Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Isovanhemmat...

17.07.2006 |

En tiedä miten aloittaisin, mutta jos siitä että meillä 4kk vanha tyttö. Molemmat isovanhemmat asuvat 2km säteellä. Oma äitini ja isänikin haluaisi joka päivä nähdä tyttöämme ja usein äitini pyytää tyttöämme yökylään että saamme miehemme kanssa mennä yhdessä jonnekin. Olen tästä erittäin kiitollinen äidilleni. Näiden neljän kk aikana tyttömme on noin viisi yötä ollut vanhemmillani. Hän tykkää olla siellä. Ja ne muutamat kerrat sen mutaman tunnin päivällä hoidossa. Toisin on mieheni vanhemmilla... Sinne kun menemme kylään niin se on minä tai mieheni joka pitää lasta sylissä ja hoitaa. Hoitoon edes hetkeksi en ole uskaltanut tai viitsinyt pyytää... Mieheni äiti, lapseni mummu oli juuri kuukauden kesälomalla ja näki lapsenlastaan ehkä neljä kertaa kun me kävimme siellä. Tämä asia vaivaa miestäni todella ja varsinkin kun äitinsä on kuulemma joskus sanonut että ei halua lapsia riesakseen kun omat on jo maailmalla. Mieheni näkee kuinka minun vanhemmat haluavat ottaa lastamme kylään ja välittävät, se vaivaa häntä todella suuresti, näin minusta ainakin tuntuu... Onko muilla samanlaisia " ongelmia" ?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
18.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli esikoisen syntymän aikaan ongelmana että appiukkoni ei ottanut syliin esikoistamme ennen kuin puoli vuotta syntymän jälkeen aluksi se tuntuikin aika oudolta ja silloin mihestäni jaminusta tosi kummalliselta ja surulliselta. Myöhemmin olen ymmrtänyt miksi toimi tällä tavoin.

Nykyään kun vilskettä sitten piisaa ja haluaisi viettää joskus miehen kanssa aikaa tuntuu että toisilla isovanhemmilla aina menoa tai kuukausia etukäteen sovittava jos haluaa hiukan hengähtää ja hoitoapua.

Toiset isovanhemmat aluksi ottivat oma alotteisesti lapsia hoitoon mutta nyt tuntuu unohtaneen meidän kakarat sisarukseni lasten helppohoitoisuuden takia.

Olen kyllä ymmärtänyt että isovanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ja tylsää lasta on viedä sellaiseen paikkaan josta hänestä ei niin erikoisemmin välitetä. Meillä asioista on keskusteltu ja riidelty ja välit ajoittain ovat viilentyneet ja lämmenneet, joten en muuta keksi kuin että jos heidän kanssaan vähänkin miehelläsi on voimia ja uskallusta keskustella missä heidän puolellaan mennään niin tilanne varmaan aukeaa jos ei jopa helpota.

Mutta pääsääntöisestihän te olette lapsenne hoitajia ja jos tuntuu että oma jaksaminen ei riitä niin onneksi on edes sinun vanhempasi jotka auttavat.

Voimia ja mukavaa loppukesää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla