Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä kahvikuppineuroosi! Mikä avuksi?
07.10.2013 |
Auttakaa minua onnetonta! :(
Olen viimevuosina alkanut kärsimään aivan kauheasta kahvikuppineuroosista ja jonkinlaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Jännittänyt olen koko elämäni, jo lapsesta asti, mutta nykyisin tilanne on pahentunut merkittävästi.
Erityisesti tämä jännitys näkyy kahvi/ruokailutilanteissa jos joudun syömään tai juomaan muiden edessä! Periaatteessa voin seurustella ja keskustella melkein minkälaisessa kipsissä tahansa, mutta heti kun pitäisi alkaa tekemään käsillä jotakin, silloin se jännitys pukkaa AINA esiin!
Tärinä ja jännitys on jo niin paha, että kaikki tahdosta riippuvaiset toiminnot meinaa stopata ja vain vaivoin pystyn edes tarttumaan kuppiin. Keho ei ikään kuin halua/pysty edes toimimaan: ei suostu tottelemaan mun käskyjäni. Nieleminenkin on vaikeaa. Takaraivossa tykyttää ainoastaan käsky paeta ja etsiä joku paikka mihin rynnätä piiloon.
Miten tästä pääsee eroon? Ahdistaa. :(
Kommentit (16)
Mulla ongelma ei niinkään ole esillä olemisesta. Suorastaan nautin joskus esiintymisestä ja ollessani keskiössä.
Mutta se kassajonossa oman vuoron odottaminen tai kahvipöydän antimien nauttiminen.... Se jännityksen ja odotuksen kasvaminen ja koko ajan kasvava ahdistuksen tunne. Mulla vaan vetää niskat ja muutkin lihakset sellaiseen jumiin, että tärinä on ihan pakollista. Kenenkään käsi ei voisi olla tärisemättä siinä lukossa.
Kognitiivinen terapia voisi joo auttaa ja tilanteeseen pikkuhiljaa totuttautuminen. Mutta miten ihmeessä pystyy pikkuhiljaa harjoittelemaan kahvipöydässä antimien nauttimista muiden seurassa vähän kerrallaan....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samat vaivat.
Vielä en ole ratkaisua löytänyt. Oireita voi yrittää lieventää tai poistaa esimerkiksi betasalpaajilla. Terapiakin voisi auttaa.
Mä oon jotenkin luopunut toivosta. Surullista kyllä. Mä luulen kärsiväni tästä ikuisesti. Sydän vaan alkaa tykyttää tietyissä tilanteissa ja lihakset menee lukkoon. Olenkin alkanut vältellä tilanteita ja pikkuhiljaa erakoitunut. Kyläänkään ei oikein enää edes uskalla mennä tämän mun vaivan vuoksi. Kiva jos joku vaivasta kärsinyt kertoisi positiivisia kokemuksia.
Mun on vaikea syödä tai juoda muiden nähden. Pystyn kyllä vaivalla nielemään osan ruuasta/juomasta, mutta jännityksestä kädet hikoaa ja maha menee sekaisin. Välttelen vain mahd. paljon syömistä muiden nähden, eipä kai muu auta...
ohis.
Mutta ihanaa kun kerroit että tämmöistäkin on! En vain ole oikeasti ymmärtänyt erästä työkaveriani! Kiitos! Tekisi mieli mennä halaamaan häntä :)
Minä en tiedä lohduttaako yhtään mutta pamahti se mullekin kahvikuppineuroosi päälle..hulluinta että se esiintyi ihan omankin perheen kesken. Oli inhottavaa mutta en sitten kiinnittänyt siihen liikoja huomiota. Sitten se hävisi ykskaks itsekseen.
Mutta on tuohon varmasti lääkitystä saatavana, jota voi ottaa sitten ennen sosiaalista tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko beetasalpaajat (esim. propral)? Jos on oikein vaikeaa, niin lääkäri määrää myös rauhoittavia.
Hakekaa lääkäriltä betasalpaaja resepti. Jos myös ahdistaa, pyytäkää Oxamin resepti. Oxamin on parempi kuin Diapam, koska Oxaminin voi esim. pureskella ja niellä ilman vettä ja se vaikuttaa heti, myös kokonaisena otettuna Oxamin on nopeavaikutteinen. Betasalpaajan kanssa olkaa tosi varovaisia, kokeilkaa vähintään puolittamalla tabletti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tärinään auttanut beetasalpaaja. Lisäksi tosin on ollut sitalopraamia ahdistukseen ja yleiseen sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Pahin tärinä oli/on tosiaan "esillä" syömisessä. Jos on siis enemmän ihmisiä, ja muita kuin lähimmät ystävät tai perheenjäsenet. Aiheuttajaksi veikkaan kouluruokailuja yläasteella jotka olivat täyttä helvettiä. Olin osittain koulukiusattu ("queen bee" ei pitänyt minusta, en vieläkään tiedä miksi...uhka?)
Tämän tiedostaminen on hiukan auttanut, joskin vieläkin syön mieluummin "piilossa" kuin työpaikkaruokalassa. Toisaalta omat eväät työpisteen ääressä tulee halvemmaksi. ;)
mutta tsemppiä, terapia tai ihan vain itsetutkistelu voi auttaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy juoda teetä. Tai sitten järkiään viinaa.
Mulla oli vaihtelevia kahvikuppineuroosioireita nuorempana, nyt ei ole muutamaan aikaan näkynyt (koputan puuta). Joskus selvisin tilanteesta niin, että ajattelin sen koko jännityksen vasempaan käteeni, jota puristin lujasti nyrkkiin sylissäni ja söin/join vain oikeaa kättä käyttämällä. Jos jotain piti leikata, leikkasin palat valmiiksi (enkä nostanut siitä samalla suuhun), sitten veitsi pois, haarukka oikeaan käteen ja vasen käsi syliin jännittämään. Toivottavasti toimii jollekulle muullekin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, lisäksi vielä, että ainakin mulla kofeiini tuntuisi pahentavan oireita.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua auttoi se kun totesin asian ääneen. Ensin itselleni harjoituksena toistin, ja sitten lähimmän ystävän kuullen tokaisin juodessa että jopas minulla nämä kädet tärisee aikalailla, hassua. Jostain ben furmanin teksteistä otin silloin tuon neuvon että jännittäessä saattaa helpottaa kun sen myöntää ääneen läsnäolijoille, eikä paniikissa yritä peittää sitä.
Täällä myös yksi tärisijä.
Pahinta on se paniikin tunne, siis se sydämen tykytys, vatsan väänteet ja hengityksen nopeutuminen ennen itse tilannetta. Kun tiedostan joutuvani kohta tärinään, elimistö ikään kuin lisää oireita. Sitten kahvipöydässä ihmisten keskellä olenkin jo niin lukossa fyysisesti ja henkisesti etten tiedä mihin pakenisin.
Olen huomannut alhaisen verensokerin ja liiallisen kahvinjuonnin myös lisäävän oireita. Just ennen juhlia tulee monesti laihdutettua ja oltua muutenkin vähällä ravinnolla, tää sit kostautuu kahvipöydässä juhlien aikana. Myös jumissa olevat ylävartalon lihakset (kaula, niska, hartiat, yläselkä) tehostaa tärinää.
Tuota käden nyrkkiin puristamista ja tärinän kuvittelemista tiettyyn käteen täytyy kokeilla. Olen myös ajatellut että kuvittelisin ympärilleni oman tilan, sellaisen näkymättömän itsemäärätyn kuplan, johon kukaan ei itseni lisäksi näe eikä pääse.