Hyvä kirja Kekkosesta?

Ei siitä ole mitään hyvää sanottavaa toivottavasti kellään.. Silkka huijari!

Miksi huijari? Kertokaa! Puhutaan Kekkosesta! Miksi herättää edelleen tunteita, ei kukaan puhu vaikka Kalliosta tai Rydistä!

En mä halua puhua kekkosesta, enkä muistakaan hulluista. tekee liian kipeää.

Keveä ja silti ihan mukavasti oikeaa tietoakin lähihistoriasta tarjoava kirja on Risto ja Ritva Lehmusoksan Urho Kekkosen pöydässä.

Ap tekee siis historian esitelmää tai tutkielmaa?

Hyviä kirjoja aiheesta kuin aiheesta, myös Kekkosesta, löytää kirjoittamalla lähikirjaston tietokannan hakukoneeseen sana- tai asiasanahakuun "kekkonen" tai peräti "kekko*". Näin saat listas kirjoja. Kunkin kirjan sisältö kuvataan tietokannassa kirjaa klikkaamalla, usein myös "korttinäyttö" tai "kortin tiedot" antaa lisää tietoja kyseisestä kirjasta. Näin voi jo pitkälle valkata ne kirjat, jotka kertovat siitä, mistä halusit tietää (esim joko Kekkosen ajan ulkomaankaupasta tai Kekkosen ajan sisäpolitiikasta). Hakusana "kekkonen biografia" tai Kekkonen henkilöhistoria antaisi kirjoja Kekkosesta ja hänen elämästään.

Sit meet sinne hyllyjen väliin ja selailet muutamaa näin valikoimaasi kirjaa. Valitset niistä muutaman tarkoitukseesi sopivan. (Historian esitelmässä kannattaa  ajatella, että ottaa eri aikoina tehtyjä kirjoja ja katsoo, kuinka ne eroavat toisistaan).

En tee mitään tutkielmaa kun kotona yksin mietin että mikä siinä Kekkosessakin on niin ihmeellistä.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:42"]

En tee mitään tutkielmaa kun kotona yksin mietin että mikä siinä Kekkosessakin on niin ihmeellistä.

[/quote]

NO tämä selitys on yksinkertaisesti se, että Kekkonen oli presidenttinä 25 vuotta ja sinä aikana ehti tapahtua paljon. Tuo oli myös se aika, kun Suomi toisen maailmansodan jälkeen muotoutui sellaiseksi Suomeksi, jolle nykyinenkin kuva suomalaisuudesta perustetaan. Siis teoreettisesti poliittisesti puolueeton maa, joka kuitenkin joutuu ottamaan ison itänaapurin muodostaman uhan koko ajan vakavasti (kekkonen veti tämän nykynäkökuljmasta liiankin pitkälle, niin että globaalisti nykyään sana, joka tarkoittaa sitä, että jossain maassa harjoitetaan ennakkoitsesensuuria ison ulkopuolisen poliittissotilaallisen uhan takia, on finlandizierung - mutta silloin pelättiin tosissaan ja sanokaa mun sanoneen, että tullaan taas pelkäämään), samoin kuin kovan (metalli ja paperi) vientiteollisuuden maa ja sisäisesti myös hyvinvointivaltio - siitä huolimatta, että Kekkosen sanotaan sanoneen, että jos jonkun politiikan alueen on oltava rempallaan niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Tästähän on nyt tultu aika pitkälle, mutta kyllä sekin vieläkin  monessa näkyy.

Tavallaan Suomen historian voi jakaa kolmeen kauteen. Ensimmäinen on kansallisen jakautumisen ja etiskkoajan kausi sisällissodan ja toisen maailmansodan välillä. Toinen on "Kekkosen Suomi" joka alkaa kun sota-ajan säännölstelystä päästään ja Neukut voimaantuvat ja sitä kestää Berliinin muurin ja Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Sen jälkeen on tämä kolmas Suomi, jossa Kekkosen ajan Suomea on tarkoituksella purettu, jossa keskustellaan natoon liittymisestä ja jossa SUomi on osa globaalia maailmaan niin taloudellisesti kuin poliittisestikin ihan toisella lailla kuin aikaisemmin.

Kekkosen aikaanhan Suomi pelasi kaksilla korteilla: presidentti oli hyvää pataa neuvostojohdon ja kotikommunistien kanssa, mutta samaan aikaan Supo ja puolustusvoimat teki tiivistä yhteistyötä lännen kanssa. Päämäärä oli sama: pitää Suomi turvattuna suurinta uhkaa vastaan sillä, että se oli kannattavampi pitää ystävänä kuin vihollisena.