Omakotitalo "postimerkillä"?

Up, muakin kiinnostaa

Ihmettelen aina, että minkälainen ihminen laittaa jopa satoja tuhansia rahaa ok-taloon, jossa on häthätää sen talon kokoinen tontti alla. Järkyttävän näköisiä nuo jotkut uudemmat asuinalueet, joissa on rakennettu vieriviereen niin, että hyvä kun kulkuväylä jää talojen väliin.

Ja kyllä todellakin myös ok-talossa voi tulla naapurin savut sisään, jos huono tsägä käy.

Ahdistaisi asua sellaisessa.

Se riippuu tontista. Meillä on vain 590m2 ja siitä vajaat 200m2 peittää talo ja varasto/katos. Silti tonttimme on neliöihin nähden tilava. Ekan kerran, kun käytiin tätä aikanaan katsomassa, ihailtiin juuri välittäjälle tilan vaikutelmaa. Syy on siinä, että talo on aika laidasta laitaan tehty ja melkein tiessä kiinni. Etupiha on siis tosi kapea ja päädyissä max 2metriä tilaa. Sen sijaan tapapiha on mukavan tilava ja yhteinäinen. Se vaikutelma tilavammasta tontista tulee, kun oleskelutiloista ja keittiöstä on ikkunat takapihalle. Siellä on vehreää, selkeät nurmialueet ja takana kaupungin puistoalue kuten myös toisella sivulla. Ei tästä tule lainkaan postimerkkivaikutelma. Sen sijaan kavereilla on uudempi talo, jossa tontti samaa kokoa ja heillä ei ole lainkaan pihaa, kun talo on lätkäisty keskelle tonttia. Tämä on ihan rakennuslupa-asia. Tällä alueella aikanaan saatiin rakentaa lähelle tietä näin ja sillä pienellekin tontille saatiin kunnon takapihat.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 12:39"]

Ihmettelen aina, että minkälainen ihminen laittaa jopa satoja tuhansia rahaa ok-taloon, jossa on häthätää sen talon kokoinen tontti alla. Järkyttävän näköisiä nuo jotkut uudemmat asuinalueet, joissa on rakennettu vieriviereen niin, että hyvä kun kulkuväylä jää talojen väliin.

Ahdistaisi asua sellaisessa.

[/quote]

Tällaiset alueet ovat yleensä sijainniltaan erittäin haluttuja. Eihän sellaisia korpeen rakenneta tai kaavoiteta. Näistä alueista tulee usein arvoalueita sen takia, että palvelut ovat lähellä ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Talon arvo ei siis laske kuten jossain muuttotappiokunnassa, vaikka rakentaisit hehtaarin tontille minkälaisen ylellisen pytingin, kukaan ei sitä osta.

 Käsittääkseni yleensä talojen väliin pitää jäädä 4 metrin rako, että kyllä siitä hyvin pääsee kulkemaan. Joissain muissa maissa rakennetaan vielä tiiviimmin; talojen väliin ei jää juuri mitään tilaa, todellakin vain kulkurako, ja talo täyttää leveydeltään koko tontin. Takapihalle jää silloin hyvin tilaa puutarhalle. Kaikki eivät todellakaan tarvitse edes varsinaista puutarhaa, vaan haluavat vain nimellisesti omaa tilaa jossa kahvitella ja grillailla. Hyvillä alueilla on erikseen leikkikentät ja harrastuspaikat lapsille.

Meillä tonttia 650 neliötä ja siitä yhteensä noin 160 neliötä on rakennusten alla. Juuri sopivasti hoidettavaa ihmiselle, josta on kiva silloin tällöin kuopsutella kukkapenkkiä, mutta joka ei kuitenkaan koe sen olevan suurimpia intohimojaan. Meillä on ainoastaan yksi rajanaapuri, sillä muu osa tontista rajoittuu tiehen ja pyörätiehen. Talo ja autotalli on sijoitettu siten, että mahdollisimmen suuri osa pihasta jää hyötykäyttöön. Talo ei siis nökötä keskellä tonttia, vaan on käytännössä melkein kiinni tontin rajoissa. Samalla rakennukset tuovat myös näkösuojaa, samoin kuin aita. Lumen varastointi on meillä huomioitu siten, että osa tontista on suosiolla jätetty vaille istutuksia, joten lumi on helppo nakella sinne talviaikaan, näin kun pohjoisempana asutaan.  

