Rajoittaisitteko te kummin ja kummilapsen tapaamista?
Olen siis kummi hyvän ystäväni lapselle (5.v tyttö)
Kesällä vietin hänen kanssaan aikaa elokuun ekan viikon kun äidin ja isän loma loppui heinäkuun lopussa ja tarha alkoi vasta elokuun toisella viikolla. Tämä oli ihan sovittu juttu.
Tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, mm. leikittiin paljon, käytiin pyöräilemässä jne jne..
Sovimme myös että hoidan lasta syyslomalla ne kaksi päivää koska vanhemmat ovat töissä ja olinkin varautunut jo tähän ja suunnitellut kaikkea kivaa (ostanut leffaliput yms..) Ja nyt äiti peruuttaa tytön tulon koska tyttö on kuulemma liikaa kiintynyt? minuun, puhuu koko ajan minusta ja odottaa syyslomaa kun kuuta nousevaa ja koulussakin oli kertonut että paras seikkka kesälomassa oli se kun me menimme metsäretkelle koko päiväksi..
Olen hieman loukkaantunut ja en siis näe tyttöä muuten usein koska itsellänikin on vaativa työ mutta vietän kuitenkin osan Suomessa lomaillen ja silloin yleensä näen ystäviä, sukulaisia..
Kommentit (7)
Onpa pikkusieluinen äiti. Jos noin harmittaa se, että olet hänen lapsensa suosiossa, niin kannattaisiko äitin panostaa siihen lapseensa ja antaa huomiota. Jos metsäretki lapsen kanssa on koko kesän kohokohta niin ei se panostus hirveitä näemmä edes vaadi.
Tytön puolesta kyllä tulee paha mieli :(
Varsin epäkypsää käytöstä kummilapsesi äidiltä. Hän selvästii haluaa "omistaa" lapsensa ja tämän kiintymyksen. Minusta on hienoa, jos lapsella on muitakin tärkeitä aikuisia ympärillään kuin vain omat vanhempansa. Kun ei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu, jos esimerkiksi jossakin elämän kriisissä jostakin perheen ulkopuolisesta aikuisesta voi olla tukea ja turvaa lapselle. Tiedän myös omakohtaisesti tuon tunteen kun ei saa tavata omaa kummilastaan, ajan myötä siihenkin sitten tottuu.
Ja oletettavasti kyseinen äiti kertoo lapselle että "kummille tulikin esteitä..."
Pöljä äiti. Olisin ihan liekeissä, jos oisin löytänyt omille lapsilleni yhtä hyvän kummitädin. Haluaisitko uuden kummilapsen - saat valita neljästä 6-14-vuotiaasta :)?
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 16:51"]
Onpa pikkusieluinen äiti. Jos noin harmittaa se, että olet hänen lapsensa suosiossa, niin kannattaisiko äitin panostaa siihen lapseensa ja antaa huomiota. Jos metsäretki lapsen kanssa on koko kesän kohokohta niin ei se panostus hirveitä näemmä edes vaadi.
Tytön puolesta kyllä tulee paha mieli :(
[/quote]
Varmasti äiti on hieman kateellinen. Eipä silti onhan metsäretki esimerkiksi aina kiva omasta mielestänikin.Kuitenkin lasten arvoasteikko parhaille jutuille on monesti erilainen kuin aikuisilla. Oman lapseni mielestä kesän paras juttu oli se kun kävimme kalassa. Voitti lomamatkan ja huvipuiston. ;)
Mitä enemmän lapsella on hänelle rakkaita turvallisia kivoja aikuisia elämässään, sitä parempi lapselle. Äiti on ilmeisesti mustasukkainen lapsen kiintymyksestä, mikä on ihan naurettavaa. Ei kukaan äidin paikkaa vie. Äiti on äiti, kummi on kummi ja mummi on mummi. Jokaisella on oma tärkeä roolinsa ja paikkansa lapsen elämässä.
Ilmeisesti kyseinen äiti ei ole oikein sinut äidin roolin kanssa: äiti ei voi olla se aina kiva täti koska on vastuussa kokonaiskasvatuksesta, jolloin ei aina voi olla kivaa.
Tosi ikävää lapsen kannalta jos äiti pyrkii blokkaamaan lapsensa elämästä kaikki ihmiset joihin tämä kiintyy "liikaa". Viittaa lähinnä johonkin persoonallisuushäiriöön.
Ihan selvä tapaus. Tytöllä on liian hauskaa sun kanssa. Te teette kaikea kivaa yhdessä ja tyttö muistelee niitä juttuja kotona jatkuvasti ja mietiskelee (ääneen tietysti) milloin pääsee taas superkivan kummin luo.
Siis kateutta äidin puolelta.