Mikä pelotti miehessä etukäteen, mutta osoittautui perusteettomaksi?

Mies oli kotoisin kauempaa ja meidän tavatessa suunnitteli paluuta kotiseudulleen. Perui suunnitellun muuttopäivänsä ja sovittiin että katsotaan puoli vuotta tuleeko tästä mitään.

Pelotti alkoholisoituminen, kun tapasi ryypiskellä melko usein. Ehtona lapsen yritykselle oli viinan jättäminen, ja niin jätti. Nyt yhdessä 10v, kaksi lasta ja saunakaljan joskus juo, mikä on ok :)

Pelotti erektion heikkous, mutta se vahvistui sitä mukaa kuin suhteemmekin. Psyykkiset syyt ilmeisesti siis taustalla.

Se, että oli lapsia jo ennestään ja vieläpä useammasta suhteesta. Lapset ovat osoittautuneet minunkin elämääni rikastuttaviksi henkilöiksi, ja miehen kanssa olemme olleet yhdessä onnellisesti jo 15 vuotta.

Mieheni on iso ja suorastaan roiston näköinen. Pelotti, onko hän kylmä ja agressiivinen ihminen. No ei ole, maailman kiltein on.

Uskonto. Osoittautui normaalimmaksi ja täyspäisemmäksi kuin tapaluterilainen perheeni + ystäväpiirini. :-)

Että on väkivaltainen minua kohtaan. Mies on iso ja leveäharteinen. Kaikki muut paskiaiset elämässäni oli jo olleet - pettäjä, juoppo, tuuliviiri, sitoutumiskyvytön jne jne, että alitajuisesti pelkäsin että tämä tapaus nyt sitten viimeistään on väkivaltainen. Sellaista ei ollut vielä kohdalle sattunut. Ja kun mies muuten vaikutti aivan liian hyvältä ollakseen totta.

No ei ole väkivaltainen. On kuumaverinen, polttaa päreensä nopeasti, mutta se mitä sanoi alkumetreillä - että halveksii naistenhakkaajia eikä voi käsittää miten joku käy heikompansa kimppuun - pitää paikkansa. Sanan säilällä kyllä otellaan, mutta senhän minä osaan itsekin...

miehen alkoholin käyttö, joi kovat humalat viikonloppuisin pe ja la. Oli kuitenkin turha pelko, alkoholi ei enää kiinnostanut kun perustettiin perhe, ja miehelle riittää kerran kuussa meno nykyään. Silloin pelotti, jäänkö aina yksin lasten kanssa ja mies häipyy juomaan, mutta oli turha pelko :)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:08"]

Pelotti erektion heikkous, mutta se vahvistui sitä mukaa kuin suhteemmekin. Psyykkiset syyt ilmeisesti siis taustalla.

[/quote]

Minulla oli sama. Onkohan tämä kuinka tavallista? Olen kohta 45 ja kaikilla muilla elämäni seurustelukumppaneilla homma oli toiminut jo ihan sillä että pussattiin. Mieheni tapauksessa alussa oli ongelmia, ja siitä aiheutui kaikenlaisia epäilyjä, sellaisiakin jotka eivät ole toistokelpoisia. Nykyisin homma toimii hyvin, mutta ei mies halua seksiä todellakaan päivittäin, kerta tai pari viikossa riittää. Mulla vois mennä enemmänkin hehe

Mies oli aika hiljainen ja ei aina oikein ymmärtänyt minun monimutkaisia ajatuskuvioita ;)

Mutta seura tekee kaltaisekseen eli nykyään olen itse vähäpuheisempi kuin ennen ja mies taas puhuu välillä kuin papupata.

Ja aika hyvin tuo mies on oppinut "naisen logiikkaa" tässä vuosien varrella ja olen huomannut ettei sillä nyt niin väliä ole vaikkei aina ollakaan ihan samalla aaltopituudella.

Ikäero / naimisissa / lapsia / lestadiolainen tausta.

Nyt 10v myöhemmin ei näistä ole paljastunut mitään ongelmia. Ikäero ei kasva, avioeronsa jälkeen mentiin naimisiin, lapset saatiin aikuisiksi ja uskonto ei ole häirinnyt elämäämme.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:35"]

Mies oli aika hiljainen ja ei aina oikein ymmärtänyt minun monimutkaisia ajatuskuvioita ;) [/quote]

Miehesi on miespuolinen. Lisäksi hän on rehellinen, kun ei yritäkään esittää, että tajuaisi naisten aivoituksia.

Alkuaikojen pähkäily, haluaako sitoutua. Mietin, että nyt olen rakastunut tuuliviirikusipäähän.

Omien tunteidensa "varmistuttua" osoittautunut täysin sitoutuneeksi ja rakastavaksi mieheksi ja isäksi :)

Minua epäilytti se että mies on espanjalainen ja komea, ja itsekin myönsi kovan naistenmiehen taustansa. Väitti kuitenkin että hän on jo osansa sellaisesta saanut eikä pelimiehen elämä eikä juhliminen enää kiinnosta. Vähän pani epäilyttämään, että pääseeköhän tiikeri raidoistaan kumminkaan, vai palaako vanhat tavat kun suhde arkistuu...

Mutta ei, tuo on ollut todellinen perheenisätyyppi, rauhallinen koti-ihminen joka ei käy juhlimassa ollenkaan eikä juuri muutenkaan missään paitsi töissä ja ruokakaupassa.