Kiitos vastaajille :) Lisää kommentteja saa silti laitaa!

Ehkä tässä sitten uskaltaa enemmänkin haaveilla siitä postimerkkitontista. Tuo lumien luontipaikan puute oli muuten todella hyvä maininta, ei tullut lainkaan tähän päähän edes ajatusta moisesta!

-ap-

Meillä on omakotialo ja tontilla kokoa piirun alle 800m2. Ei yhtään liikaa. Sopivasti. Talo on loistavasti sijoitettu tontille. Meillä on kadun viimeinen tontti. Olemme ja saamme olla aivan rauhassa. Osaa tontin reunustaa puistoalue ja sen puusto tuo meille suojaa.

Plussia se ettei todellakaan ole paljon pihatöitä.  EIkä myöskään turhia tarvitse lumikolalla talvella huhkia.

Pienen tontin pihanlaitto tulee tietenkin halvemmaksi. Ja aitaa tarvitaan vähemmän, jos haluaa aidata sen. Mikäli ette kaipaa nurmikenttää tai isoja kasvimaita ja hedelmäpuutarhoja, pieni tontti voi olla ihan hyvä valinta. Sen saa vähemmällä investoinnilla täytettyä istutuksilla ja kivetyksillä ja/tai terassoinneilla. Lumen kanssa voi tulla se ongelma, ettei lumelle ole tilaa. Sitähän ei saa naapurin puolelle kipata. Parasta on tietenkin, kuten 2. vastaajalla, jos pieni tonttinne rajoittuu puistoon tai metsään, se tuo ainakin visuaalista lisätilaa pihaan ja omaa rauhaa myös.

Tärkeämpää kuin tontin koko, on minusta tontin sijainti ja ilmansuunnat. Älkää valitko kosteassa notkossa sijaitsevaa tai pohjoiseen suuntaavaa tonttia. 

Tietty omakotitalossa saattaa matalapaineen aikana naapurin takanlämmityssavut tulla sisään.. tupakansavusta en olisi niinkään huolissaan. 

800 neliömetriä ei vielä minusta ole postimerkki, sehän on normitontti kaupunkialueella. 400-500 neliön tontti on sellainen postimerkki. 

Riippuu mitä sen postimerkin kokoisen tontin ulkopuolella on. Jos joka puolella on asutusta, niin savut jne. kyllä voivat kantautua sisälle ja omaa rauhaa ei tahdo olla missään nurkassa. Itse tulimme siihe tulokseen, että tiheästi sijoitettu omakotitaloalue on melkein kuin rivari, mutta isommalla työmäärällä. Sitten löytyi koti, jonka ympärillä on lääniä reippaasti.

Meidän naapurustossa on aika monta tuollaista taloa. Aina koiran kanssa ohi kävellessä mietin, etten itse haluaisi sellaista. Tuntuu, että siinä on sekä omakoti- että rivitaloasumisen huonot puolet ilman niitä hyviä: omakotitalon ylläpitovastuu yksin ja kuitenkin naapurit niin lähellä, ettei kunnolla ole omaa rauhaa.

Mutta minulle omakotitalon ehdottomasti parhaat puolet ovatkin oma rauha ja riippumattomuus sekä iso piha. Kaikillehan ne eivät ole yhtä tärkeitä.

Ystäväni asuu rivitalossa. Naapurit polttavat takapihallaan, joten tupakansavu päätyy ikävästi hänen asuntoonsa. Naapuritalossa alkeellisesti tuprutteleva jäpikkä voi pilata myös muiden puhtaan ilman. Etenkin pihalla.

Huonot puolet: lumi ei mahdu mihinkään. Ei ole tilaa lapsille leikkiä pihalla eli vastaa kerrostaloa tässä suhteessa. Millekään ylimääräiselle törylle ei ole tilaa pihalla (tämä ehkä hyväkin asia).

