Ystävällä elämänhallinta hukassa
Olemme aina olleet tyystin erilaisia. Minä olen ollut harkitseva ja nyhverömpi, opiskelin, seurustelin, sain työn, menin naimisiin ja lapsia hankittiin 30-vuotiaana. Lapsilla isot ikäerot, omakotitalo ostettiin valmiina eikä rakennettu itse. Kaverini on aina kuvaillut elämääni tosi tylsäksi.
Kaverini on aina ollut repäisevämpi. Eka lapsi 20-vuotiaana, kun ei ollut vielä opiskelupaikkaa ja tuore suhde (seurustelua alle kuukausi ennen lapsen alkua, mutta suuniteltu ja kovasti toivottu raskaus kuulemma). Toinen heti perään vuoden ikäerolla. Tämän jälkeen ruvettiin rakentamaan omakotitaloa. Avioero seuraavana vuonna.
Ystäväni perusti uusperheen 25-vuotiaana. Nämä uudet lapsetkin ovat omia lapsiani vanhempia.
Nyt on tulossa avioero. Olemme 37-vuotiaita, ja ystäväni juuri totesi, että säälii minua mielikuvituksettoman ja tylsän elämäni takia, kun hän ehtii vielä hankkia kolmannen perheen ja elää täyttä elämää, kun taas minä nyhjötän jumissa omassa elämässäni.
En näe noin. Minusta oma hidas tyylini on nimenomaan säästänyt paitsi minut, myös lapseni avioerolta. En ole sännännyt enkä hätäillyt ja saanut mielestäni ihan kivan elämän. Erityisesti olen kuitenkin onnellinen siitä, että lasteni pikkulapsiaika on ollut kiireetöntä ja tasaista. Erohan voi meille tietenkin tulla, kun lapseni ovat vielä pieniä mutta ei lähiaikoina, joten uusia lapsia en ainakaan tule hankkimaan enkä näe mitään syytä, miksi toisin lasteni elämään uusia aikuisia, kun he ovat vielä niin pieniä.
Minusta ystäväni elämä on ollut vauhdikasta mutta samalla päämäärätöntä, impulsiivista ja repivää. En näe mitään syytä leuhkia tuolla. Jääkö minulta nyt näkemättä jokin tärkeä asia, jota en itse voi saavuttaa nyhverön elämäni takia?
Kommentit (32)
Sinä olet sinä, et ole ystäväsi. Jos olet onnellinen ja tyytyväinen, et jää mistään paitsi, vaikka ystäväsi sanoisikin niin.
Ystäväsi on hupakko, enkä ymmärrä miksi mietit edes, jos olet tyytyväinen elämääsi.
Mä olen vähän tällainen ajelehtija, mutta luojan kiitos olen tajunnut olla hankkimatta lapsia. Ap kuulostaa vähän lauman mukana kulkijalta, mikä vaikuttaa ihanan helpolta. Olen kateellinen.
"Jääkö minulta nyt näkemättä jokin tärkeä asia, jota en itse voi saavuttaa nyhverön elämäni takia?"
Kyllä jää. Et huomaa, että kuvailet ystävyydeksi epätervettä ihmissuhdetta, jossa tarvitset itsellesi ns. heikomman ihmisen pönkittämään omaa erinomaisuuttasi. Miksi ihmeessä olet yhteydessä ihmiseen, jonka valintoja ja elämänasennetta halveksit? Sinusta saa inhottavan omahyväiset kuvan.
Ylimielinen? Olen vähän puolustuskannalla. Olemme lapsuudenystäviä, ja jo silloin kun opiskelin ja ystäväni odotti ensimmäistä lastaan, sain jatkuvasti kuulla siitä, miten en uskalla heittäytyä, ja myönnän toki, että tällainen valtavirran mukana kulkija olenkin aina ollut. Olen aina tehnyt ns. oikein. Oikea kiltin tytön ruumiillistuma. Ystäväni on aina ollut sitä ieltä, että saan tylsän elämän.
Nyt 17 vuotta myöhemmin en enää jaksaisi kuunnella tätä arvostelua. Toki joskus haaveilen, että repäisisin kunnolla ja lähtisin jollekin reppumatkalle mieheni kanssa, mutta toistaiseksi näin emme ole tehneet.
Ystäväni elämäon ollut loppipeleissä mielenkiintoisempaa, sen myönnän. Mutta onko hänellä oikeus tuoda sitä jatkuvasti esille mollaamalla minuN elämääni? Keskustelu asiasta ei auta, koska hän ei suostu kuuntelemaan minua enkä oikein kehtaa ottaa esille sitä faktaa, että hänen lapsillaan on ollut todella epävakaat kasvuolot. Olen keskinkertaisen tyytyväinen keskinkertaiseen elämääni. Enkö saisi olla?
ap
Samassa veneessä ollaan! Alotuksen kirjoitinkin aiheesta tänne.
Miksi pitää edes vertailla keskenään elämäntilanteita.
Sinä itse parhaiten tiedät mitä elämältäsi haluat ja mitä tahtia haluat edetä.
Ennemmin onnellinen nyhverö, joka elää elämäänsä omalla painollaan, kuin kauheaa kiirettä pitävä mulle kaikki heti nyt ihmisen elämä.
