En halua miestä jolla on lapsia.

En minäkään halunnut, vaikka mulla itselläni lapsia onkin. Mennyt avoliitto ei mua sitä vastoin kyllä haitannut yhtään, päinvastoin. Tärkeintä, että se ex ei ole enää kuvioissa millään tavalla, vaikka oma ex pakon sanelemana onkin. Ja hyvän miehen sain. Juuri sellaisen kuin halusinkin.

Selvä. Sitten et halua so what. Mitä sä tätä tänne kerrot?

En minäkään. 

Jaa, mitä sitten? Kuvitteleeko ap olevansa se maapallon keskipiste kaikille maailman miehille? 

Vai mikä oli aloituksen pointti? 

Hyvä ap,

miksi kerrot asiasta täällä?

Kukapa sitä käytettyä haluaisi

Terve asenne että jos ei itsellä ole lapsia niin ei halua puolisoa jolla on lapsia. Oikeastaan jos on lapsia niin ei edes kannattaisi havitella saman katon alle uutta puolisoa, seurustella toki saa mutta kun on edelleen sen ex:än kanssa vanhemmuus hoidettavana niin hoituu paremmin kun ei asu yhdessä uuden kanssa. Jos on jo ihan varma että se uusi on pysyvä suhde niin sitten tietysti voi muuttaakin yhteen mutta edelleen se vanhemmuus sen lapsen toisen vanhemman kanssa. Sen sijaan nuo ettei saa olla ex-vaimoa tai edes ex-avovaimoa menee kyllä vähän jo vaativan puolelle. Tietysti jos on hyvin nuori tai vanhempi kokenut itsekin niin sitten ihan hyväkin vaatimus. 

Jos aikuinen ihminen ei ole lapsuudenkodin jälkeen asunut kenenkään kanssa tai mikä pahinta, asuu vieläkin siellä lapsuuskodissa, niin ei hyvältä vaikuta. Voi olla kaavoihinsa kangistunut, piintynyt yksineläjä joka ei sopeudu yhteisasumiseen sinunkaan kanssasi. Ja kotona asuminen taas... no, ymmärrät itsekin.