vauvanvaatteita vaikka vauva vasta toiveissa?

Ensin täytyy kommentoida, että aika erikoisia kommentteja tuolla " ystävälläsi" ... On se kumma, että toisilla on se käsitys, että lapsettomuudesta kärsivät ei tiedä, että pitää harrastaa seksiä, jotta vauva saadaan alulle. Vai pitäisiköhän munkin hankkia lisää seksikkäitä vaatteita, jos niillä kerran vauvoja tehdään!



Sitten asiaan: en pidä itseäni kovin taikauskoisena, mutta joku kumma taikauskoisuus tässä vaatehankinta-asiassa on. Yrityksen alussa ajattelin, että en ota sitä riskiä että vauvan vaatteiden tai tavaroiden ostaminen toisi huonoa onnea raskautumisen suhteen.



En siis ole ostanut tulevalle lapselle yhtään vaatetta, mutta yhden söpön vaaleanpunaisen 50cm bodyn ostin ALEsta sillä ajatuksella, että jos ei vauvaa ala kuulua (tai kuuluu ja onkin poika) annan sen eteenpäin.



Lisäksi kellarissa on iso laatikko vauvan vaatteita olosuhteiden pakosta: veljen lasten vanhan vaatteet oltaisi laitettu muualle, jos en olisi niitä ottanut ja tällöin toiveet omasta raskautumisesta olivat korkealla.



Nyt kun alkaa olla vuosi yritystä takana päin, en enää ajattelekaan ostavani mitään. Nyt tuntuu siltä, ettei se huonoa onnea toisi, mutta ei vaan tunnu tarvetta ostaa. Olen tainnut ohittaa sen vaiheen, jolloin on ihanaa hypistellä pieniä vaatteita kaupassa ja haaveilla. Aika surullista...



Koitan kovasti olla menettämättä toivoani. Varmaan noista vaatteista taas innostuu, jos/kun joskus pääsee mahaa kasvattamaan!



Olen siinä käsityksessä, että toisilla on tuota taikauskoa ja sitten on niitä jotka jo jotain hommaavat tai itse esim. neulovat.



[color=deeppink]Toivotaan kovasti, että saat pikapuoliin tiedon siitä, että kohta on oma vauva laittaa noihin ostamiisi vaatteisiin! :)[/color]



Killa

Minäkin oon ostanut jo ihan vauva toiveiden alussa nuo vaatteet. Enkä ole pitkään aikaan edes haaveillut ostavani.

" Ystäväni" kommentin jälkeen vain tuli olo et olenko todella niin outo jos kerran ostin. Alkuun hypistelin niitä joskus kun kaapista käteen osuivat, mutta nykyisin tuo lohtu tulee enemmän vain niiden olemassa ololla. Niin kauan ku ne meillä on niin on toivoa.

Meilläkin reilu vuosi yritystä takana ja hoidot aloitettu. Toivetta en halua vielä menettää, vaikka usko onkin aina välillä pahasti katkolla.



[color=blue] Paljon plussa onnea myös teille ! [/color]



Kommentoikaa muutkin kuumeilijat aiheesta...

enkä aikonut ostaakaan. Ei ole tullut koskaan oikeastaan edes mieleen. Yritystä on kohta vuosi takana, ja mullakin on ehkä pikkuisen sellainen ajatus, että tavaroiden etukäteen ostaminen toisi huonoa onnea. Ja ainakin tuntuisi tosi pahalta katsella niitä tavaroita siten, jos kävisi ilmi ettei koskaan voikaan saada vauvaa. Enkä kyllä suoraan sanoen ole koskaan ollut edes kiinnostunut vauvanvaatteista tai tarvikkeista, enkä ole koskaan katsellut niitä kaupassa kuten monet muut vauvakuumeiset näytävät tekevän. Ja kun en ole käsityöihmisiä niin eipä ole itsekään tullut tehtyä mitään.



Eiköhän nuo tarvittavat tavarat ehdi hommaamaan sitten, jos ja kun vauva on jo tulossa! Mutta tietenkään mielestäni siinä ei ole mitään outoa tai pahaa, jos joku hankkii tavaroita etukäteen.

Viime syksynä kun pitkäaikainen vauvakuumeilu muuttui konkreettiseksi yrittämiseksi, jaksoin joka kauppareissulla hipelöidä iki-ihania ja pienen pieniä vauvanvaatteita. Samoin jokaikinen käsityölehti oli hiirenkorvilla niistä kohdin, mistä löytyi ohjeet johonkin aivan ihanaan vauvajuttuun. Yhtään vaatetta en kuitenkaan kaapin pohjalle ostanut enkä nuttua neulonut. Päätin, että ensimmäiset hankinnat teen vasta sinä päivänä, kun testi näyttää plussaa. Ja kuvittelin, ettei sitä päivää tarvitsisi ikuisesti odottaa...



