Miten olla välittämättä muiden mielipiteistä?

Se olisi taito joka helpottaisi minunkin elämääni. Mutta tosi vaikeaa jos lapsuudessakin on oppinut miellyttäjäksi kuten minä. Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja selviytymisemme on riippunut lauman tuesta.

Ensimmäisenä sanoisin että ota etäisyyttä dominoimaan pyrkiviin ihmisiin. Ole niiden kanssa jotka antavat sinulle tilaa. Työelämässä tämä on vaikeaa kyllä. Minulla oli tosi hankala asiakas joka koko ajan arvosteli minua ryhmätilanteissa. Kyllä se huojutti uskoa omaan työhön ja masensi vaikka sain muuten hyvää palautetta. Keskityin hienovaraisesti mukavampiin tyyppeihin.

Lisäksi: kaikkia ei voi miellyttää. Vaikka kuinka leivon ja siivoan, ei anoppi lopeta minun haukkumistani.

Keskity omiin vahvuuksiin ja iloa tuottaviin asioihin.

Itsetuntoa kohottamalla? Tylsä neuvo, mutta jos annat liikaa arvoa toisten mielipiteille, niin et arvosta itseäsi tarpeeksi.

^

Minulla auttoi aika, ikä ja kyynistyminen.

Koita välillä miettiä miten itse ajattelet muista, etenkin jos olet nähnyt miten joku möhlää tai nolaa itsensä. Tuskin muistat sitä enää seuraavana päivänä, ei muutkaan muistele sinun tekemiäsi. Kaikki keskittyvät omiin suorituksiinsa.

Antamalla enemmän painoarvoa omille tunteillesi, ajatuksillesi, rajoillesi, päätöksillesi ja ottamalla vastuun elämästäsi sekä seisomalla kaiken takana mitä teet ja sanot. Muiden mielipiteet on hyvä huomioida, mutta sinulla on oikeus tehdä juuri niin kuin sinusta tuntuu parhaalta vaikka joku olisi eri mieltä ja osaisi perustella kantansa.

Itsetunto kohdalleen ja paljon muuta tekemistä. Sinulla on nyt aivan liikaa ajatteluaikaa ja märehdit kaikkea turhuuksia. Sinä et ole oikeasti muista niin kiinnostava että kukaan jaksaisi ja viitsisi sinua miettiä.

Itselläni auttoi se, että lakkasin yrittämästä olla täydellinen. Jos joku sanoo "Onpa sulla ruman väriset verhot"  vastaan " aijaa, mä itse tykkään niistä tosi paljon"  kun aikaisemmin olisin varmaan heittänyt ne pois ja ostanut toisen väriset.  Jos joku sanoo "sä olet niin ujo ja hiljainen" vastaan "joo, sellainen olen perusluonteeltani, eikä sitä oikein muuttaa voi, ihmiset on erilaisia.". Aikaisemmin olisin varmaan naurahtanut ja loukkaantunut ja myöhemmin itkenyt itseni uneen kun olen niin huono. Nykyään on ihan fine olla ujo ja hiljainen, eikä mun tarvitse tuntea itseäni huonoksi sen takia. 

Jos mun taitojani kritisoidaan esimerkiksi autolla ajotaitoa, ruoanlaittoa, siivoamista, työntekoa, voin vain hyväksyä sen että okei, sä olet tuota mieltä, en näitä kyllä täydellisesti osaakaan , eikä tarvitsekaan osata. Itse kyllä ajattelen olevani vähän parempi mitä sinä kuvittelet. 

Sitä paitsi loppujen lopuksi ihmisten mielipiteet koostuvat niin monesta eri tekijästä, joita emme kaikkia edes huomaa tai ylipäätään aivokapasiteetti ei riitä havaitsemaan. Moni mielipide perustuu hetken mielijohteeseen, eikä niitä varten välttämättä ole tehty syväluotaavaa taustatutkimusta. Varsinkin jos kyse on sinusta itsestäsi, tiedät yleensä paremmin ja enemmän mitä sinun elämässäsi tapahtuu ja on tapahtunut. Tokihan itsekin on monesti sokea omille jutuilleen ja on ihan virkistävää kuulla ulkopuolisten mielipiteitä, silti, ne ovat vain mielipiteitä, eivät absoluuttisia totuuksia.

Vaikea auttaa kun se on itselleni itsestäänselvyys. Miten se minun elämääni vaikuttaa mitä muut ajattelee? Jokaisella on oikeus ajatella mitä huvittaa, niinhän minäkin teen. Enkä odota että ihmiset käyttäytyisi niin kuin minä haluan, eikä mun tarvii myöskään käyttäytyä toisten mielen mukaisesti. Vapaus.

Nykyaikana on ihme täydellisyydentavoittelua. Nuorena olin perfektionisti enkä tajunnut että jokaisen kodin ei tarvitse olla kuin sisustuslehdestä, ruuanlaiton ja puutarhanhoidon ei tarvitse kaikkia kiinnostaa perustasoa enemmän. Ja myös nainen saa olla keski- ikäisenä ihan tavallisen näköinen, kuten aviomiehensä. Sosiaalinen voi olla monella tavalla, ei tarvitse olla mikään seurapiirihai ja huomion keskipiste. Lasten ei tarvitse olla suorituskeskeisissä harrastuksissa jne.

Harmi kun omat sukulaisetkin pyrkivät latistamaan ja vihjailevat näistä puutteista. Miehen sukulaisista nyt puhumattakaan!

Suorittamisesta eroon pääseminen on ollut valtava helpotus. Töissä se on säilynyt pisimpään koska olen pätkätyöläinen ja on pitänyt aina todistaa olevansa hyvä. Leivän menetys on aika kamala juttu kuitenkin. Nyt olen ollut 4v samassa työpaikassa ja yritän välillä tyytyä siihen 7+ tasoon. Ihan huonoksi ei voi heittäytyä mutta monet omista paineista ovat turhia ja syövät motivaatiota.

Jos aina mukautuu yksittäisten ihmisten tai valtavirran ajatuksiin ja toiveisiin, mitä sinusta itsestäsi jää enää jäljelle? Kuka olet? Niinpä. Et kukaan.