Miksi omista toiveistqan ja odotuksistaan on niin vaikea puhua ääneen?

En ole koskaan uskaltanut puhua asioista jotka ovat minulle tärkeitä torjutuksi tulemisen pelossa. Siksi jäi vauvat ja avioliitot toteutumatta kun miehetkään eivät niihin tarttuneet.

Mitähän sellaista on voinut tapahtua, että ihmiselle käy näin? Kaikki haaveet haudotaan niin syvälle ettei niitä itsekään uskalla tutkistella.

Ja vielä tärkeämpää. Miten tuollainen pelkuruus murretaan?

Muitakohtalotovereita?