Meillä alkaa pian olla se maaginen vuosi täynnä eikä plussasta ole tietoakaan eikä sitä myöden vauvanvaatteistakaan. En tiedä parantaisiko se omaa mieltäni, kun näkisin vauvatavaroita pettymysten keskellä. Luultavasti olisin heivannut varusteet lähimpään roskikseen tädin yllättäessä.



Jospa nyt sitten otan tuosta ki-ran " ystävän" kommentista oppia ja lähden penkomaan niitä seksikkäitä varusteita. Jospa se onkin ollut siitä kiinni, ettei kekkuloi minihameessa ja korkkareissa joka ilta! ;)

siihen onnellisten joukkoon, että mulla on yksi lapsi: -99 clomiavusteisena syntynyt poika. Nyt pähkäilen sitä, että heitänkö vauvanvaatteet kuuseen vai mitä teen. Paljon olen jo lahjoittanut tuttaville ja kierrätykseen, mutta pientä " hätävaraa" säästelen kuitenkin. Toisesta lapsesta siis haaveilen kovasti, mutta ei näy, ei kuulu ja vuosi yritystä tulee kohta täyteen. Clomejakin meni 5kk, mutta ei tulosta ja tauolla olen nyt. En kuitenkaan aio luopua toivosta, vaan säästän söpöimmät vaatteet ja annan muut pois. Olishan se ihana ostaa jotakin uuttakin pikkuiselle=)

Mulla on myös jo ennestään kaksi poikaa 99 ja 02 syntyneet, nyt kuumeilen kolmatta (yrityskierto nro 3 menossa). Aina kun ollaan ruvettu yrittämään lasta niin mä olen ostanut sille syntymättömälle jotain pientä... bodyn, housut... Mä olen ajatellut että se on kuin " tervetulotoivotus" - tule vaan pikkuinen, sua odotetaan kovasti.

Naivia ehkä mutta jos mulle tulee siitä parempi olo niin entäs sitten...



Ensimmäisen kanssa tosin kerkesin muutamat vaatteet lahjoittaa eteenpäin kun meinasi usko loppua (kolme vuotta yritystä).



Ja mitä tulee sun ystäväsi sanoihin... ei voi kun ihmetellä miten ajattelemattomia ihmiset on!!! Vaikea sanoa että älä välitä, mutta kun ihminen on sellainen että kun sitä sohaistaan arkaan paikkaan niin kyllä sitä vaan välittää - halusi tai ei. Mä muistan edelleenkin ensimmäisen yritysajalta nämä " hyvää" tarkoittavat neuvot ja letkautukset. " Älä stressaa, pitääkös teille avuksi tulla kun ette lasta saa aikaan, nainen on nainen vasta kun on synnyttänyt... " jne.

Minkäs teet, ehkäpä elämä opettaa näitäkin " kaikkitietäviä"



Leuka pystyyn ja tsemppiä!

Minä olen myös ostanut pari bodyä ja pikkuiset sukat kun olivat niin ihania.

Ja lisäksi olen kutonut kaikenlaista. Tossuja on useampi pari, samoin neuletakkeja olen kutonut(en ole löytänyt sitä oikeaa mallia joten olen aina tehnyt uuden jos edellinen ei ollut hyvä, mulla kutomisessa on vielä vähän harjoittelemista, ainakin niissä takeissa), sit löytyy lapaset, pipo, kutomalla tehty pieni paksumpi peitto, ja rsitipistoruuduista isompi peitto jonka voi laittaa lattialle, ja nyt vielä haluaisin kutoa tai virkata sellaisen kevyen peiton jota voisi käyttää kesällä jos on vähän viileämpi. Tykkä tosi paljon tehdä käsitöitä ja tietenkin ne olisi kiva sitten käyttää omalle vauvalle, mutta jos meille ei vauvaa tule niin sitten voin aina antaa niitä ystävilleni.

Meillä on yritystä takana jo kaksi vuotta joten kaikkea on kertynyt.



Eli jos luulen vieläkin olevasi hassu niin luepas uudestaan sepustukseni:)

Taidan minä olla se hassu...