Hyvät puolet: oma iso terassi, jossa voi grillata. 

Ei tarvitse suostua taloyhtiön päätöksiin. Sisätilaa yleensä enemmän kuin kerrostalossa. Auton saa ihan ulko-oven viereen.

Jos tontti on ns. kulmassa, eli "tilaa" on ympärillä niin saattaisin harkitakin.

Jos taas keskellä aluetta eli keittiön/olkkarin/terassin/saunan ikkunasta näkyy naapurin seinä, niin en edes harkitsisi.  Makkareissa nuo ihan vieressä olevat talot eivät niin kovasti haittaisi. 

Rivarit on yleesä aika pieniä, harvoin on tarjolla yli 120 neliön rivareita. Postimerkillekin saa rakentaa isomman omakotitalon, tämä mielestäni paras postimerkkitalon etu verrattuna rivariin.

Mitä pienempi tontti, sitä tärkeämpää on panostaa kunnolla suunnitteluun ja tehdä pihasuunnitelma yhteistyössä arkkitehdin kanssa, jotta talon sijoittuminen ja oleskelualueet saadaan kunnolla mietittyä jo ennen rakentamista. Olen nähnyt todella onnistuneita pikkupihoja ja sitten myös niitä vähemmän onnistuneita.

Meillä on 600 neliön tontti, joka on täysin riittävä. Lapsille riittää leikkipaikkoja omalla pihalla, lumet saadaan kasattua jne. Haittapuolena on naapuri, jolla on 5 isoa koiraa. Ärsyttäähän se rakkien louskutus välillä, mutta toisaalta en haluaisi muuttaa mihinkään korpeen. Jos asuu taajamassa, on hyväksyttävä se, että naapureita on.

Ei kokemusta postimerkin kokoisesta tontista, mutta omakotitaloasumisesta on.

Hyviä puolia on se että saat tehdä päätökset itsenäisesti, sekä et maksa vastiketta. Toisaalta huolehdit itse kaikesta, sekä tietenkin myös maksat itse kaikesta. Saat ostaa halutessasi palveluja ulkopuolelta tai tehdä itse, muut eivät määrää sitä.

Sisällä ei ole seinänaapureita huomioitavana. Toisaalta talon äänieristykset vaikuttavat siihen paljonko meteli kantautuu pihalle. Kuitenkaan ei ole tiettyjä hiljaisuusaikoja tai vastaavia yleisiä sääntöjä, vain oman perheen säännöt ja normaali eläminen.

Näistä syistä itse nostan omakotitaloasumisen ykköseksi. Kyseessä ei ole tontin koko, vaan itsenäisyys päättää oman perheen asioista ja tekemisistä.

Pienen tontin kohdalla miettisin mihin pihaa käytettäisiin ja tarvittaisiin, sekä paljonko siellä vietettäisiin aikaa. Pienten lasten kanssa iso piha tuntuu tarpeelliselta, mutta teinien kanssa ei enää välttämättä niinkään. Jos pihalle riittää oleskelualue ja näkösuoja, sekä ettei naapurin terassi ole omassa terassissa kiinni, niin jos nämä asiat saa toteutettua, niin pienikin piha voi olla viihtyisä. Enemmän on kiinni siitä miten talo on tontille sijoitettu ja miten ympäröivät talot ovat, sekä saako väliin näkösuojaa.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 23:00"]

 Kuitenkaan ei ole tiettyjä hiljaisuusaikoja tai vastaavia yleisiä sääntöjä, vain oman perheen säännöt ja normaali eläminen.

[/quote]

Kyllä kai niitä omakotitaloasujillakin on yleisiä sääntöjä. Ei sielläkään voi melskata yötä päivää tai alkaa huudattaa lehtipuhallinta sunnuntaiaamuna kuudelta. Ei saa kasata tontilleen autonromuja tai polttaa vanhoja villasukkia juhannuskokossa. Ei saa kekkuloida alastomana pihallaan mihin naapurit näkee. Ihan samat järjestyssäännöt koskee taajamassa kaikkia asukkaita.

up

Postimerkkitontillakin tulee naapurin tupakansavu ikkunasta.