Lue keskustelun säännöt.
Rumat ihmiset, miten suhtaudutte siihen, että ulkonäköänne kehutaan?
02.09.2020 |
Mietin tätä, kun olen itse ruma. Harvoin niitä kehuja tulee, mutta toisinaan niin käy. En osaa ottaa kehuja vastaan ja joskus jään ihan miettimään, oliko kyse vittuilusta. Veikkaan, että kauniiden ihmisten on paljon helpompi ottaa kehuja vastaan, koska he tietävät niiden olevan totta.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan sen vittuiluna.
Niin minäkin.
Kehut kuulostavat epärehellisiltä. Lisäksi minusta on ikävää, kun ulkonäkööni kiinnitetään huomiota, koska olen saanut siitä kärsiä paljon. Epäaidot kehut vain muistuttavat ihmisten pinnallisuudesta ja ulkonäkökeskeisestä nykyajasta.
- ap
Enimmäkseen otan vittuiluna. Kehujasta riippuen saatan myös ajatella, että henkilö haluaa minulta jotain, tai että hän yrittää olla mukava, mutta pääpointti on, että tietenkään en ota kehuja todesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä itseäni erityisen kauniina, mutta jos saan kehuja, sanon lyhyesti hymyillen "kiitos".
Ei se mitää selittelyjä tarvi.
Yksikään mies ei ole koskaan kehunut ulkonäköäni. Muutamat naiset ovat, mutta koska he ovat hyviä ystäviäni ja kilttejä ihmisiä, kyse ei varmaankaan ole vittuilusta vaan epäonnistuneesta yrityksestä piristää mieltäni. En sen takia ota itseeni. N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen vaivautuneeksi. En ikinä kiitä, koska koen kehut kettuiluna tai valheena. Käännän myös heti puheenaiheen johonkin muuhun.
Pöksyt kastuu ja sakset aukeaa, varsinkin jos sanojana on ihana 50+ perheellinen ukkomies... Menen ihan veteläksi kehuista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määritä ensin ruma?
Tämmöiseen keskusteluun en lähde ollenkaan. Tämä ketju on osoitettu rumille ihmisille, ja meillä on oikeus keskustella ajatuksistamme ja kokemuksistamme.
En tiedä, kukaan ei ole vielä kehunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkään kehua rumiluksia. Varsinkin heidän aroista ja kipeistå ruumiinosistaan tai kasvojenpiirteistä. Esim. Kaljulle "hienot hiukset" ja perunanenäiselle "upea klyyvari". Tärkeää on vaikuttaa autenttiselta ja huolehtia, että äänensävy on kannustava ja ystävällinen. Tällöin vastaanottaja jää epätuetoiseen tilaan, jossa tietää, että vit. Tuilen, mutta kaikki merkit viittaavat toisaalle.
Myös ympäristön silmissä nostan pisteitäni, vaikka tarkoitukseni ei ole hyvänsuopa. Paskaa päivänjatkoa lurkit.
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään kehua rumiluksia. Varsinkin heidän aroista ja kipeistå ruumiinosistaan tai kasvojenpiirteistä. Esim. Kaljulle "hienot hiukset" ja perunanenäiselle "upea klyyvari". Tärkeää on vaikuttaa autenttiselta ja huolehtia, että äänensävy on kannustava ja ystävällinen. Tällöin vastaanottaja jää epätuetoiseen tilaan, jossa tietää, että vit. Tuilen, mutta kaikki merkit viittaavat toisaalle.
Myös ympäristön silmissä nostan pisteitäni, vaikka tarkoitukseni ei ole hyvänsuopa. Paskaa päivänjatkoa lurkit.
Toivottavasti teet sen hiukan hienostuneemmin kuin mitä nuo sinun esimerkkisi antavat ymmärtää. Tuo hieno efekti, jota tavoittelet, jää toteutumatta kun kaikille on ilmiselvää, että kyseessä on tarpeeton vittuilu. Se ei nosta sinun osakkeitasi kenekään silmissä. Ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin fiksuja ja niskanpäällä, vaikka ovat oikeasti keskimääräistä tyhmempiä, ovat huvittavia. Moukkamaisuudella päteminen on pelkästään säälittävää. Kaikki muut sinun ympärilläsi näkevät asian, paitsi sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoitan mieleni ja luottamus menee kehujaan. En tykkää epärehellisistä valehtelijoista.