Minulle myös se on lohduttavaa kun saa tehdä kaikkea kivaa niin ei se ainainen pettyminen tunnu ihan niin pahalta.

neulonut vauvalle vaetteita etukäteen pipoja, sukkia, tumppuja, peiton yms. ja teen vauvan huoneen seinälle ristipistotauluja jo valmiiksi. Jotenkin se antaa toivoa odottamaan sitä plussaa. Keskenmenon jälkeen se oli jotenkin terapeuttista tehdä käsillä joitain, vaikka rsitipistotauluja, niin sai muuta ajateltavaa ja nenän kohti tulevaisuutta.



vauva2006

Olen ostanut pikkuisia vauvojenvaatteita jemmaan viime kesästä lähtien,HM:n ja Lindexin alennusmyynneistä lähinnä ja kirpputoreilta hyväkuntoisia vähänpidettyjä vauvojenvaatteita, sekä olen ilmoittanut siskoilleni että otan mielihyvin vastaan heidän lastensa (-03&-06) pieniä vaatteita.

Olen tämmöinen jemmaaja luonteeltani, samanlainen kuin siskoni, enkä usko /koe sen tuovan huonoa onnea:)

JA tästä jemmapiilostani löytyy myös hyviä (uusia tietenkin) syntymäpäivälahjoja ystävien ja tuttavien lapsille.

Podin hirmuisen suurta vauvakuumetta mutta mies ei halunnut vielä aloittaa yritystä. Aloitin silloin kutomisen ja se helpotti hirveästi sen aikaiseen " mielipahaan" . Olen ostanut myös muutamia vaatteita sekä näille vaatteille ja kutomuksille kaks pientä rottinkikoria jotka ovat jo täynnä vaatteita. Nämä pienet vaatteet ja kutomukset on tuonut lohtua ja helpottaneet vauvankaipuuta.



Kun tulin raskaaksi, kutominen jäi, johtui varmaan jatkuvasta nukkumisesta. Raskausaikana en ainuttakaan vaatetta ostanut, mutta keskenmenon jälkeen kun olin sairaslomalla, vietin päivän kaupungilla ja ostin kaikkea mitä halusin, miettimättä sitä tarvinko todella, tuleeko näitä koskaan käytettyä. Se oli tosi terapeuttinen päivä. Ostin myös lankoja joista keskenmenon jälkeisinä viikkoina kudoin haalarit ja nutun.



Nyt olen uudestaan raskaana ja koko aikana ei ole tullut taaskaan koskettua sukkapuikkoihin eikä ostettua mitään. Ei se siitä johdu ette uskoisin sen huonoa onnea tuovan, mutta jostain syystä vain jäänyt. Olen kyllä ajatellut että jos np-ultra menee hyvin niin sen kunniaksi ostan jotain vauvalle. Viimeksi maailma romahti nimenomaan np-ultrassa.



Eli itse olen etenkin nuina " vauva haaveissa" -aikoina ostellut ja tehnyt vauvalle vaatteita. Mulle shoppailu/kutominen on toiminut " terapiana" vaikka mies ei minua täyspäisenä enää pitänytkään kun keskenmenon jälkeen halailin vaatteita ilta toisensa jälkeen.



Itse olen muuten ostanut vain sellasia " molempien värisiä" eli ruskeeta, valkosta, jne.



HANNELE + vilpertti rv 9+2

Hieno kuulla,että joku muukin niitä vaatteita tekee tai hankkii. Paljonhan se on ihmisestä kiinni kuinka asian ottaa. Lohdutti kuitenkin ajatus että joku muukin todella on ostanut jo ennen edes tietoa plussasta. Itse ostin kanssa ensimäiset vaatteet ekan km jälkeen. Nyt vasta luettuani toisen kokemuksesta että toimii terapiana, niin huomaan että asia on ollut myös itselleni " terapiaa" .



kattimarri:

Ymmärrän kantasi tuosta ostamisesta. Säästää paljon rahaa jos ostaa kirpputoreilta. Varsinkin vauvan vaatteita saa kuin uusia ihan pilkka hintaan, mitä olen ohi kulkiessani katsellut.

Itse olen todella huono säästämään rahaa, mutta kaikkea mahdollista tavaraa kylläkin. Nyt kun olemme molemmat töissä ja rahaa on niin että voi shoppaillakin niin tekisi mieli myös sen takia ostaa varastoon vaatteita ynm.. Toisaalta se on iso rahan meno hukkaan jos vauvaa ei koskaan kuulukkaan. Ja ei tota varasto tilaakaan ole liikaa.

[color=red]

No toivotaan plussaonnea meille kaikille, että päästään nauttimaan vauvan vaatteista ja eniten tietenkin ihanasta tuhisevasta nyytistä. [/color]