Huono vaatevalinta -> haluan kotiin!

Ei enää nykyään, kun olen karsinut kaapista kaiken muun paitsi lempivaatteet.

Jep, sama juttu. Vielä jos meikki on päivän mittaan kadonnut ja meikkipussi kotona, on olo ihan superhirveä. Ja jos sattuu kostea sää ja hiukset kihartuvat urposti, yrrrr. Se jopa sattuu fyysisesti, kun on ruma olo.

Onneksi asun keskustassa (jossa muutenkin "toimin"), niin voin käydä nopeasti vaihtamassa vaatteet, suoristamassa fledan ja heittämässä naamaan uudet pakkelit.

Kyllä! Ja kakkoselle: joskus lempivaatteetkin tuntuvat vääriltä tiettyinä päivinä tai kun ne yhdistelee typerästi.

Kyllä. Pahinta tuollaisina hetkinä on joutua jonkin peilaavan pinnan (lasiovet...) lähelle. Usein en siihen pystykään, vaan joudun jopa kulkemaan eri reittiä kuin normaalisti.

Ja jos tapaan jonkun arvostamani, mua joskus pos tai neg arvostelleen tai musta joskus kiinnostuneen ihmisen silloin kun tunnen itseni rumaksi, häpeä on mieletön. -5

Olen karsinut vaatekaapista kaikki ihme "viritykset", pidän siellä vain simppeleitä perusvaatteita joita on kiva yhdistellä. Minulla on aika pitkät hiukset, joten huonoja kampauksia tulee harvoin tehtyä. Jos kiharat muuttuvat lättänöiksi, vedän hiukset ponkkarille tai nutturalle ja jos taas hiukset ei näytä kiinni hyvältä niin annan sojottaa auki.

Meikin kanssa tilanne on sitten täysin eri. Jos meikki ei ole kunnossa, niin koko päivä on pihalla ja tunnen itseni rumaksi. Välissä tuntuu, että meikkiä on liikaa ja se jotenkin paakkuuntuu tai sitten meikkiä, esim. poskipunaa on ihan liian vähä ja olen jotenkin laittamattoman näköinen. Meikin kanssa siis ainoastaan tulee ongelmia. 

Kamalinta tuossa on, jos työkavereina sattuu vielä olemaan tyylikkäitä ihmisiä, jotka onnistuvat näyttämään aina hyvältä.

Mulla ei käy ikinä noin. Mulla on nippu Uffilta tai kirpparilta ostettuja yläosia, housut ostan Seppälän Great Girls -mallistosta. Pukeudun ainoastaan mustaan. En meikkaa koskaan. Käyn suihkussa päivittäin, ja harjaan pitkät hiukseni. Toimin asiakaspalvelussa ;)

En vaatteiden rumuudesta ja tyylittömyydestä sinänsä tiedä - en ole mikään muodikas muutenkaan - mutta joissain vaatteissa on vain epämukava olo tai ne eivät istu hyvin päälle. Kaikki mikä saa olon epävarmaksi saa minussa aikaan tuollaisen tunteen... pelko siitä, että erottuu negatiivisella tavalla joukosta kun hikoilee keinokuitupuserossa, tai housut ovat liian piukat, tai hame liian lyhyt, tms.

Yleensäkään en yritä vaatteiden kanssa liikaa, koska minusta tulee homssuisen näköinen heti kun astun ulos ovesta. Olen mieluummin näkymätön hiirulainen kuin ylilaitettu homssu.

Itsetunto kun on kohdillaan, se ei perustu ulkonäköön. Joten ei, minulle ei koskaan käy noin.

Huh, pahin on se tunne kun tajuaa että perse näyttää seitsemän leivän uunilta kun on erehtynyt laittamaan liian piukat tai huonosti istuvat housut lyhyen yläosan kanssa. Ilman meikkiä tuntuu on myös todella ruma olo. Silmänympärykseni ovat niin tummat että näytän lähes pelottavalta.

Olen oppinut, eli enää ei käy niin. Eliminoin pikkuhiljaa jokaisen vähänkin epämiellyttävän vaatteen pois vaatehuoneesta, ja jo muutaman vuoden olen ollut siinä pisteessä, ettei siellä ole kuin sopivia.

Okei, mulla on tasan kaksi erilaista arkivaatekokonaisuutta ja muut ihmiset luulee, että kuljen aina samoissa vaatteissa. En ne ole samat, mulla on useita kappaleita samanlaisia vaatteita....

Nimimerkillä "iines"

Olen kokenut vastaavaa, mutta kumma kyllä se on nykyään vähentynyt. Viimeksi tänä aamuna tunsin hetken ahdistusta siksi, etten näyttänyt mielestäni "riittävän" hyvältä, mutta sitten ajattelin että mitä ihmettä sillä on väliä, jos en näytäkään tänään täydelliseltä. On ne työkaverit nähneet minut monta kertaa eivätkä piittaa pätkääkään, jos jotkut housut ei olekaan ihan napakymppi tai koru ihan täydellinen valinta.

Toisin sanoen minäkin yhdyn näkemykseen siitä, että itsetunnossa on parannettavaa, jos vaatteet muodostuvat noin suureksi ongelmaksi. Alahan ap nähdä itsesi vähän suopeammassa valossa ja ymmärtää se, että sinusta pidetään sen vuoksi mitä olet sisältä, ei sen vuoksi että sinulla on täydellinen vaatevalinta joka päivä. Todennäköisesti kuitenkin vaateongelmakin oli vain korviesi välissä.

Kyllä! Kerran laitoin yksiin häihin uuden mekon, joka osoittautui aika ikäväksi vaatteeksi päällä. Ajattelin, että okei, täytyy olla aika iisisti, ettei pääse helma nousemaan. Kas kummaa, tarjolla olikin tukevaa boolia, jota ei paljoo tarttenu maistaa.. tuskin pysy helmat alhaalla. En oo sit käyny niitä valokuvia hääjuhlista katsomassa. perkules.. Niin kauan kuin älli oli kirkkaana, muistin mekon helman, mutta takuuvarmasti se on unohtunut illan mittaan.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 22:18"]

Itsetunto kun on kohdillaan, se ei perustu ulkonäköön. Joten ei, minulle ei koskaan käy noin.

[/quote]

Ei minullakaan perustu. Jos perustuisi, oltaisiin aika heikoilla kantimilla :D

Mutta tulee minulle silti hyvin epävarma olo, jos en tunne oloani mukavaksi vaatteissani. En meikkaa, en kulje korkokengissä, en ole tyylikäs ja laitettu, mutta väärissä vaatteissa - ei rumissa, vaan väärissä - olo on silti samanlainen kuin alastomana kulkisi pitkin katua.