Jokaisen ihmisen ulkonäöstä löytää jotain positiivista sanottavaa. Aina voi kehua toisen silmäripsiä, hymyä tai vaikka korvanlehtiä jos haluaa piristää. Usein kuulen itsekin tällaisia pieniä kehuja joistain yksittäisistä piirteistäni. En osaa suhtautua siihen oikein mitenkään, enkä tiedä, miksi pitäisi. Tiedän itse suunnilleen miltä näytän, joten olen asian kanssa aika sujut.
Joskus tietenkin tulee vastaan niitä kurjia "hyvän päivän tuttuja", joilla on myrkyllinen kieli. Nämä ihmiset ovat usein naisia ja peilaavat itseään suhteessa muuhun maailmaan jostakin syystä ulkonäkökeskeisesti. Tällaisisten ihmisten antamat kehut eivät koskaan kuulosta vilpittömiltä, ja on välillä niinkin, että joskus tarkoituksena tuntuu olevan suora yritys loukata. Itse olen kuitenkin pohtinut asiaa myös niin, että ulkonäkökeskeisen ihmisen voi olla vaikea keksiä small talkia uuden tuttavan kanssa. Ehkä hän siksi yrittää hieman kömpelösti lähteä liikkeelle pienellä kehulla, eikä sitten ymmärrä, miksi ystävystyminen tyssää saman tien seinään. Haen kestäviä ihmissuhteita, jotka pohjautuvat aitouteen. Ulkonäkökeskeisten ihmisten kanssa tällaisen ystävyyden syntyminen on aluksi tosi vaikeaa ja usein mahdotonta. Yhteiset puheenaiheet kun on vähissä ennen kuin pääsee kiinni syvällisempiin asioihin.
Puhun harvoin ulkonäköön liittyvistä asioista, vaikka nykyään olen harjoitellut antamaan pieniä positiivisia kommentteja siellä täällä. Kiinnitän huomiota siihen, että en vahingossa sano mitään sellaista, mitä en oikeasti allekirjoita. Kehuni ovat pieniä, mutta aitoja. Tätä kautta myös kehujen ottaminen vastaan tuntuu koko ajan luonnollisemmalta. Jotkut voivat toki käyttää kehuja myrkyllisenä vittuiluna, mutta onneksi itse voi aina tehdä päätöksen pysyä näistä myrkyllisistä ihmisistä kauempana.
Hyvä kysymys. Itse lihoin allergisen koliikkivauvan synnyttyä 25 kiloa nopeasti stressin ja epäsäännöllisen syömisen takia. Sain myös aknen ja hiukset ohenivat. Arvatenkaan vanhat vaatteet eivät juuri mahtuneet päälle enkä paljon ostellut uusia siinä tilanteessa, niin jouduin hiihtelemään kaiken maailman joustavissa rumissa retkuissa. Ja valvoin koko ajan totta kai. Kauheaa oli, mutta luonnollisesti ulkonäkö ei ollut isoin ongelmani sillä hetkellä.
Anopille ulkonäkö on tärkeä, meikkaa postilaatikollekin ja käyttää päivittäin yhteensopivia korusettejä sekä hajuvettä. Kun hän tuli käymään, teki sen juurikin täydessä tällingissä. Ensimmäiset sanat ovelta olivat aina jotain että ”oi, sinä olet niin kaunis! Kaunis lapsi ja kaunis äiti, kaunis perhe!”
Miksi juuri ne sanat? Miksi kiinnittää huomio siihen, mikä minulla ilmiselvästi oli huonosti? Halusiko hän alleviivata omaa erinomaisuuttaan? Olisi voinut sanoa jotain oikeastikin positiivista, vaikka että ihana nähdä. Tai sitten jotain todellista, niin kuin että koeta kestää, ei tätä vaihetta kestä ikuisesti. Mutta sen sijaan voi iskeä puukon ja kääntää sitä haavassa muistuttamalla, että pitäisi olla vielä kauniskin.
P.S. Nykyään jokainen tapaaminen alkaa ”oi, sinä olet laihtunut TOSI PALJON!” Eli ei se ulkomuoto tainnut oikeasti hänenkään silmää miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään kehua rumiluksia. Varsinkin heidän aroista ja kipeistå...
Ihan hauska kirjoitus, mutta kiinnittäisin enemmän huomiota kirjoitusasuun. Oli nimittäin sen verran kirjoitusvirheitä, että häiritsi lukemista. Seuraavalla kerralla vähän tarkemmin!
Mikään mitä sanon ei tee sinuun vaikutusta.
Joten säästän vaivani.