Rakastuitko fuckbuddyyn? Ja mitä siitä seurasi?

Siitä tuli rasittava. Eikä uskonut puhetta kun sanoin, että tämä homma ei nyt mene sen mukaan mitä suunniteltiin.

En kestänyt sitä silittelyä ja kädestä pitämistä ja puheen määrää, ei prkl. Jos mä haluain tyttökaverin niitä mulla on! Jos olisin rakastanut, niin olisin silittänyt ja sylittänyt ja kuunnellut, mutta ehei.

En tiedä, rakastuiko se vai kuvitteliko se että fuckbuddyiteen kuuluu jotenkin jotain enemmän. Aikansa jatkoi roikkua (enkä ole varma, etteikö joku kerta vielä puhelin kilahda kutsusta yökylään) mutta nyt on ollut aika hiljaa.

Itselle on aina ollut selvää mikä ero on hauskanpidolla ja vakavalla suhteella. Vakava suhde kuulostaa jotenkin tylsältä, mutta oikeasti se on hauskempaa ja enemmän antavaa kuin pelkkä otetaan kermat päältä -tapailu.

Olen rakastunut fuckbuddyyn. Vihelsin itse pelin poikki, koska oli äärimmäisen piinaavaa olla ihmisen kanssa, jota ei voinut saada.

Se oli sellainen viimeinen epätoivoinen yritys, kokeilu että josko se sittenkin tulisi perässä ja sanoisi että olen hänen elämänsä nainen mennäänkö naimisin.

Ei tullut. Ei sitten. Aikani sitä nuoli haavojaan ja harjoitti seksiä, sitten se elämä taas alkoi maistua joltain. Ja tuli lopulta vastaan sellainen mies, jonka kanssa tunteet olivat molemminpuoliset.