkin; katsoa sitten joskus jos vakavammaksi tämä äityisi, ihan yhteen muutettaisiin ym.
Mä rakastan tuota miestä, viihdyn hänen seurassaan ja seksi on taivaallista. Olen julistanut ystävilleni, että tuo on mulle The Oikea - sen kanssa kyllä menen vielä naimisiin ja teen lapsiakin. Mutta kun oikeasti olisi asiasta keskustelun paikka... mä en uskalla. En edes keskustella, saatika sitten tehdä ratkaisuja ja toteuttaa ne. En toisaalta halua menettääkään häntä, mutta pahasti tämä nyt lopun alulta näyttää.
Av-mammat viisaudessaan, lähestyn teitä: antakaa näkökulmaa, vinkkiä tai neuvoa!
Kommentit (7)
Miksi sitoutuminen pelottaa? Onko sut jätetty joskus aiemmin ja onko siitä jäänyt luottamuspula kaikkia kohtaan? Tai jotain muuta vastaavaa? Vai onko miehessä jotain, mikä arveluttaa?
Ymmärrän, että olet varovainen, koska lapsiakin on kuviossa. Sellaisessa tapauksessa pitääkin harkita tarkkaan nämä asiat.
Olisiko lapsille teidän yhteenmuutto ok? Miten tiiviisti mies jo on lasten elämässä mukana?
Kenenkään muun on vaikea ottaa kantaa siihen, mitä sun kannattaa tehdä. Sen sanon kuitenkin, että jos joku asia yhteenmuutossa arveluttaa, ei kannata muuttaa. Aloittaisin yhteisen elämän vain, jos olisin 110% varma asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että pelkäät miten muutokset vaikuttavat suhteeseenne, eikö meillä muka nyt ole kaikki ihan hyvin, miksi pitäisi? Eikö se usko ilman naimisiinmenoa ja yhteenmuuttoa, että rakastat-rakastat?
Mun eksä perusteli naimisiinmenohaluttomuuttaan näin. Ja muhun upposi. Tosin me kyl asuttiin yhdessä.
Ai niin, se kyllä kehitteli sellaistakin kuviota että oltaisiin asuttu paperilla erillämme, jolloin olisin saanut nostaa kaikki ruhtinaalliset yksinhuoltajatuet ja hän olisi saanut vähentää elatusmaksut verotuksessa.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 08:44"]
Miksi sitoutuminen pelottaa? Onko sut jätetty joskus aiemmin ja onko siitä jäänyt luottamuspula kaikkia kohtaan? Tai jotain muuta vastaavaa? Vai onko miehessä jotain, mikä arveluttaa?
Olisiko lapsille teidän yhteenmuutto ok? Miten tiiviisti mies jo on lasten elämässä mukana?
[/quote]
Hyviä kysymyksiä.
Mä koen että ex-mieheni jätti mut, vaikka se olin minä joka eroprosessin laittoi alulle. En vaan enää jaksanut sen naisseikkailuja. Luottamuspulaa on siis kyllä ollut entisessä elämässä, mutta tämän "uuden" kanssa ei ole ollut mustasukkaisuutta tai muutakaan. Olen ollut tyytyväinen siihen, että molemmilla on ollut ns. omat elämät, jotka sitten risteää aina välillä. Lapseni tykkäävät miehestä todella paljon, ja ollaan vietetty paljon aikaa nelistään. Ovatpa nuo käyneet kaupassakin jne ilman minua, touhailevat ja pelailevat miehen aloitteesta (paljon enemmän kuin mitä lasten isä teki koskaan liittomme aikana). Lapsille en kuitenkaan ole millään tavalla edes vihjannut yhteenmuutosta tai muustakaan, eli en oikeastaan edes tiedä kuinka nuo suhtautuisivat siihen.
Välillä käy mielessä ajatus, että saattaapa tämä keskustelutarve olla myös ihan sitä, että nyt mies haluaa erota - ja siksikin pakoilen koko keskustelua. Musta tuntuu, että mä olen kuitenkin se, joka rakastaa "enemmän" (jos näin voi edes sanoa). En tosin usko että kyse on kuitenkaan mitenkään siitä, että mun täytyisi yhteenmuutolla tai naimisiinmenolla jotenkin vakuutella rakkauttani häneen.
Ehkä tämä on jonkinlaista sitoutumiskammoa osaltani, sillä miehessä ei ole mitään arveluttavaa - itse olen vain niin epävarma. Joo, mulla on vain yksi elämä, enkä enää halua pettyä.
AP
Huoh, miksi tämä elämä onkin näin vaikeaa.
Minulla on vähän sama tilanne. Seurustelua on vain muutama kuukausi, mutta mies jo vannoo ikuista rakkautta. Pelkoni on suurta. Onhan takana yksi riipivä ero.
Sori en osaa neuvoa. Voin vain ymmärtää...
Olen mies, jonka avokki aikoinaan halusi myös keskustella vähän samantapaisessa tilanteessa. Jotenkin minulle tuli pakkoraossa olemisen tunne. Valitsin sitten yhteen menon mutta jotenkin paskafiilis siitä sitten kuitenkin jäi.
Mutta ymmärrän molempia osapuolia: sekä selvää ratkaisua kaipaavaa että myös harkinta-aikaa kaipaavaa.
Itse en osannut tuota tyydyttävästi ratkaista - toivon parempaa menestystä Sinulle. Olisi kuitenkin niin paljon parempi, jos kumpikin voisi aidosti todeta, että minä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se mies sanoa myos että on tullut siihen tulokseen että suhdetta on turha jatkaa. Mun ystävällä oli sama tilanne jokunen aika sitten, yllätys olikin sitten melkoinen kun mies kertoikin että on siinä sivussa tapaillut toista naista, ovat käyneet ulkona yhdessä "kavereina" ja nyt haluavat ottaa vakavamman askeleen suhteessaan joten jätti näin mun ystävän. Oli aika shokki.
Sulla on YKSI elämä, ja se on SUN OMA ELÄMÄ. Elä nyt, myöhemmin olet kuollut.