Lue keskustelun säännöt.
Muistatko miltä tuntui leikkiä?
07.10.2013 |
Muistatko miltä se lapsena tuntui, kun oli oikein hyvä leikki menossa? Se tuntui vatsanpohjassa kutinana ja rinnassa pakahduttavana onnentunteena. Mä muistan miten hienoa oli leikkiä kivan kaverin kanssa, miten sitä leikkiä rakenneltiin ja keksittiin kaikkea että nää olis sitten tällaisia tyyppejä, ja tää olis tällanen...
Me leikittiin barbeilla, nukkekodilla, eläinsairaalaa pienillä muovieläimillä, legoista rakennettiin koteja, eläinsuojia, sitten pukeuduttiin roolivaatteisiin (olin saanut leikkeihin äidin vanhoja mekkoja, laukkuja ja kenkiä, koruja) ja oltiin "hienoja rouvia". Ulkona leikittiin kirkonrottaa, rakennettiin hiekkakaupunkeja tai neppisrataa, ärsytettiin poikia ja juostiin niitä karkuun, seikkailtiin ja peloteltiin toisiamme kerrostalon pimeässä kellarissa (vaikka sinne ei saanut mennä).
Olin ainoa lapsi, ja oli kivaa asua kerrostalossa jossa oli paljon lapsia.
Kommentit (6)
Juuri tuollaisia roolileikkejä en leikkinyt juuri koskaan mitä ap harrasti. Sen sijaan muistat loputtomat kirmaamiset ulkona. Kirkonrottaa, peiliä, väriä, hippaa, päiväkodin aisan päällä tasapainoilua, kiipelytelineissä riekkumista, telinevoimisteluharjoitukset ja kärrynpyörät, kiepit, Tarzan-leikit metsässä, kiipeilyn kallioilla, keinupefgfikset, luistelun, jääliukumäessä mellastamisen iltamyöhään.
Aina juostiin, juostiin, juostiin.
Kerrostalon pihalla oli aina hauskaa. Huusimme, juoksimme, ja nauroimme.
Jännittävää oli kiivetä lehtiroskislaatikkoon ja tonkia sieltä pornolehtiä. Samoin teimme kaikenlaista jäynää minkä ehdimme, ennen kuin talkkari ehti nähdä. Luvattomia juoksemisia pyöräkellareissa, kiipeämisiä palotikkaille jne.
Oli kivaa, kun oli talokaupalla kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan.
Olin lapsena tosi hyvä leikkimään. Mielikuvitusta riitti (ja riittää).
ihana aloitus, kiitos. Sai hymyilemään :-)
Muistan! Samanlaisia muistoja minullakin kun ap.llä; nukkeja, barbeja, hiekkalinnoja, roolileikkejä. Tehtiin kuunnelmia ja omia näytelmiä. Lisäksi vielä tuota juoksua ja juoksua; kirkkistä, purkkista, rosvoja ja poldeja, nelistä, pesistä jne. Siksi varmaan olinkin pitkään ihmeissäni, kun omat lapset ei juosseetkaan pitkin pihoja ja luuranneet iltakaudet ulkona vaan mielummin nyhjäävät sisällä? 'Onneksi' nuorin on hyvin samanlainen kuin minä ja leikkii nykyään paljon pihalla ja on mukana usein penkkipersiksessä ja kirkonrotassa. Onneksi täällä on noita lapsia ja löytyy samanhenkistä seuraa.
Muistan sen, kuinka ihanaa oli suunnitella leikkejä. Miten esim. marketin barbie-hyllyllä vierraillessa tai lelumainosta katsoessa sai upean inspiraation, vaikka ei uutta lelua olisikaan saanut. Kotona sitten kehitettiin upeat puitteet leikille vaikka kirjahyllyn kirjoista, suunniteltiin mutkikkaat perhekuviot ja kauniit ninmet nukeille. Monesti ainakin vanhempana tämä suunnitteluosus oli paljon kivempaa kuin itse leikki. Varsinkin yksin oli tylsä leikkiä, mutta suunnittelu oli kivaa!
Muistan miltä leikkikentän hiekkapöly tuoksui vaatteissa pitkän kuuman kesäpäivän jälkeen. Siitä tuli hyvä fiilis :)