Ei varmasti tee lapsillekkaan hyvää kun "perhe" vaihtuu toistamiseen.
Mun mielestä ap ja hänen ystävänsä on yhtä ylimielisiä. Molemmat ovat eläneet parhaaksi katsomallaan tavalla, ja kuvittelevat, että s on kaikkien mielstä hyvä j kaikille oikea. Molemmat ovat ihan pihalla, mutta ei se varmaan haittaa, koska kumpikin on harhassaa tyytyväinen.
Nyhverö tosiaan olet, jos kuuntelet kiltisti oman elämäsi haukkumista ja mollaamista VUOSIKYMMENIÄ. Enpä osaisi kuvitella pitäväni tuollaista ihmistä ystävänäni noin kauaa.
Ole sinä vain tyytyväinen elämääsi, näköjään pidät itseäsi kuitenkin niin paljon parempana ihmisenä. Katkaise välit luuseriystävääsi ja etsi tasoistasi seuraa.
Millaisia ystäviä teillä on?
Ei minun ystävät koskaan arvostele minun tekemisiä tai aikaansaannoksia.
En arvostele minäkään heitä.
En mä tajua mitä mielenkiintoista tuollaisessa kaverisi tapaisessa ajelehtimisessa on. Ei siinä ole mitään kehuttavaa, että jo kaksi miestä on laittanut pihalle. Kuulostaa henkisesti epätasapainoiselta.
Liian pitkä ja paska juttu taas kerran.
En mä tiedä, tähän maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, elämänkohtaloita ja elämäntyylejä. Ei muussa mitään, mutta jos toinen arvostelee toisen elämää tai vähättelee sitä, ollaan väärällä polulla.
Ei sinun, tai sen toisen elämä ole sen "hienompaa". Eikö ole tärkeintä, että on onnellinen ja tyytyväinen. Siksi tuon kaverin jutut kuulostavat selittelyltä ja oman onnettamon olotilansa pönkittämiseltä. Ei sinun tarvitse kuunnella sellaista, jos et halua.
En mä tiedä, tähän maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, elämänkohtaloita ja elämäntyylejä. Ei muussa mitään, mutta jos toinen arvostelee toisen elämää tai vähättelee sitä, ollaan väärällä polulla.
Ei sinun, tai sen toisen elämä ole sen "hienompaa". Eikö ole tärkeintä, että on onnellinen ja tyytyväinen. Siksi tuon kaverin jutut kuulostavat selittelyltä ja oman onnettamon olotilansa pönkittämiseltä. Ei sinun tarvitse kuunnella sellaista, jos et halua.
Ei teidän kummankaan elämä ole ollut kummoista, kun et kertonut mitäämn esim. suuresta rakkaudesta, jonka olisit lastesi isässä kohdannut eli et ole.
Olette molemmat varmaan jotain surkimuksia?
Itse en ole yhtään katkera tai kateellinen esim. mieheni siskolle, joka on saanut 3 lasta kolmelle eri miehelle ja minä hänen veljensä kanssa ollaan oltu yhdessä ja rakastaneet toisiamme pian 24v ja meillä on 4 lastakin. Ihan on eri arvot kuin jollekin kaverille kateus tms??
Itse olen ollut miltei koko elämäni ajatelehtiva ja mennyt vain fiiliksen mukaan. Se on ihan hienoa nuorena, mutta usko pois ettei enää keski-iän kynnyksellä. Usein haluaisin olla se, joka kykenee jotain rakentamaan ja hallitsemaan elämäänsä.
Toivottavasti ystäväsi epävakaat luuserilapset eivät tee mitään sen briljantimpaa kuin omat tasaisen kotielämän kasvatitkaan. Saattaisit kuolla raivoon. Elämä on välillä epäoikeudenmukaista, ainakin toisten arvostelijoiden mielestä. Esimerkkinä naapurin epävakaan teiniäidin esikoinen kirjoitti ällän paperit, on Euroopan mestari lajissaan ja lisäksi erittäin arvostetussa opiskelupaikassa.
Saivat nenilleen nuo ydinperheen arvostelevat vanhemmat, yhdenkin parikymppinen lojuu takaisin kotona kun poikaystävä löysi uuden ja heitti ulos, koulutusta ei ole.
Itse en kuuntelisi arvostelua. En tuomitse tai vertaile muiden elämiä tai saavutuksia, mutta en hyväksy, että omianikaan aliarvioitaisiin. Eivät oikeat ystävät tee tuollaista.
Minä taas en ymmärrä, miksi tällaisella asialla pitää kilpailla. Tämän aloituksenhan teit tänne, jotta saisit kuulla kuinka urhea ja hyvä olet, kun olet viimeiseen saakka harkinnut kaiken. Mutta ei se niin ole, yleensä elämässä voittaa, kun uskaltaa heittäytyä, tietenkin terveen järjen mukana pitäen. En ota kantaa ystäväsi käytökseen, mutta kuulostaa että sinulla itselläsi on ongelma ja et ole sinut sen kanssa, että olisit itsekin halunnut joskus uskaltaa tehdä ja olla enemmän. Yleensä parhaat jutut tässä elämässä tulevat puolittain vahingossa ja heittäytymällä mukaan elämään. Pitää uskaltaa elää.
Onneksi maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä. Olisi kamalaa jos kaikki olisimme samanlaisia.