Kun katsot peiliin, mitä näet?

Hiukset, jotka hapsottavat joka suuntaan vaikka mitä tekisi. Nauravat tai vakavat silmät, jotka hetkessä vaihtuvat toiseen. Pienen virneen suupielissä. Unettomuuden jäljet kasvoissa. Mielenkiintoa tuovat elämän jäljet, joita ei kuitenkaan vielä liikaa. Lihasta ja selluliittia, liikunnan tuomaa jäntevyyttä. Toinen vyötärön kaaresta samalla tavalla suorempi kun äidillä, mummulla ja isomummulla. Arpia, jotka muistuttavat menneestä.

Tänään peilikuva enimmäkseen miellyttää.

Nätin 30 vuotiaan blondin joka näyttää ikästään huomattavasti nuoremmalta.

Silmät kertovat kuitenkin minun kokeneen aika raskaitakin aikoja nuoruudessani vaikka ulospäin olisinkin iloinen ja tyytyväisen oloinen.

Olen minä tyytyväinen, mutta surulliselta se näyttää. Kun se taitaa erota huomenna.

No onpa kurjaa. Kun kerran olet surullinen.

Tänä aamuna näin itkusta turvonneet silmät ja muutenkin sellaisen hämmentyneen näköisen, jälleen kerran jonkinlaisen sopeutumisen edessä olevan naisen. Surua talossa.

Keski-ikäisen, keskiäkäisen, hyvin riiputetun naisen, joka on saanaut elää paljon ja perusteellisesti.

Vanhentuneen naisen.

Mieli nuorempi kuin peilikuva.

En todellakaan ole tyytyväinen!

Masentuneen ja ilottoman ihmisen.

Näen peilistäni liian stressaantuneen naisen, jolla on ihan liian paljon murheita, silti samalla ihmettelen, kuinka positiiviselta se nainen näyttääkään :) Vähän ehkä liian aikaisin vanhettunut, eikä taatusti sen suhteen olisi vientiä, mutta surusilmistä loistaa silti vielä jotain... Ehkä tuo nainen vaan silti luottaa parempaan huomiseen?

Onnellinen nuori kaunis nainen:)

Huomio keskittyy yhteen valtavaan finniin >:(

Vanhahkon suomalaisen harmaasilmäisen naisen, jolla on vaalea polkkatukka, hiukan luonnonkihara (tullut taas vanhemmiten esille). Elämä on ajellut potkukelkalla pitkin kasvoja ja jättänyt jälkiä, mutta mitä niistä, kun silmissä on vielä pilkettä ja mieli virkeä.